# Seksuaalisuuden tunnistaminen ja huomioiminen sosiaalialan työssä - Savonia-AMK

> Artikkeli käsittelee seksuaalisuuden tunnistamista ja huomioimista sosiaalialan työssä.

## Johdanto
Seksuaalisuus on ihmisen perusominaisuus ja olennainen osa ihmisyyttä. Se linkittyy moniulotteisesti ihmisen hyvinvointiin sisältäen fyysisen, psyykkisen, sosiaalisen ja henkisen ulottuvuuden. Sosiaalialan ammattilaisen tulisi kyetä kohtaamaan asiakas kokonaisvaltaisesti, mutta seksuaalisuuden tunnistaminen ja huomioiminen työssä on edelleen haasteellista.

## Seksuaalisuuden määrittely ja yhteiskunnallinen konteksti
Seksuaalisuuden käsite on muovautunut ajan saatossa. Nykyisin siihen katsotaan kuuluvan muun muassa seksuaalinen suuntautuminen, seksuaali- ja sukupuoli-identiteetti sekä lisääntyminen. Siihen vaikuttavat vahvasti myös uskonnolliset, kulttuurilliset ja eettiset näkökulmat, lait sekä media.

Historiallisesti seksuaalisuutta on pyritty normittamaan ja rajoittamaan. Vaikka seksuaalioikeudet määriteltiin ihmisoikeudellisesta näkökulmasta vuonna 1994, yksilön oikeus toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan ei vieläkään toteudu täydellisesti. Suomessa esimerkiksi samaa sukupuolta olevien väliset teot olivat rangaistavia vuoteen 1971 asti, ja homoseksuaalisuus poistui tautiluokituksesta vasta vuonna 1981. Vastaavia stigmatisoivia luokituksia, kuten transvestismiin ja fetisismiin liittyviä, poistettiin Suomessa vasta vuonna 2011.

## Seksologinen osaaminen sosiaalialalla
Seksologisella osaamisella tarkoitetaan tieteellisen tutkimustiedon soveltamista käytäntöön. Kyselytutkimuksen mukaan 80 prosenttia sosionomeista kokee tarvitsevansa seksologista osaamista työssään. Ammattilaisen on oltava sinut seksuaalisuuden kanssa sekä henkilökohtaisella että yleisellä tasolla, ja työskentelyn tulee perustua tutkittuun tietoon eikä subjektiivisiin käsityksiin.

## Seksuaalisuus asiakastyössä
Sosiaalialan työn keskiössä on asiakkaan kokonaisvaltainen tukeminen. Koska seksuaalisuus koskettaa jokaista ihmistä elämäntilanteesta riippumatta, se limittyy vahvasti sosionomien työkenttään. Käytännön työssä seksuaalisuuden vaikutus hyvinvointiin jää kuitenkin usein huomioimatta.

Erityisryhmien, kuten vammaisten ja ikääntyneiden, kohdalla seksuaalisuus on aiheena edelleen sivuutettu ja vaiettu. Sosiaalialan ammattilaisen tehtävänä on edistää jokaisen yksilön oikeutta elää oman näköistään elämää, mikä sisältää myös seksuaalisen ulottuvuuden.

## Haasteet ja kehittämistarpeet
Vaikka seksuaalisuudesta puhutaan nykyään vapaammin, yhteiskunnalliset tabut, kulttuuriset ja uskonnolliset ideologiat sekä rakenteelliset haasteet vaikeuttavat keskustelun avaamista. Sosionomin perusopinnoissa seksuaalisuuden teemoja käsitellään vähän, mikä voi jättää aukkoja ammattilaisten valmiuksiin ja rohkeuteen ottaa aihe puheeksi asiakkaan puolesta.

## Kirjoittajat
*   Tanja Hämynen, sosionomiopiskelija (AMK), Savonia-ammattikorkeakoulu
*   Auli Pohjolainen, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu
*   Elina Pekonen, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

## Lähteet
*   Bildjuschkin, K. 2015. Seksuaalikasvatuksen tueksi.
*   Ihmisoikeusliitto n.d. Mitä seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet ovat?
*   Linna, K. 2020. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet -Hiljaisuuden murtuminen vaatii panostusta meiltä jokaiselta.
*   Seta n.d. Sateenkaarihistoria Suomessa.
*   Seta 2018. Uusi kansainvälinen tautiluokitus: transsukupuolisuus ja sadomasokismi eivät enää ole mielenterveyden häiriöitä.
*   Sexpo 2022. Seksologinen työ on sosionomien hiljaista arkea.
*   Smart Moves 2025. Mitä ovat seksuaalioikeudet?
*   Sosiaalinen tekijä 2014. Kokonaisvaltaisen sosiaalityön katvealueita I: Seksuaalisuus.
*   Suomen seksologinen seura n.d. Kiinnostaako seksologian asiantuntijuus?
*   Talentia 2022. Arki, arvot ja etiikka: sosiaalialan ammattihenkilön eettiset ohjeet.
*   Terveyskylä n.d. Tietoa seksuaalisuudesta.
*   Väestöliitto n.d. Seksuaalinen hyvinvointi.