# Tekstiilituotannon tulevaisuus – Olisiko kotimaisista luonnonkuiduista ja tekstiili-innovaatioista kilpailijaksi synteettisille tekstiilikuiduille?

> Kiinnostus kotimaisiin luonnonkuituihin ja tekstiili-innovaatioihin kasvaa.

## Johdanto
Kiinnostus luonnonkuituja ja perinteistä tekstiiliosaamista kohtaan on viime vuosien aikana kasvanut. Kansalaisopistot järjestävät kehruukursseja ja perinnerukkeja kunnostetaan. Samaan aikaan on havahduttu kasvavaan poistotekstiiliongelmaan, ja Aalto-yliopisto sekä yritykset tekevät kehitystyötä selluloosapohjaisten kuitujen uudelleenkuiduttamiseksi. Millaisia mahdollisuuksia tekstiili-innovaatiot tai kotimaiset luonnonkuidut voisivat tarjota tekstiiliteollisuudellemme?

## Synteettisten kuitujen haasteet
Synteettisten materiaalien osuus kuitutuotannosta jatkaa kasvuaan, vaikka niiden aiheuttamat ympäristöongelmat koko elinkaaren ajalta tunnistetaan. Ylivoimaisesti eniten, 56 % globaalista kuitutuotannosta, oli vuonna 2020 polyesteria, ja kaiken kaikkiaan kaksi kolmasosaa kuitutuotannosta koostuu synteettisistä tekokuiduista, joita polyesterin lisäksi tutuimpia ovat polyamidi, elastaani ja akryyli. 

Näiden, usein raakaöljyn tislaustuotteista valmistettujen kuitujen, haittoja ovat valmistusprosessissa käytettävät kemikaalit, maatumattomuus sekä niistä irtoavat mikromuovit. Kierrätyspolyesterin käyttö on lisääntynyt, mutta haitalliset ominaisuudet eivät häviä materiaalia kierrättämällä. Lisäksi kierrätyspolyesterin valmistukseen käytettyjen PET-pullojen keruuseen liittyy vakavia eettisiä epäkohtia, ja elintarvikekäyttöön tarkoitetut pullot kiertäisivät ekologisimmin takaisin muovipulloiksi, eivät tekstiiliksi.

Synteettisten materiaalien edullisuus ja kestävyys tekevät niistä vielä vaikeasti korvattavia esimerkiksi laitoshuoltoa vaativassa työvaatetuksessa. Tavoitteena tulisi olla monomateriaalisuus sekä synteettisten kuitujen korvaaminen selluloosapohjaisilla aina kun mahdollista.

## Luonnonkuitujen potentiaali ja haasteet
Kierrätettävyyden kannalta parhaiten hyödynnettävissä ovat luonnonkuidut, joista yli 80 % on puuvillaa. Puuvillan viljelyyn liittyy kuitenkin merkittäviä eettisiä ja ekologisia epäkohtia, kuten maaperän köyhtyminen, runsas vedenkulutus sekä pakko- ja lapsityövoiman käyttö.

Ennen tuontipuuvillan ja synteettisten kuitujen valtakautta Suomessa viljeltiin pellavaa, hamppua ja nokkosta. Nämä runkokuidut ovat vastuullisia, sillä ne kasvavat vaatimattomissa olosuhteissa vähällä vedellä ja ilman kemiallisia torjunta-aineita. Haasteena on kuitenkin teollisen käsittely- ja kehruuosaamisen puute Suomessa, vaikka osaamista löytyy esimerkiksi Saksasta.

## Selluloosapohjaiset kuituinnovaatiot
Suomessa on kehitetty aktiivisesti uusia selluloosapohjaisia muuntokuituja, kuten Infinna, Spinnova, Ioncell ja Kuura®. Näiden etuja ovat biohajoavuus ja kierrätettävyys. Vaikka valmistusmenetelmiä markkinoidaan ympäristöystävällisinä, poistotekstiilien hyödyntäminen uusissa kuiduissa on vielä vähäistä. Lisäksi uudet kuituinnovaatiot eivät toistaiseksi näyttäydy laajasti saatavilla olevina materiaalivaihtoehtoina suomalaisessa tekstiilituotannossa.

## Tulevaisuuden näkymät ja Tekstiilien sivuvirta -hanke
Kotimainen kuitutuotanto ei tällä hetkellä pysty kilpailemaan polyesterin kanssa hinnan ja saatavuuden vuoksi. Savonian *Tekstiilien sivuvirta -hanke* (1.4.2023–31.5.2025) rakentaa pohjoissavolaista tekstiiliekosysteemiä ja tukee paikallisten yritysten siirtymistä kiertotalouteen. Hankkeessa on tunnistettu tarve ekologisten materiaalien saatavuuden parantamiselle. Tarvitaan jatkuvaa tutkimusta ja innovointia, jotta synteettisten tuontikuitujen rinnalle saadaan kasvatettua valikoima kotimaisia, vastuullisia vaihtoehtoja.

***

**Kirjoittaja:** Mirka Tuovinen, projektiasiantuntija, Savonia AMK

**Lähteet:**
* Eetti 2024. Kierrätyspolyesteri: mainettaan huonompi valinta.
* Knokkon 2024. Knokkonin nokkoset.
* Suomen Tekstiili & Muoti ry 2022. Tekstiilikuituopas.
* Tekstiilien sivuvirta -hanke 2024. Savonia AMK.