# Savonia-artikkeli Pro: Pitäisikö pistää pomot pihalle, vai sparraamaan? Askeleita kohti yhteisöohjautuvuutta

##### Savonia-artikkeli Pro on kokoelma monialaisen Savonian asiantuntemusta eri aiheista.

27.10.2026 [Artikkelit Pro](https://www.savonia.fi/artikkelit-pro)[Johdossa](https://www.savonia.fi/johdossa)[Master School](https://www.savonia.fi/master_school)[Sosiaali- ja terveysala](https://www.savonia.fi/sosiaali-ja-terveysala)

Sote-uudistuksen jälkeen hyvinvointialueiden rakenteet paukkuvat, eikä kasvukivuilta voida välttyä, kun organisaatiokaavioita väännetään uuteen uskoon taloudellisuuden ja tehokkuuden nimissä. Säästöjä on etsitty ympäri Suomea karsimalla palveluverkkoa ja keventämällä palveluita (STM 2025 54-55).

Tilanteen korjaamiseksi vallitsevassa tilanteessa tarvitaan rohkeita liikkeitä. Pitäisikö ottaa mallia maailmalta karsimalla johtoporrasta ja jättämällä jäljelle vain autonomiset tiimit ja joukon ihmisiä niiden toimintaa tukemaan? Näin toimitaan esimerkiksi hollantilaisessa Buurtzorgissa, joka on maan kotihoidon yksi suurimmista palveluntuottajista ja kuuluisa yhteisöohjautuvasta toimintatavastaan (Renkema, Bondarouk ja Bos-Nehles 2018, 82). Buurtzorgin mallin avulla Hollannissa on saatu pienennettyä kotihoidon kustannuksia merkittävästi (Brodie 2017).

Tämä artikkeli pohjautuu Rädyn (2026) YAMK-opinnäytetyöhön, jonka tarkoituksena oli selvittää Polkuja yhteisöohjautuvuuteen vanhustyössä -hankkeeseen osallistuneiden esihenkilöiden näkemyksiä yhteisöohjautuvuuden nykytilasta yksiköissään hankkeen päättymisen jälkeen, sekä niistä organisaatioon liittyvistä tekijöistä, jotka ovat mahdollistaneet tai estäneet yhteisöohjautuvuuden lisääntymistä heidän johtamissaan yksiköissä.

## Yhteisöohjautuvuudesta työhyvinvointia ja tehokkuutta

Yhteisöohjautuvuuden on havaittu vaikuttavan positiivisesti työtyytyväisyyteen ja hoidon laatuun (de Bruin, Doodkorte, Sinervo ja Clemens 2022, 4557). Yhteisöohjautuvassa organisaatiossa työntekijöiden osallistumis- ja päätöksentekomahdollisuudet lisäävät työn sujuvuutta, mutta myös tasa-arvoisuuden, merkityksellisyyden ja arvostuksen kokemuksia (Larjovuori ja Heikkilä-Tammi 2024, 157).

Räty (2026) haastatteli opinnäytetyöhönsä esihenkilöitä, joiden yksiköt olivat osallistuneet Polkuja yhteisöohjautuvuuteen vanhustyössä -hankkeeseen. Hankkeeseen osallistui 13 pohjoissavolaista vanhustyön yksikköä, jotka pyrkivät työyhteisömentoreiden valmentamina lisäämään tiimiensä yhteisöohjautuvuutta (Polkuja yhteisöohjautuvuuteen vanhustyössä, n.d.). Kokeilujen tulokset olivat varovaisen positiivisia. Esihenkilöt innostuivat yhteisöohjautuvuudesta ja sen mukanaan tuomista mahdollisuuksista. Lisäksi he kokivat oman työnsä keventyneen, kun tiimit alkoivat työskennellä itsenäisemmin. (Räty 2026, 25.)

## Yhteisöohjautuvuus edellyttää valmentavaa johtamistyyliä

Yhteisöohjautuvuudesta kiinnostuneiden organisaatioiden ei tarvitse suin päin luopua koko johtoportaasta, vaan yhteisöohjautuvuutta voi hyvin toteuttaa myös hierarkkisemman organisaation sisällä (Martela 2020, 23). Yhteisöohjautuvuus vaatii Rädyn (2026, 31–32) tulosten mukaan kuitenkin johtajilta valmentavan johtamistyylin omaksumista. Innostavan ja aktiivisen esihenkilön tuki mahdollistaa yhteisöohjautuvuuden lisäämisen organisaatioissa erityisesti muutosprosessin alkuvaiheessa.

Valmentava johtaja hyödyntää vuorovaikutusta molemminpuolisen luottamuksen rakentamisessa (Sinkkonen ja Lehto 2022, 94). Vuorovaikutus tapahtuu esimerkiksi valmentavien kysymysten, positiivisen vahvistamisen ja ajatusten uudelleen suuntaamisen kautta (Wei, ym. 2026, 2–5). Valmentavan johtajan tulee tuntea tiiminsä ja sen tarpeet, sillä yhteisöohjautuvasti toimiva tiimi tarvitsee oivalluttamista ja haastamista, kun taas epävarmaa tiimiä täytyy enemmän tukea ja kannustaa (Kurttila ja Aalto 2021, 21).

## Yhteisöohjautuvuuden lisäämisen voi aloittaa yksittäisillä kokeiluilla

Yhteisöohjautuvuuden lisäämistä on kokeiltu useissa organisaatioissa ja samalla on saatu uutta tietoa siitä, kuinka muutosta kannattaa – tai ei kannata – organisaatiossa lähteä viemään eteenpäin. Aihetta tutkineet Renkema, Bondarouk ja Bos-Nehles (2018) rohkaisevat organisaatioita antamaan vastuuta mahdollisimman alas hierarkiassa ja luottamaan asiantuntijoiden päätöksentekokykyyn. He muistuttavat, että tiimeille tulee antaa virallinen toimivalta, jotta ne pystyvät toimimaan.

Yhteisöohjautuvuuden lisääminen organisaatiossa vaatii Rädyn (2026, 32–33) saamien tulosten mukaan systemaattisuutta ja selkeyttä. Yksittäisillä kokeiluilla on hyvä aloittaa, mutta kaikilla tulee olla selvää, mihin niillä pyritään ja mitä tapahtuu kokeilun päätyttyä. Organisaatio itse voi olla yhteisöohjautuvuuden lisäämisen esteenä, mikäli se ei viesti riittävästi siitä, millaisia odotuksia sillä on yhteisöohjautuvuuden suhteen.

Rädyn (2026, 33–34) mukaan organisaatioissa, joissa lähdetään tavoittelemaan yhteisöohjautuvuuden lisäämistä kannattaa ottaa yhteisöohjautuvuus selkeästi osaksi strategiaa ja määritellä yhteisöohjautuvuudelle reunaehdot, joiden mukaan toimitaan. Lisäksi tarvitaan yhteisöohjautuvuutta tukevia rakenteita ja käytänteitä. Esihenkilöt kaipaavat lisäksi vertaistukea muutoksen läpi viemiseen.

Yhteisöohjautuvuuden lisääminen on suuri muutos organisaation toimintaan. Muutoksen toteuttaminen edellyttää selkeän vision, tavoitteiden ja konkreettisen suunnitelman lisäksi tiedon lisäämistä koko organisaatiossa. Tietoa tarvitaan sekä yhteisöohjautuvuudesta että valmentavasta johtamisesta, koska tarkoituksenmukaisinta on kehittää työtä ja uusia arjen käytäntöjä yhdessä työntekijöiden kanssa.

#### Kirjoittajat

Anna Räty, sh AMK, kätilö YAMK, sote-alan kehittämisen ja johtamisen koulutusohjelma

Päivi Tikkanen, erityisasiantuntija, TtT, Savonia-ammattikorkeakoulu

#### Lähteet

Brodie, C. 2017. ‘Buurtzorg’. The Dutch word that could revolutionize healthcare. Blogi. Saatavissa: [https://www.weforum.org/stories/health-and-healthcare-systems/the-dutch-community-care-revolution](https://www.weforum.org/stories/health-and-healthcare-systems/the-dutch-community-care-revolution). Viitattu: 25.10.2026

De Bruin, J., Doodkorte, R., Sinervo, T. ja Clemens, T. 2022. The Implementation and Outcomes of Self-managing Teams in Elderlycare: A Scoping Review. Journal of Nursing Management 2022 Nov;30(8):4549-4559. Saatavissa: [https://doi.org/10.1111/jonm.13836](https://doi.org/10.1111/jonm.13836). Viitattu: 25.10.2026

Kurttila, M. ja Aalto, A. 2021. Pomon parhaat ratkaisut. E-kirja. Helsinki: Kauppakamari.

Larjovuori, R-L. ja Heikkilä-Tammi, K. 2024. Työhyvinvoinnin rakentuminen ja edistäminen itseohjautuvassa organisaatiossa. Työelämän tutkimus 22 (2024): 2, s.136–168. Saatavissa: [https://doi.org/10.37455/tt.131483](https://doi.org/10.37455/tt.131483). Viitattu: 25.10.2026

Martela, F. 2020. Neljä teesiä yhteisöohjautuvuudesta – Askeleita kohti yhteisöohjautuvuutta ja itseorganisoitumista. Työn tuuli 2/2020. 29. vuosikerta. 21-28. Henkilöstöjohdon ryhmä – HENRY ry. Saatavissa: [https://www.henry.fi/media/ajankohtaista/tyon-tuuli/tyontuuli_022020_final.pdf](https://www.henry.fi/media/ajankohtaista/tyon-tuuli/tyontuuli_022020_final.pdf). Viitattu: 25.10.2026.

Polkuja yhteisöohjautuvuuteen vanhustyössä. n.d. Polkuja yhteisöohjautuvuuteen vanhustyössä rakentaa etenemisreittejä uuteen johtamismalliin. Saatavissa: [https://polkuja.savonia.fi/hanke/](https://polkuja.savonia.fi/hanke/). Viitattu: 25.10.2026

Renkema, M., Bondarouk, T. ja Bos-Nehles, A. 2018. Transformation to self-managing teams: lessons learned: A look at current trends and data. Strategic HR Review. Vol. 17 Issue: 2, s.81-84. Saatavissa: [https://doi.org/10.1108/SHR-10-2017-0072](https://doi.org/10.1108/SHR-10-2017-0072). Viitattu: 25.10.2026.

Räty, A. 2026. Organisaatioon liittyvät tekijät yhteisöohjautuvuuden mahdollistajina tai esteinä. Opinnäytetyö. Viitattu: 25.10.2026

Sinkkonen, M. ja Lehto, K. 2022. Valmentava johtajuus tiimien itseohjautuvuutta tukemassa. Teoksessa: Laaksonen, H. ja Ollila, S. 2022. Henkilöstöjohtamisen moninaisuus, ajateltua, koettua, tutkittua. 87-98. Helsinki: Oppian. ISBN 978-951-877-803-8

STM 2025. Selvitys hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuun toteutumisesta 2024. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2025:14. Saatavissa: [https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-4396-4](https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-4396-4). Viitattu: 25.10.2026

Wei, H., Leising, B., Greenwood, S., Opton, L., Sullivan, L., Veesart, A., Cherry, B., Weber, J. ja Randal, J. 2026. Coaching Leadership in Nursing: From Command-and-Control to Growth-Focused Approaches. Nurse Leader Volume 24, Issue 3, June 2026. Saatavissa: [https://doi.org.ezproxy.savonia.fi/10.1016/j.mnl.2025.102633](https://doi.org.ezproxy.savonia.fi/10.1016/j.mnl.2025.102633). Viitattu: 25.10.2026