# Katse perheeseen-perhelähtöisyys ja moninaisuus varhaisen tuen lähtökohtina

> Perheiden moninaistuminen on yksi viime vuosikymmenien merkittävimmistä varhaiskasvatuksen toimintaympäristöä muovaavista ilmiöistä.

## Johdanto
Varhaiskasvatus elää jatkuvassa muutoksessa. Perheiden moninaistuminen on yksi viime vuosikymmenien merkittävimmistä varhaiskasvatuksen toimintaympäristöä muovaavista ilmiöistä, ja varhaiskasvatuksen arjessa kohdataan monenlaisia perheitä, elämäntilanteita ja kulttuuritaustoja. Perinteisen ydinperhemallin rinnalle on muodostunut erilaisia perhemuotoja haastamaan niitä käytäntöjä ja käsitteitä, joita varhaiskasvatuksen ammattilaisilla on käytössään. Samanaikaisesti varhaiskasvatuksessa on korostunut perhelähtöinen työote, jossa perhe nähdään aktiivisena toimijana sekä lapsensa asioiden parhaana asiantuntijana.

## Perhekäsitteen muutos
Perhekäsitteellä on eri ihmisille erilaisia merkityksiä, ja se muotoutuu yksilön elämänkulun myötä kasvun, ikääntymisen ja muuttuvien elämäntilanteiden seurauksena. Myös perheen yhteiskunnallinen määritelmä on muuttunut. Tilastokeskuksen (2025) mukaan perheen voivat muodostaa avio- tai avoliitossa olevat, aiemmin parisuhteensa rekisteröineet henkilöt lapsineen tai ilman, sekä yksi vanhempi lapsineen.

Klassisissa teorioissa ydinperhe nähtiin yhteiskunnan vakauden tuojana, mutta uudemmissa teoreettisissa lähestymistavoissa perhe nähdään dynaamisena, monimuotoisena ja valtasuhteisiin sidoksissa olevana sosiaalisena ilmiönä. Nykyään suurempi painoarvo on perheen sisäisten suhteiden laadulla, emotionaalisella tuella sekä hoivalla.

## Perheiden moninaistuminen ja yhteiskunnalliset jännitteet
Vaikka perheiden moninaistuminen on globaali kehityssuunta, institutionaalisissa käytännöissä elää edelleen oletuksia "tavanomaisesta" ydinperheestä. Suomalaisessa varhaiskasvatuspolitiikassa normatiiviset perhekäsitykset ovat edelleen valloillaan, ja politiikka kohdentuu usein herkemmin kantasuomalaisiin ja heteronormatiivisiin kahden vanhemman perheisiin. Erityisesti seksuaalivähemmistöjen ja maahanmuuttajataustaisten perheiden on todettu haastavan vallitsevia, heteronormatiivisuuteen ja suomalaisuuteen perustuvia perhekäsityksiä.

## Perhelähtöisyys varhaiskasvatuksessa
Perhelähtöisyyttä voidaan tarkastella ekokulttuurisen teorian näkökulmasta, joka korostaa perheen arjen merkitystä lapsen kehityksen perustana. Perhe ei ole passiivinen vastaanottaja, vaan aktiivinen toimija. Varhaiskasvatuksessa perhelähtöisyys tarkoittaa, että huoltajilla on todelliset mahdollisuudet osallistua lapsensa arjen pedagogisiin ratkaisuihin, tuen suunnitteluun ja arviointiin.

Varhaiskasvatuslaki ja varhaiskasvatussuunnitelman perusteet asettavat perustan yhteistyölle, jossa keskeisiä tekijöitä ovat:
*   Tasavertainen kumppanuus
*   Luottamuksellinen ilmapiiri
*   Aito välittäminen ja positiivinen asenne
*   Kulttuurisensitiivisyys

## Kulttuurisensitiivisyys ja moninaisuus
Lisääntynyt monikulttuurisuus vaatii ammattilaisilta hyvää kulttuurista lukutaitoa. Kulttuurisensitiivinen työote edellyttää:
*   Eri kulttuurien, arvojen ja uskomusten kunnioittamista
*   Yksilöllistä kohtaamista
*   Kieli-, kulttuuri- ja katsomustietoisuutta
*   Avoimuutta ja ennakkoluulojen purkamista keskustelun kautta

## Johtopäätökset
Perheiden moninaistuminen haastaa varhaiskasvatuksen työntekijöitä tarkastelemaan omia käytäntöjään ja käsityksiään. Tulevaisuuden varhaiskasvatuksen haasteena on yhdistää perhelähtöisyys, moninaisuuden huomioiminen ja laadukas pedagogiikka. Henkilöstön osaamisen jatkuva kehittäminen, erityisesti täydennyskoulutuksen kautta, on välttämätöntä, jotta ammattilaiset voivat vastata muuttuvan asiakaskentän tarpeisiin.

## Lähteet
*   Arvola, O., Haanpää, M., Lastikka, A-L. & Kangas, J. 2025. Kaikki lähtee vuorovaikutuksesta.
*   Dunst, C. & Espe-Sherwindt, M. 2026. Family-Centered Practices in Early Childhood Intervention.
*   Eerola, P., Paananen, M. & Repo, K. 2021. ‘Ordinary’ and ‘diverse’ families.
*   Jansson, S. 2021. Tiedon välittämistä vai perhelähtöistä yhteistyötä?
*   Karila, K., Kosonen, T. & Järvenkallas, S. 2017. Varhaiskasvatuksen kehittämisen tiekartta vuosille 2017–2030.
*   Kekkonen, M. 2012. Kasvatuskumppanuus puheena.
*   Männistö, E. 1994. Mitä perheelle tueksi.
*   Määttä, P. 2001. Perhe asiantuntijana.
*   Määttä, P. & Rantala, A. 2022. Tavallisen erityinen lapsi.
*   Parache, L., Vogel, M., Meigen, C., Kleiss, W. & Poulaine, T. 2023. Family structure, socioeconomic status, and mental health in childhood.
*   Patil, A. & Mishra, B. 2025. Changing Patterns of Family Structures: A Sociological Perspective.
*   Rajala, P. & Saraste, A. 2020. Vanhempien näkemyksiä ja kokemuksia kasvatusyhteistyöstä.
*   Rantala, A. ja Uotinen, S. 2022. Varhaiskasvatuksen työntekijöiden ja perheen yhteistyön merkitys.
*   Rantala, A., Uotinen, S. & Räikkönen, E. 2018. Konsultoivan varhaiserityisopettajan perhelähtöiset toimintatavat.
*   Sirkko, R. & Kyrönlampi, T. 2021. Haasteet on monesti ratkaistavissa hyvällä asenteella ja yhteistyöllä.
*   Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2023. Dialogisuus ammattilaisen ja perheen välillä.
*   Tilastokeskus 2025. Perhe – Määritelmä 2.
*   Varhaiskasvatuslaki 540/2018.
*   Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022. Opetushallitus.