# Askeleita kohti sosiaali- ja terveysjärjestöjen vaikuttavuustietoa

> Sosiaali- ja terveysjärjestöjen työn vaikuttavuus syntyy arjessa – ilman mittaamista sitä ei voida tehdä näkyväksi.

## Johdanto
Sosiaali- ja terveysjärjestöiltä odotetaan yhä vahvempaa näyttöä toiminnan vaikutuksista. Vaikka tietoa tuotetaan paljon, sen hyödyntäminen vaikuttavuuden osoittamisessa on haastavaa. Mistä tämä johtuu – ja miten järjestöjen tuottamasta laadullisesta vaikutustiedosta otetaan askeleita kohti mitattua vaikutustietoa?

Sosiaali- ja terveysjärjestöjen rooli hyvinvoinnin edistäjinä on merkittävä, mutta samalla niiden toimintaan kohdistuu kasvavia odotuksia vaikuttavuuden osoittamisesta. Vaikutuksella tarkoitetaan havaittavaa muutosta, kun taas vaikuttavuus viittaa siihen, missä määrin muutos voidaan liittää juuri kyseiseen toimintaan. Vaikuttavuudella tarkoitetaan niitä muutoksia, mitä toiminnalla saadaan aikaan esimerkiksi ihmisten hyvinvoinnissa, toimintakyvyssä tai elämänlaadussa.

## Vaikuttavuuden osoittamisen haasteet
Käytännössä vaikuttavuuden osoittaminen ei ole yksinkertaista. Vaikuttavuus syntyy usein pitkällä aikavälillä ja monen tekijän yhteisvaikutuksesta. Tämän vuoksi järjestöissä joudutaan usein tyytymään vaikutusten – eli havaittavien muutosten – kuvaamiseen varsinaisen vaikuttavuuden sijaan.

Savonia-ammattikorkeakoulussa vuonna 2026 valmistunut Laura Tetrin YAMK-opinnäytetyö tarkasteli suomalaisia sosiaali- ja terveysjärjestöjä koskevia julkaisuja vaikuttavuuden näkökulmasta. Keskeinen tulos osoittaa, että vaikuttavuustietoa tuotetaan runsaasti, mutta se ei kerry systemaattiseksi tietopohjaksi, koska tieto kuvataan pääasiassa laadullisena ilman intervention alussa ja lopussa tehtyä muutosta kuvaavaa mittausta.

Suurin osa vuosien 2020–2025 julkaisuista kuvasi toimintaa laadullisin menetelmin, kuten haastattelujen avulla. Nämä tuottavat arvokasta tietoa asiakkaiden kokemuksista, mutta osoittavat vain vähissä määrin, mikä toiminnassa todella aiheuttaa muutoksen. Lisäksi vaikuttavuuden käsitettä ei julkaisuissa useinkaan määritellä, mikä vaikeuttaa tutkimustulosten vertailua ja hyödyntämistä.

## Tutkimus ja käytännön työ
Kirjallisuuskatsauksen keskeinen havainto on ero tutkimuksen ja käytännön toiminnan välillä:
* **Tutkimus:** Korostuvat systemaattisuus, mittaaminen ja tutkimusasetelmat, joiden avulla voidaan arvioida muutoksen syy–seuraussuhteita.
* **Käytännön järjestötyö:** Painottuvat toiminnan kehittäminen, asiakastyö ja kokemustiedon tuottaminen.

Vaikuttavuuden osoittaminen edellyttää systemaattista mittaamista, kuten alku-, seuranta- ja loppumittauksia. Järjestöissä mittareiden käyttö on kuitenkin hajanaista, ja toiminnan hankemuotoisuus sekä lyhytjänteinen rahoitus vaikeuttavat pitkäaikaista seurantaa.

## Vaikuttavuuden kehittäminen
Vaikuttavuus ei synny mittaamalla, vaan toiminnassa. Mittaaminen tekee vaikuttavuuden näkyväksi. Arvioinnissa tarvitaan sekä määrällistä että laadullista tietoa. Kehittämisessä on kaksi keskeistä askelta:

1. **Vaikutustiedon tuotannon tapojen kehittäminen:** Mitataan vaikutuksia systemaattisemmin osana arjen toimintaa muutosmittareita hyödyntäen.
2. **Rakenteelliset muutokset:** Vaikuttavuustiedon kehittäminen edellyttää pitkäjänteistä rahoitusta, yhteisiä viitekehyksiä ja kansallista koordinaatiota.

Järjestöjen tehtävänä on tuottaa systemaattista vaikutustietoa, kun taas rahoittajien ja julkisen ohjauksen tehtävänä on mahdollistaa tiedon hyödyntäminen, vertailu ja kumuloituminen.

## Lisätietoja
Laura Tetrin YAMK-opinnäytetyö on luettavissa Theseus-palvelussa: [https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2026052114780](https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2026052114780)

**Kirjoittajat:**
* Laura Tetri, Varhaisen tuen asiantuntija, sosionomi YAMK-tutkinto-opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu
* Pirjo Turunen, sosiaalialan yliopettaja, Savonia-ammattikorkeakoulu
* Pirjo Pehkonen, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

## Lähteet
* Aaltio, E.M. & Kannasoja, S. 2024. Katsaus lapsiperheiden ja lastensuojelun sosiaalityön vaikuttavuustutkimukseen Suomessa. Teoksessa Kiili, J. ym. (toim.) Lapsiperheiden ja lastensuojelun sosiaalityö. Helsinki: Gaudeamus, 229–245.
* Laihonen, H., Kork, A., Lunkka, N., Sinervo, L., Sillanpää, V., Kokko, P. & Hyvärinen, J. 2024. Vaikuttavuuden johtamisen mekanismit. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti, 61(1).
* Pitkänen, L., Torkki, P., Tolkki, H., Valtakari, M. & Leskelä, R. 2020. Reittiopas vaikuttavuuteen. Valtioneuvoston julkaisu.
* Ranta, T., Laasonen, V., Lähteenmäki-Smith, K., Manu, S., Haavisto, I. & Rissanen, A. 2020. Sosiaali- ja terveysjärjestöt uudistajina? Sosiaali- ja terveysministeriö.
* Sillanpää, V., Kork, A., Laihonen, H. & Linna, P. 2023. Kolme lähestymistapaa sosiaali- ja terveydenhuollon vaikuttavuuden mittaamiseen. Teoksessa Sosiaali- ja terveysalan innovaatioekosysteemit. Tampere: Tampere University Press.
* STEA 2018. STEA-rahoitteisen toiminnan arviointi ja palautteen keruu.
* Tetri, L. 2026. Vaikutukset ja vaikuttavuus sosiaali- ja terveysjärjestöjen julkaisuissa Suomessa 2020–2025: kartoittava kirjallisuuskatsaus. YAMK-opinnäytetyö. Savonia-ammattikorkeakoulu.
* Valtiovarainministeriö 2024. Valtionavustustoiminnan tietojohtaminen ja vaikuttavuus.