# Savonia-artikkeli: Osallisuuden edistäminen ei tapahdu tyhjiössä

09.11.2026 [Artikkelit](https://www.savonia.fi/artikkelit)[Hyvinvointi](https://www.savonia.fi/hyvinvointi)[Kestävä yhteiskunta](https://www.savonia.fi/kestava-yhteiskunta)[Master School](https://www.savonia.fi/master_school)[Sosiaali- ja terveysala](https://www.savonia.fi/sosiaali-ja-terveysala)

This work is licensed under [CC BY-SA 4.0![Creative Commons logo](https://mirrors.creativecommons.org/presskit/icons/cc.svg?ref=chooser-v1)![Creative Commons Attribution logo](https://mirrors.creativecommons.org/presskit/icons/by.svg?ref=chooser-v1)![Creative Commons Share Alike logo](https://mirrors.creativecommons.org/presskit/icons/sa.svg?ref=chooser-v1)](http://creativecommons.org/licenses/by-sa/4.0/?ref=chooser-v1)

## Osallisuus hyte-työn ytimessä

Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on sekä yhteiskunnan, että sosiaali- ja terveydenhuollon keskeinen tehtävä. Samalla sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten kasvua sekä ihmisten inhimillistä kärsimystä pyritään ehkäisemään ennaltaehkäisevällä ja hyvinvointia tukevalla työllä. Lasten ja nuorten osallisuuden edistäminen ja syrjäytymisen ehkäiseminen ovat sosiaalityön ydintehtäviä (Alakärppä, Tammelin, Pirskanen & Mänttäri-van der Kuip 2025). Osallisuuden edistämisessä lasten kanssa työskentelevien ammattilaisten asenteilla ja vuorovaikutuksella on erityisen suuri merkitys, mikä korostaa myös koulutuksen merkitystä (Stenvall 2020a, 16).

Osallisuus voidaan jakaa henkilökohtaiseen kokemukseen tai sitä edistäviin yhteiskunnallisiin toimiin ja rakenteisiin. Selvitys osallisuuden lähtökohdista kuitenkin toteaa, etteivät hyvätkään rakenteet yksistään riitä takaamaan lapsen tosiasiallisen osallisuuden kokemuksen toteutumista (Stenvall 2020a, 16). Heikko osallisuuden kokemus kertoo siitä, että henkilö on riskissä syrjäytyä tai kokee itsensä syrjäytetyksi yhteiskunnasta (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2023, 28).

## Tavoitteena turvallinen yhteisö ja toivottu osallisuus

Sijaishuollossa asuvat lapset kuuluvat yhteen yhteiskuntamme haavoittuvimmista ryhmistä (Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta ETENE 2025, 2). Sijaishuollon tehtävänä on tarjota lapselle turvallinen ja korjaava kasvuympäristö, mutta tutkimusten mukaan sijaishuoltoympäristö voi myös altistaa erilaisille hyvinvointiin liittyville haasteille ja riskikäyttäytymiselle.

Luvattomat poissaolot eli niin sanottu ”hatkaaminen” on sijaishuollossa tunnistettu haaste, joka altistaa lapsen monille riskeille terveyttä ja turvallisuutta ajatellen. Jos yhteys lapseen ja hänen tarpeisiinsa katkeaa, hatkaamisen riskit kasvavat. Poissaolot eivät todennäköisesti vähene sääntelyä ja kontrollia lisäämällä, vaan vahvistamalla arjen turvallisia rakenteita, osallisuuden kokemuksia ja luottamuksellisia ihmissuhteita. Turvalliseksi ja myönteiseksi mielletty kasvuympäristö motivoi myös pysymään siinä. (ETENE 2025, 2–8.)

Sijaishuollossa asuvat lapset ja nuoret kokevat muita useammin itsensä yksinäiseksi ja pitävät yleisesti vähemmän koulunkäynnistä kuin muut ikätoverinsa. Sijoitetut lapset ja nuoret kokevat koulukiusaamista huomattavasti yleisemmin. (Ikonen, Eriksson & Heino 2020, 17, 21.) Yksinäisyyden ehkäisemiseksi lapset ja nuoret ovat esittäneet ratkaisuksi harrastusmahdollisuuksien turvaamista lähtökohdista riippumatta. Aikuisten läsnäolon merkitys korostuu turvallisuuden varmistajana, ryhmäyttäjänä ja tasapuolisen osallistumisen mahdollistajana myös koulussa ja vapaa-ajan harrastuksissa. (Virmasalo, Kaarakainen & Kyösti 2024, 19–21.)

Kaikki lähtee vuorovaikutuksesta ihmisten välillä, lasten kohtaamisesta ja heidän kuulemisestaan. Lasten elinpiiriin kuuluvien vuorovaikutussuhteiden tukeminen ja turvallisen kasvuympäristön takaaminen ovat keskeisiä lasten osallisuuden edistämiseksi ja oikeuksien turvaamiseksi (Saariluoma, Eriksson & Korhonen 2021, 11). Kulttuuritoiminta, mielekkäät vapaa-ajanviettomahdollisuudet ja harrastukset ovat perusteltu keino edistää haavoittuvassa asemassa olevien hyvinvointia, lisätä integroitumista yhteisössä ja kannustaa osallistumaan (Drăghici 2021, 149).

## Mittaamalla merkitys näkyväksi

Tietoa lasten ja nuorten osallisuuden kokemuksesta ei synny ilman sen mittaamista. Osallisuuden kokemuksen muutoksen ja kehityksen seurantaan suositellaan toistettavia kyselyjä, joissa kysytään samoja kysymyksiä (Stenvall 2020b, 30). Lapsuuden ja nuoruuden tutkimuksessa eettiset kysymykset ovat monitahoisia ja vaativat erityistä tarkkuutta, sillä siihen vaikuttavat kasvatuksen, vallan ja hallinnan tematiikat (Rutanen & Vehkalahti 2019, 8). Tutkimusprosessissa on monta huomioitavaa tekijää ja tahoa kuten lapsen ikä- ja kehitystaso, kielelliset ja kulttuurilliset asiat sekä lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä ja vanhemmat/huoltajat.

Kohdejoukkona sijaishuollossa asuvia lapsia ja nuoria voi olla haastava tavoittaa tai saada motivoiduksi vastaamaan esimerkiksi kyselyyn. Osallisuus käsitteenä on moninainen eikä yksinkertaisesti selitettävissä. Tästä voi johtua se, että osallisuuden kokemuksen mittaaminenkin voi osoittautua haasteelliseksi jopa validoitua Osallisuusindikaattoria hyödynnettäessä. Alhainen vastausprosentti voi myös kertoa lasten ja nuorten osallisuuden kokemuksesta tai sitä tukevista rakenteista.

Sijaishuoltoyksiköissä hoito-, kasvatus- ja kuntoutustyö vaatii onnistuakseen osaavat sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset, toimivan strategian ja käyttöön juurrutetut toimintamallit sekä toiminnan ja tavoitteiden toteutumisen seurantaan soveltuvat arviointimittarit. Osallisuuden kokemuksen tutkimusta on tärkeä pyrkiä toteuttamaan haasteistakin huolimatta myös sijaishuoltoympäristössä. Vaikka kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ja nuorten osuus koko ikäluokasta on Suomessa suhteellisen pieni 1,6%, kyse on yhteiskunnallisesti merkittävästä ryhmästä, jonka hyvinvointiin liittyvät kysymykset ovat erityisen tärkeitä.

## Mistä lopulta on kyse?

Osallisuuden edistämiseen ja osallisuuden kokemuksen kasvattamiseen ei ole olemassa omaa erityistä keinoa eikä se tapahdu tyhjiössä, vaan se muodostuu arjen ja ympäristön perusasioista. Lapset tarvitsevat turvaa, suojelua, hoitoa, huolenpitoa, kasvatusta, tietoa omista oikeuksistaan sekä mahdollisuutta tulla kuulluksi ja kokemusta kuulluksi tulemisesta. Lapset tarvitsevat kavereita ja vertaisryhmiä, kiusaamisen ennaltaehkäisyä ja siihen puuttumista, mielekästä vapaa-ajan tekemistä eli esimerkiksi harrastusmahdollisuuksia. He tarvitsevat turvallisen kodin ja asuinympäristön, turvallisia ja luotettavia aikuisia sekä heidän ikä- ja kehitystaso huomioiden asetettuja rajoja kasvunsa ja kehityksensä turvaamiseksi.

#### Kirjoittajat

Mette Hämäläinen, hyvinvointikoordinaattori -tutkinto-opiskelija, Master School, Savonia-ammattikorkeakoulu

Elina Pekonen, lehtori, Master School, Savonia-ammattikorkeakoulu ja Tuula Niskanen, lehtori, Master School, Savonia-ammattikorkeakoulu

#### Lähteet

Alarkäppä, O., Tammelin, M., Pirskanen, H. & Mänttäri-van de Kuip, M. 2025. Osallisuus sosiaalityössä. Tampere, Suomi. Tampere University Press.

Drăghici, E. 2021. ‘Doi indicatori sociali (timp liber şi cultură) – descriptori ai bunăstării sociale a grupurilor defavorizate [Two social Indicators (Free time and culture) – Descriptors of the Social Welfare of Disadvantaged Groups]. Social Work Review / Revista de Asistenţă Socială. 2021, Is-sue 2, p149-161. 13p. [https://research.ebsco.com/linkprocessor/plink?id=9a5121e0-ac47-35bd-82cb-622690e11234](https://research.ebsco.com/linkprocessor/plink?id=9a5121e0-ac47-35bd-82cb-622690e11234)

Ikonen, R., Eriksson, P. & Heino, T. 2020. Sijoitettujen lasten ja nuorten hyvinvointi ja palvelukokemukset. Kouluterveyskyselyn tuloksia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Työpaperi 35/2020. [https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-570-4](https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-570-4)

Rutanen, N. & Vehkalahti, K. 2021. Lasten ja nuorten tutkimusetiikan muuttuvat kentät. Teoksessa Rutanen, N. & Vehkalahti, K. (toim.) Tutkimuseettisestä sääntelystä elettyyn kohtaamiseen. Lasten ja nuorten tutkimuksen etiikka: II. Nuorisotutkimusverkosto. [https://doi.org/10.57049/nts.264](https://doi.org/10.57049/nts.264)

Saariluoma, L., Eriksson, P. & Korhonen, P. 2021. Sijoitettujen lasten koulunkäynti ja vapaa-aika – kyselytutkimuksen tuloksia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Tutkimuksesta tiiviisti 51/2021. [https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-732-6](https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-732-6)

Stenvall, E. 2020a. Osallisuutta ja osallistumista. Osa 1: Osallisuuden lähtökohdat kansallisessa lapsistrategiassa. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja ja muistioita 2020:27 [https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-7160-8](https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-7160-8)

Stenvall, E. 2020b. Lasten ja nuorten osallisuus kansallisessa lapsistrategiassa. Osa 2: Osallisuuden toteutuminen kansallisen lapsistrategian valmistelussa. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja ja muistioita 2020:39. [https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-8435-6](https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-8435-6)

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2023. Osallisuuden edistäjän opas. Ohjaus 10/2023. [https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-088-0](https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-088-0)

Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta ETENE, 2025. Kannanotto 22.12.2025. Lastensuojelun sijaishuollon eettiset kysymykset – lapsen etu, haavoittuva asema ja yhteiskunnan vastuu. [https://etene.fi/documents/66861912/0/ETENE+Lausunto_sijaishuolto+22.12.2025.pdf/8ff56cbc-fc62-f29e-3fdd-ba8e3269adf7?t=1766411320004](https://etene.fi/documents/66861912/0/ETENE+Lausunto_sijaishuolto+22.12.2025.pdf/8ff56cbc-fc62-f29e-3fdd-ba8e3269adf7?t=1766411320004)

Virmasalo, I., Kaarakainen, S-S. & Kyösti, A. 2024. Nuorten näkemyksiä yksinäisyyden ratkaisuista. Kasvun tuki aikakauslehti, 4 (2), 17–25. [https://doi.org/10.61259/kt.147335](https://doi.org/10.61259/kt.147335)