# Ymmärrä yksinäisyyttä – kohtaa sensitiivisesti 2: näkökulmia ammattilaisille

> Yksinäisyys ei poistu pelkästään ihmisiä tapaamalla, vaan läsnäolevalla kohtaamisella ja ohjatulla sosiaalisuudella.

## Yksinäisyyden kohtaamisen haasteet
Yksinäisyyteen voi olla vaikea hakea apua kohdennetusti, sillä se on elämäntilanteeseen liittyvä, kokonaisvaltainen tunnekokemus, eikä sairaus, jota voitaisiin hoitaa. Kun yksinäisyyttä kokeva rohkaistuu hakemaan apua terveydenhuollosta tai kolmannen sektorin palveluista, työntekijöiden tulisi kiinnittää erityistä huomiota sensitiiviseen kohtaamiseen. Yksinäisyyttä kokeva tuntee usein häpeää, ja hänelle voi herkästi muodostua kokemus siitä, että hänen tilanteensa mitätöidään.

On inhimillistä, että työntekijä voi kokea neuvottomuutta, sillä yksinäisyyteen ei ole olemassa pikaratkaisua. Tämä johtaa usein siihen, että yksinäisyyttä kokevia kannustetaan vain lisäämään sosiaalisuuttaan, esimerkiksi aloittamaan uusi harrastus. Tämä ei kuitenkaan poista yksinäisyyden tunnetta, vaan voi vahvistaa häpeän ja turhautumisen tunteita, jos ihminen kokee epäonnistuneensa ihmissuhteiden löytämisessä.

Yksinäisyyttä kokeva tarvitsisi tuekseen keskusteluapua, jossa pyritään ymmärtämään yksinäisyyden taustoja, herättämään itsemyötätuntoa ja luomaan uudenlaisia suhtautumis- ja toimintatapoja.

## Kokemuksia ryhmätoiminnasta
Savonian osatoteuttama *Yhdessä osallisiksi – Mieliteko 2.0* -hanke toteuttaa ryhmätoimintaa työelämän ulkopuolella oleville 16–64-vuotiaille pohjoissavolaisille. Ryhmissä on noussut esiin, ettei yksinäisyyden tunne poistu pelkästään ihmisten ympäröimänä.

Emotionaalinen yksinäisyys tarkoittaa, että ihmissuhteista puuttuu syvyys ja merkityksellisyys. Tällöin yksinäisyys voi korostua ja tuntua ahdistavalta nimenomaan muiden ihmisten keskellä. Ihmiset kaipaavat kohtaamisia, joissa he tulevat aidosti nähdyiksi ja kuulluiksi.

## Ohjattu sosiaalisuus ja kohtaamisen merkitys
Osallistujat kaipaavat niin sanottua ohjattua sosiaalisuutta. Sosiaalisten taitojen harjoittelun ei tulisi rajoittua vain lapsiin, vaan kaikenikäiset tarvitsevat tukea merkityksellisten suhteiden muodostamiseen. Ohjaajilta kaivataan:
* Aktiivista läsnäoloa
* Tukea muihin tutustumiseen
* Tasavertaista osallistumista yhteiseen toimintaan
* Yksilöllistä huomiointia

Kohtaaminen ei vaadi ohjaajalta erityisosaamista, vaan aitoa kiinnostusta pysähtyä huomioimaan osallistujien yksilölliset piirteet ja elämäntilanteet.

## Vertaistuellinen ilmapiiri ja ohjaajan rooli
Yksinäisyys on aihe, joka jää helposti piiloon. Kohtaamispaikkoja ja vertaistuellisia ryhmiä kannustetaan nostamaan aihe rohkeasti esiin puhumattomuuden kulttuurin rikkomiseksi.

Ohjaajan rooli on keskeinen:
* **Psykoedukaatio:** Yleistajuinen tieto yksinäisyydestä auttaa osallistujia ymmärtämään omia kokemuksiaan.
* **Sensitiivisyys:** Aihe voi nostaa pintaan ikäviä muistoja. Ohjaajan on tärkeää seurata ilmapiiriä ja tarjota tarvittaessa taukoja.
* **Turvallinen tila:** Ohjaaja normalisoi tunteita ja kannustaa kunnioittavaan vuorovaikutukseen.
* **Toiveikkuus:** Jos ryhmässä ei synny toiveikkuutta, ohjaaja voi aktiivisesti ohjata keskustelua kohti muutoksen mahdollisuutta ja hyvien kohtaamisten jakamista.

## Kehollinen työskentely
Keskustelun päätteeksi voidaan käyttää kehollisia harjoituksia. Väsyneille tai raskaasti voiville osallistujille suositellaan rauhoittavien hengitysharjoitusten sijaan kehoa aktivoivia harjoituksia, kuten käsien ja jalkojen ravistelua tai taputtelua, jotta keskustelun herättämät tunteet voidaan "jättää ryhmätilaan".

## Yhteenveto
Yksinäisyyden tunnistaminen, jakaminen ja sen äärelle pysähtyminen ovat ensimmäiset askeleet sen lievittämisessä. Kun oma kokemus saa sanat, kuulevat korvat ja myötätuntoisen vastaanoton, on mahdollista alkaa etsiä suuntaa kohti yhteyttä.

***

*Tämä artikkeli on toinen osa kaksiosaista julkaisua. Kirjoittaja Inka Pironetti työskentelee osallisuus- ja yksinäisyystyön asiantuntijana Yhdessä osallisiksi – Mieliteko 2.0 -hankkeessa (2023–2027). Hanke on Euroopan unionin osarahoittama.*

## Lähteet
* Junttila, Niina. 2016. Yksinäisyyden ulottuvuudet. Teoksessa Juho Saari (toim.), Yksinäisten Suomi. Helsinki: Gaudeamus.
* Marjovuo Ari, Julkunen Jenny & Lähteenmäki Maria. 2020. Yksinäisyys – tehtäväkirja avuksesi. HelsinkiMissio.