# Kohti lapsen ja nuoren yhteisöllistä kuntoutusta - Savonia-AMK

> Tässä artikkelissa tarkastelemme yhteisöllisen kuntouksen juuria ja nykyisyyttä sekä suuntaamme kohti tulevaisuutta Arvo Ylppö -seminaarin viitoittamana.

## Yhteisöllisen kuntoutuksen perusta
Yhteisöllinen kuntoutus perustuu ajatukseen kuntoutuksen kiinnittymisestä lasten ja nuorten arkitoimintoihin ja kasvuympäristöön. Sen hyödyt eivät kohdistu ainoastaan kuntoutusta saavaan lapseen tai nuoreen, vaan se kehittää toimintaympäristöjä ja käytäntöjä, mikä edistää yhteisön kaikkien lasten ja nuorten hyvinvointia.

Sosiaali- ja terveysministeriön (2022) ohjeistuksen mukaan kuntoutuksen tulee edistää toimintatapoja, joissa terapeutit työskentelevät varhaiskasvatuksessa ja koulussa – siellä missä lapsi kasvaa ja kehittyy. Vaikka kansallisia yhtenäisiä linjauksia moniammatillisen yhteistoiminnan rakentamiseen vielä puuttuu, yhteisöllisen kuntoutuksen mallintaminen hyvinvointialueilla olisi perusteltua yhdenvertaisten ja vaikuttavien palvelujen turvaamiseksi.

## Yhteisövaikuttavuus ja kansainväliset mallit
Yhteisövaikuttavuus tarjoaa tutkimukseen pohjautuvan keinon uudistaa palvelujärjestelmää. Sen perustana ovat eri alojen ammattilaisten yhdessä sopimat toimintatavat, monipuoliset ratkaisut sekä yhteinen johtoryhmä, joka tukee käytännön työtä.

Kansainvälisesti tunnettu malli on Kanadassa kehitetty *Partnering for Change* (P4C). Se vahvistaa opettajien, vanhempien ja terapeuttien välistä yhteistyötä, parantaa palveluiden joustavuutta ja mahdollistaa tuen tarpeen tunnistamisen ilman raskaita prosesseja.

## Yhteisöllisen kuntoutuksen historia
Yhteisöllinen kuntoutus (*community-based rehabilitation*, CBR) juontaa juurensa 1970-luvulle, jolloin WHO kehitti lähestymistavan yhteisön voimavarojen hyödyntämiseksi. 1980-luvulla ohjelma laajeni erityisesti matala- ja keskitulotason maihin tavoitteenaan saavutettava ja kustannustehokas kuntoutus. Nykyisin puhutaan *community-based inclusive development* (CBID) -mallista, jossa keskiössä on vammaisten henkilöiden yhdenvertainen osallistuminen yhteiskuntaan.

## Kuntoutus arjen keskellä
Yhteisöllisen kuntoutuksen perusajatus on, että kuntoutus tapahtuu siellä, missä ihmiset elävät. Se ei ole irrallinen palvelu, vaan osa lapsen elämää ja kehitysympäristöä. Lähtökohtana ei ole diagnoosi tai vajavuudet, vaan lapsen ja nuoren voimavarat.

Verkostomainen yhteistoiminta on keskeistä: mukana voivat olla sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset, varhaiskasvatuksen ja opetuksen henkilöstö, harrastetoiminnan asiantuntijat, vertaiset sekä läheiset. Yhteinen arjessa tekeminen luo pohjan lapsen osallisuudelle ja yhteisöön kuulumiselle.

## Kokemuksia käytännöstä
Puheterapeutti Hannele Merikoski korostaa, että yhteisöllinen kuntoutus vaatii asiantuntijoiden osaamista, sillä "arki sinällään ei kuntouta". Onnistuminen edellyttää jalkautumista lapsen arkeen ja aitoa inkluusiota. Esimerkkinä tästä on Kilo-projekti, jossa esteettömän viestinnän ja yhteisten toimintatapojen avulla mahdollistettiin lasten välinen aito vuorovaikutus ja leikki.

## Arvo Ylppö -seminaari 20.11.2025
Valtakunnallinen lasten ja nuorten kuntoutus ry (VLK) järjestää seminaarin teemalla "Yhteisöllinen kuntoutus" yhteistyössä Savonia-, Metropolia- ja Arcada-ammattikorkeakoulujen kanssa. Seminaari pidetään 20.11.2025 Valteri-koululla Kuopiossa.

## Kirjoittajat
*   **Anu Kinnunen**, KT, yliopettaja, Savonia-ammattikorkeakoulu
*   **Hannele Merikoski**, puheterapeutti, työnohjaaja
*   **Salla Sipari**, FT, tutkimus- ja kehittämisohjelmajohtaja, Metropolia-ammattikorkeakoulu

## Lähteet
*   Campbell W, Missiuna C, Dix L, ym. (2023). Partnering for Change: collaborating to transform occupational therapy services that support inclusive education. Front Public Health.
*   Heinijoki, H., Lautamo, T., Vuoskoski, P. (2022). Käsityksiä yhteistoimijuudesta varhaiskasvatuksen toimintaympäristössä. Journal of Early Childhood Education Research.
*   Helander E (2007). The origins of community-based rehabilitation. Asia Pacific Disability Rehabilitation Journal.
*   ILO, UNESCO, WHO (2004). CBR: a strategy for rehabilitation, equalization of opportunities, poverty reduction and social inclusion of people with disabilities.
*   Kinnunen, A. (2021). Löytöretkellä lapsen osallisuuteen (Väitöskirja, Itä-Suomen yliopisto).
*   Missiuna C, Pollock N, Campbell W ym. (2015). Partnering for change: Embedding universal design for learning into school-based occupational therapy. Occupational Therapy Now.
*   Koivikko, M & Sipari, S. (2021). Lapsen ja nuoren hyvä kuntoutus. VLK.
*   Merikoski, H., & Laine, K. (2022). Puheterapia. Teoksessa Kuntoutuminen (Duodecim).
*   Merikoski, H, Laine, K., Olkinuora, T. (2025). Yhteisöllinen puheterapia toteutuu siellä, missä asiakas toimii ja osallistuu. Lastenneurologisen yhdistyksen teemalehti.
*   Määttä, P. & Rantala, A. (2022). Tavallisen erityinen lapsi: kasvun ja hyvinvoinnin tukeminen yhdessä. PS-kustannus.
*   Paavonen, A.-M., Karhula, M., & Heinijoki, H. (2024). Opas omakuntoutuksen käytännön toteutukseen. Kela.
*   Perälä, S., Lotvonen, S., Kääriäinen, M., & Siira, H. (2022). Kotihoidon henkilökunnan kokemuksia kotikuntoutusmallin mukaisesti toimimisesta. Hoitotiede.
*   Ristikari, T., Häggman, A., Söderblom, B., & Niemelä, M. (2021). Alueellinen oppimisverkosto ja yhteisövaikuttavuus lapsiperheiden tukemisessa. Kasvun tuki.
*   Salminen, A.-L., ym. (2016). Etäkuntoutuksen ja siihen läheisesti liittyvien termien määrittelyä. Kelan tutkimus.
*   Sipari, S. (2022). Lapsen kokonaiskuntoutus kehitysympäristöissä. Teoksessa Kuntoutuminen (Duodecim).
*   STM (2022). Valtakunnalliset lääkinnälliseen kuntoutukseen ohjaamisen perusteet.
*   WHO (1978). Declaration of Alma-Ata.
*   World Health Organization (2010). Community-based rehabilitation: CBR guidelines.