# Stimulanttikäyttöhäiriöiden lisääntyminen edellyttää hoitopolkujen kehittämistä

> Tässä artikkelissa tarkastellaan stimulanttilääkehäiriön lääkehoidon mahdollisuuksia aikaisempaan tutkimukseen perustuen.

## Tausta ja ajankohtaisuus
Huumausaineiden käyttö on Suomessa lisääntynyt merkittävästi. Vuonna 2022 jo 29 % aikuisista oli kokeillut huumausaineita, mikä on viisinkertainen määrä 1990-luvun alkuun verrattuna. Käyttö on yleisintä 25–34-vuotiailla. Erityisesti stimulanttipäihteiden käyttö on kasvanut, ja jätevesitutkimusten mukaan se on paikoin mittaushistorian korkeimmalla tasolla. Synteettiset stimulantit, kuten alfa-PVP, muodostavat keskeisen haasteen, johon ei toistaiseksi ole Suomessa vakiintunutta lääkkeellistä hoitoa.

Tämä artikkeli pohjautuu Sara Sarpolan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyöhön, jossa kartoitettiin kirjallisuuskatsauksen avulla stimulanttikäyttöhäiriön lääkehoidon mahdollisuuksia.

## Mieliteko-kehitysohjelma ja Yhdessä osallisiksi -hanke
Pohjois-Savossa päihteiden käyttöön liittyvät haasteet heijastuvat maakunnan sairastavuusindekseihin. Tilanteen parantamiseksi käynnistettiin Mieliteko-kehitysohjelma (2021–2030), jonka tavoitteena on vahvistaa mielenterveyttä ja vähentää päihdemyönteisyyttä.

Savonia-ammattikorkeakoulun toteuttama *Yhdessä osallisiksi* -hanke toimii opinnäytetyön toimeksiantajana. Hankkeen tavoitteena on edistää työttömien ja muussa haavoittuvassa asemassa olevien 16–64-vuotiaiden pohjoissavolaisten hyvinvointia. Vaikka hankkeen painopiste on ennaltaehkäisevässä toiminnassa, laaja-alainen ymmärrys päihteiden käytön hoitomahdollisuuksista auttaa kohdentamaan tukea oikea-aikaisesti.

## Tutkimusmenetelmät
Opinnäytetyö toteutettiin kartoittavana kirjallisuuskatsauksena PCC-menetelmää hyödyntäen. Aineisto haettiin PubMed- ja CINAHL-tietokannoista, ja mukaan valittiin 9 tutkimusartikkelia, joita analysoitiin kuvailevasti.

## Stimulanttikäyttöhäiriön lääkehoito
Tutkimus keskittyy pääasiassa psykostimulanttipohjaisiin agonistihoitoihin, kuten lisdeksamfetamiiniin, dekstroamfetamiiniin ja metyylifenidaattiin. Agonistihoito tarkoittaa kontrolloitua lääkinnällistä hoitoa, jossa potilaalle annetaan ainetta, joka aktivoi samoja aivoreseptoreita kuin päihde, mutta miedommalla vaikutuksella.

Keskeisiä havaintoja:
* **Tutkimusasetelmat:** Useimmat tutkimukset on tehty henkilöillä, joilla on useita samanaikaisia päihdehäiriöitä tai jotka ovat jo kiinnittyneet päihdehoitoon.
* **Lisdeksamfetamiini:** Tämä pitkävaikutteinen ADHD-lääke nousee esiin yhtenä lupaavimmista hoitomuodoista. Rekisteritutkimuksissa sen käyttö on yhdistetty pienempään kuolleisuuden ja sairaalahoitojen riskiin.
* **Vaikuttavuus:** Satunnaistetuissa tutkimuksissa tulokset ovat olleet vaihtelevia. Vaikka käyttöhalu voi vähentyä, vaikutukset varsinaiseen päihteiden käyttöön eivät ole olleet johdonmukaisia.
* **Kokonaisvaltaisuus:** Lääkehoito ei ole yksiselitteinen ratkaisu, vaan se vaatii tuekseen psykososiaalista tukea ja muuta päihdehoitoa.

## Johtopäätökset ja kehittämistarpeet
Lääkehoidon rooli on asettua osaksi laajempaa hoitokokonaisuutta. Se voi tukea hoitoon sitoutumista ja parantaa elämänlaatua, vaikka täydellistä päihteettömyyttä ei heti saavutettaisi.

Keskeisiä kehittämiskohteita ovat:
* Hoidon saavutettavuuden ja yksilöllisyyden parantaminen.
* Matalan kynnyksen palveluiden vahvistaminen.
* Selkeiden ja toimivien hoitopolkujen luominen.

Nykyiset hajanaiset käytännöt heikentävät hoitoon pääsyä ja lisäävät riskiä jäädä palveluiden ulkopuolelle, mikä korostaa tarvetta kehittää vaikuttavia ja saavutettavia hoitomuotoja.

## Kirjoittajat
* **Sara Sarpola**, Mielenterveys ja päihdetyön kehittäjä (YAMK) opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu
* **Teija Korhonen**, Yliopettaja, Master School, Savonia-ammattikorkeakoulu
* **Tanja Moilanen**, TtT, projektipäällikkö, Yhdessä osallisiksi – Mieliteko 2.0 -ryhmähanke, Savonia-ammattikorkeakoulu