# Liian uupunut hakemaan apua? Työuupumusta oireilevan ohjautumista palveluihin tulisi kehittää

> Työuupumus vaikeuttaa palveluihin hakeutumista. Varhainen tuki ja palveluohjaus ovat keskeisiä.

## Johdanto
Työuupumus koskettaa yhä useampaa sosiaali- ja terveysalan työntekijää Suomessa. Samalla palvelujärjestelmä edellyttää asiakkaalta aktiivisuutta tilanteessa, jossa voimavarat ovat heikentyneet. Tässä artikkelissa tarkastellaan työuupuneen asiakkaan kuntoutukseen ohjautumista palveluohjauksen näkökulmasta sekä tunnistetaan palvelupolun keskeisiä kapeikkoja ja kehittämismahdollisuuksia.

Työuupumus kehittyy pitkäkestoisen työstressin seurauksena ja ilmenee muun muassa väsymyksenä ja heikentyneenä ammatillisena itsetuntona. Työuupumukseen liittyy usein kognitiivisten toimintojen heikentymistä, epävarmuutta ja päätöksenteon vaikeutta. Tämän vuoksi palveluihin hakeutuminen ei ole pelkästään motivaation varassa, vaan asiakkaan toimintakyky voi muodostua keskeiseksi esteeksi.

## Esimerkkiasiakkaan palvelupolku
Tarkasteltavana on sosiaali- ja terveysalalla työskentelevä 40-vuotias nainen, jonka työkyky on heikentynyt pitkään jatkuneen kuormituksen seurauksena. Asiakas on työskennellyt hoiva-alalla fyysisesti ja henkisesti kuormittavassa työssä. Viimeisten parin vuoden aikana hänelle on kehittynyt lisääntyvää uupumusta, joka on näkynyt työssä jaksamisen heikkenemisenä, toistuvina sairauspoissaoloina sekä mielialan laskuna ja jatkuvana väsymyksenä.

Työterveyshuolto tunnisti asiakkaan tilanteen ja ohjasi hänet Kelan ORAS-kuntoutukseen. Kuntoutus nähdään Suomessa keskeisenä keinona tukea työkykyä ja ehkäistä työkyvyttömyyttä. Tässä tapauksessa palveluohjaus toteutui onnistuneesti, mutta se edellytti työterveyshuollon aktiivista roolia.

## Palvelupolun kapeikot
Työuupuneen asiakkaan palvelupolussa voidaan tunnistaa kolme keskeistä kapeikkoa:
1. **Tunnistamisen viivästyminen:** Työuupumusta ei tunnisteta riittävän varhaisessa vaiheessa.
2. **Aktiivisuusvaatimus:** Palvelujärjestelmä edellyttää asiakkaalta aktiivisuutta tilanteessa, jossa hänen voimavaransa ovat heikentyneet. Hakeminen, tiedon etsiminen ja päätöksenteko voivat muodostua kohtuuttoman raskaiksi.
3. **Tiedon hajanaisuus:** Palveluista saatava tieto voi olla hajanaista ja vaikeasti ymmärrettävää.

Nykyinen palvelujärjestelmä rakentuu pitkälti oletukselle asiakkaan riittävästä toimintakyvystä, mikä ei työuupumustilanteissa usein toteudu.

## Esihenkilön rooli työkyvyn tukemisessa
Organisaatioissa työkykyä seurataan ennakoivasti sairauspoissaolojen, henkilöstön vaihtuvuuden ja työhyvinvointikyselyiden avulla. Esihenkilön rooli on keskeinen: hän ei vastaa ainoastaan työn organisoinnista, vaan myös työntekijän hyvinvoinnin aktiivisesta seurannasta.

Esihenkilö voi ehkäistä työuupumusta työkuorman tasapainottamisella, palautteen antamisella ja psykologisesti turvallisen ilmapiirin rakentamisella. Varhaisen tuen mallien mukaisesti hänen tulee ottaa huoli puheeksi ajoissa ja käynnistää tarvittavat tukitoimet yhdessä työterveyshuollon kanssa.

## Kehittämisehdotukset
* **Esihenkilöiden roolin vahvistaminen:** Organisaatioihin tarvitaan selkeät toimintamallit ja koulutusta, jotka tukevat esihenkilöitä tunnistamaan työuupumuksen varhaiset merkit ja ohjaamaan työntekijän ajoissa työterveyshuollon palveluihin.
* **Aktiivinen palveluohjaus ja tukihenkilömalli:** Työuupuneelle asiakkaalle tulisi tarjota konkreettista tukea palveluihin hakeutumisessa. Tukihenkilö voisi auttaa ohjautumisessa, tiedon jäsentämisessä ja kuntoutukseen sitoutumisessa.

## Kirjoittajat
* **Maija Kainulainen**, Kuntoutus- ja hyvinvointipalvelujen kehittämisen asiantuntija YAMK-tutkinto, Savonia-ammattikorkeakoulu
* **Inka Saarenmaa**, Kuntoutus- ja hyvinvointipalvelujen kehittämisen asiantuntija YAMK-tutkinto, Savonia-ammattikorkeakoulu
* **Heidi Tirri**, Kuntoutus- ja hyvinvointipalvelujen kehittämisen asiantuntija YAMK-tutkinto, Savonia-ammattikorkeakoulu
* **Heli Vähäkangas**, Kuntoutus- ja hyvinvointipalvelujen kehittämisen asiantuntija YAMK-tutkinto, Savonia-ammattikorkeakoulu
* **Virpi Maijala**, opettaja, Savonia-ammattikorkeakoulu

## Lähteet
* Claeys, M., Van den Broeck, A., Houkes, I. & de Rijk, A. 2024. Line Managers’ Perspectives and Responses when Employees Burn Out. Journal of Occupational Rehabilitation, 34(1), 169–179.
* Duodecim. 2026. Työuupumus (burnout). Terveyskirjasto.
* Ervasti, J., Kausto, J., Leino-Arjas, P., Turunen, J., Varje, P. & Väänänen, A. 2022. Työkyvyn tuen vaikuttavuus. Valtioneuvosto.
* Hakanen, J., Sauni, R. Kausto, J. Vuorento, M. Salminen, S. Mäkikangas, A. 2024. Miten hallita työuupumusta – käytäntöjä meiltä ja muualta. Valtioneuvosto.
* Kela. 2026. ORAS-kuntoutus työssä jaksamisen tueksi.
* Kärkkäinen, R., Kinni, R.-L., Saaranen, T. & Räsänen, K. 2018. Supervisors managing sickness absence and supporting return to work of employees with burnout: A membership categorization analysis. Cogent Psychology 5 (1), 1551472.
* Laitinen, J., Selander, K., Nikunlaakso, R. & Ervasti, J. 2025. Mitä kuuluu sosiaali- ja terveydenhuollon työhyvinvoinnille 2024. Työterveyslaitos.
* Salminen, J., Lehtonen, P., Rikala, S., Kuusisto, A.-K., Luoma-Halkola, H., Puumala, E., Sointu, L., Wallin, A. & Häikiö, L. (2021). Osallisuuden kehät: Näkökulmia hyvinvoinnin muotoutumiseen. Focus Localis.
* Sosiaali- ja terveysministeriö. 2025. Työkykyä on tuettava työelämän muutoksissa.
* Työterveyslaitos 2026. Työkyvyn varhainen tuki.
* Työturvallisuuskeskus 2022. Työkyvyn hallinta, seuranta ja varhainen tuki.
* Varma. 2025. Työkykytutkimus.