# Pohjoismaisen ruokavalion tunnettuuden lisääminen vaatii yhteistyötä

> Savonian wellness-palveluliiketoiminnan johtamisen (restonomi YAMK) opiskelijan Tanja Niemen työ Pohjoismainen ruokavalio: Askelmerkkejä pohjoismaisen ruokavalion tunnettuuden kehittämiseksi oli kehittämistutkimus pohjoismaisen ruokavalion tunnettuudesta ja ruoan valintaan vaikuttavista tekijöistä.

## Tutkimuksen tausta ja tavoitteet
Savonian wellness-palveluliiketoiminnan johtamisen (restonomi YAMK) opiskelijan Tanja Niemen opinnäytetyö käsitteli pohjoismaisen ruokavalion tunnettuutta ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Tulosten perusteella ruokavalion sisältö tunnetaan pohjoissavolaisten keskuudessa vaihtelevasti, ja se mielletään usein alueelliseksi perinneruoaksi. Työn pohjalta valmistui tiekartta, joka tarjoaa askelmerkkejä ruokavalion tunnettuuden lisäämiseksi eri alojen yhteistyöllä.

## Pohjoismaisen ruokavalion määritelmä
Pohjoismaisen ruokavalion keskeisiä käsitteitä ovat metsän antimet, sesonkiluontoisuus ja lähiruoka. Pääraaka-aineita ovat:
* Täysjyväviljat (kaura, ohra, ruis)
* Paikalliset ja sesonginmukaiset marjat
* Kaali
* Paikallinen kala ja muut merenelävät
* Riista ja laiduntava karja
* Rypsiöljy

Ruokavalio on terveyttä edistävä ja muistuttaa Välimeren ruokavaliota, mutta erottuu edukseen paikallisilla raaka-aineillaan. Siinä missä Välimeren ruokavaliossa suositaan oliiviöljyä, pohjoismaisessa versiossa käytetään rypsiöljyä.

## Kuluttajien käsitykset ja kyselytutkimus
Kuopion alueen ravintoloissa toteutettu kyselytutkimus osoitti, että kuluttajien käsitykset pohjoismaisesta ruokavaliosta poikkeavat osin yleisistä määritelmistä. Esimerkiksi liha nähtiin yhtenä merkittävimmistä raaka-aineista, vaikka ruokavaliossa lihan käyttö on kohtuullista. Vastauksissa korostui alueellisuus, ja ruokavalioon liitettiin myös raaka-aineita, jotka eivät perinteisesti kuulu sen piiriin, kuten makaroni, vuohenjuusto ja kana. Tämä voi kuitenkin tarjota mahdollisuuksia innovoida ruokavaliota kestävämpään suuntaan.

## Tiekartta tunnettuuden kehittämiseksi
Tutkimuksen pohjalta järjestetyssä ideariihessä luotiin tiekartta, jonka mukaan ruokavalion aseman vahvistaminen vaatii:
* **Poliittista tahtotilaa:** Taloudellisten resurssien ja tuen varmistaminen.
* **Varhaiskasvatusta:** Pohjoismaisen ruoan arvostuksen kasvattaminen lapsuudesta alkaen.
* **Yhteistyötä:** Oppilaitosten, ravintoloiden ja yksityisen sektorin välinen innovaatiotoiminta.

Tulevaisuuden pohjoismainen ruokavalio on kasvispainotteinen, elämyksellinen ja laadukas. Yhtenä kehityskohteena esitettiin pohjoismaisen ruokavalion sertifikaatin luomista laadun varmistamiseksi.

## Markkinointi ja tarinallistaminen
Tutkimus korostaa, että laadukkaiden raaka-aineiden ja sesonkien korostaminen on avainasemassa. Sen sijaan, että kaikki niputettaisiin "laadukkaan suomalaisen ruoan" alle, tulisi parhaat tuottajat nostaa esiin. Ruokailuelämyksiä voidaan parantaa tarinallistamisella, ja ravitsemustutkimuksen tuomaa tieteellistä pohjaa tulisi hyödyntää vahvemmin brändäyksessä ja kansainvälisessä viennissä.

## Kirjoittajat
* **Tanja Niemi**, restonomi YAMK, wellness-palveluliiketoiminnan johtaminen
* **Henna Lehikoinen**, projektipäällikkö, TKI-asiantuntija, Savonia-ammattikorkeakoulu

## Lähteet
1. Bere E. & Brug J. 2009. Towards health-promoting and environmentally friendly regional diets – a Nordic example. Public Health Nutrition 12 (1), 91–96.
2. Diabetesliitto & Sydänliitto 2012. Mikä on Itämeren ruokakolmio? Ruokakolmiokuvan käyttäjälle.
3. Hahnemann T. 2012. Pohjoismainen Ruokavalio. Helsinki: Schildts.
4. Hanska J. ym. 2020. Suomalaisen ruoan laatukirja. Tampere: Vastapaino.
5. Kanerva N. ym. 2014. The Baltic Sea diet score: A tool for assessing healthy eating in Nordic countries. Public Health Nutrition 17 (8), 1697–1705.
6. Norden 2008. New Nordic Cuisine. Nordic Council of Ministers 2008:417.
7. Uusitupa M. ym. 2013. Effects of an isocaloric healthy Nordic diet on insulinsensitivity, lipid profile and inflammation markers inmetabolic syndrome – a randomized study (SYSDIET). Journal of Internal Medicine 274, 52–66.