# Kestävä digitaalinen tulevaisuus sote-sektorilla(kin) – Sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys - Savonia-AMK

> Sosiaali- ja terveydenhuollon digitalisaatio tarjoaa mahdollisuuksia edistää sosiaalista ja kulttuurista kestävyyttä.

## Sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys digitalisaatiossa

Sosiaalisella kestävyydellä tarkoitetaan ihmisten tasavertaisten mahdollisuuksien, hyvinvoinnin ja osallistumisen turvaamista nykyisille ja tuleville sukupolville. Sosiaaliseen kestävyyteen kuuluu terveys, kohtuullinen varallisuus sekä yhteiskunnan monimuotoisuus ja tasa-arvo (Karvonen ja Uotinen 2024). Kulttuurisella kestävyydellä puolestaan tarkoitetaan kulttuurien kehittymisen ja säilymisen sukupolvelta toiselle (Härmä & Nasib 2024).

Sosiaali- ja terveydenhuollon sektorin digitalisaatiolla on mahdollista edistää näitä molempia, sillä kehityksessä pyritään huomioimaan ihmisten moninaiset tarpeet, arvot ja identiteetit. Palveluiden tulee olla saavutettavia (Laki digitaalisten palveluiden tarjoamisesta 306/2019) ja saatavilla olevia kaikille väestöryhmille (mm. Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä 612/2021) riippumatta sosiaalisesta, taloudellisesta tai maantieteellisestä asemasta.

Esimerkiksi etävastaanotot voivat parantaa palveluiden saatavuutta syrjäisillä alueilla tai vähentää matkustamisen tarvetta niille, joilla on liikkumisvaikeuksia. Digitalisaation avulla voidaan tarjota terveydenhuoltopalveluita, jotka huomioivat eri kieli-, kulttuuri- ja vähemmistöryhmät, ja terveystietosovelluksissa voidaan ottaa huomioon eri kulttuurien ruokavalio-ohjeistukset.

## Digitaalinen kuilu ja haavoittuvassa asemassa olevat

Valtaosalla suomalaisista on pääsy verkkoyhteyden äärelle ja julkisten palveluiden digitalisaatio on Suomessa Euroopan kärkeä. Yhteiskunnan ollessa pitkälle digitalisoitunut, tarvitaan elinikäistä oppimista ja digitaitojen päivittämistä (DVV 2023).

Haavoittuvassa asemassa olevien asiakasryhmien – kuten osan ikääntyneistä, mielenterveyskuntoutujien, maahanmuuttajien, paljon palveluita tarvitsevien, syrjäytyneiden nuorten ja pitkäaikaistyöttömien – digiosaamisessa on havaittu puutteita. Haasteita aiheuttaa esimerkiksi virkakielen ymmärtäminen ja digipalveluiden monimutkaiset toiminnallisuudet (Virtanen ym. 2022). Lisäksi sosiaalisesti heikommassa asemassa olevilla ei välttämättä ole halukkuutta käyttää digitaalisia palveluita (Tilles-Tirkkonen ym. 2018).

Digi- ja väestöviraston (2023) arvion mukaan jopa 36 % suomalaisista kokee tarvitsevansa usein apua digitaalisten laitteiden käytössä ja jopa 89 % suomalaisista tukee läheistään digiasioissa. Kaikilla ei kuitenkaan ole läheisiä auttamassa (DVV 2023). On arvioitu, että hyvinvointiyhteiskunnassamme on epäonnistuttu haavoittuvammassa asemassa olevien asiakkaiden tarpeiden huomioimisessa digitaalisten palveluiden toteutuksessa (Virtanen ym. 2022).

## Saavutettavuus ja lainsäädäntö

Julkisten palveluiden digitalisaation tavoitteena on tuottaa sujuvia ja asiakaslähtöisiä palveluita. Laki digitaalisten palveluiden tarjoamisesta (306/2019) mahdollistaa reunaehdot yhdenvertaiselle palvelulle, ja hallintolaissa (2003/44) määritellään viranomaisille neuvontavelvollisuus.

Saavutettavuusvaatimusten noudattaminen ei kuitenkaan takaa, että digipalvelu olisi kaikille helppokäyttöinen. Teknistä saavutettavuutta määritellään WCAG-ohjeilla (Web Content Accessibility Guidelines), joiden tarkoitus on varmistaa verkkosisällön käytettävyys avustavilla teknologioilla ja eri päätelaitteilla. Kyseessä on minimitaso, mutta palveluiden saavutettavuuden tulisikin täyttää WCAG-kriteeristön taso AAA, jolla voidaan parantaa toiminnan ymmärrettävyyttä (Virtanen ym. 2022).

## Käyttäjäkeskeinen kehittäminen

Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten rooli kehittämisessä on tunnistettu, mutta sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävien sote-digipalveluiden kehittämisessä voitaisiin hyödyntää entistä vahvemmin loppukäyttäjiä (Virtanen ym. 2022). Esimerkiksi vammaisneuvostojen jäsenten, näkövammaisten tai maahanmuuttajien käyttäjäkokemusten hyödyntäminen voi auttaa luomaan aidosti saavutettavia palveluita. Asiakaslähtöisten palveluiden kehittämisellä voidaan maksimoida digitaalisten palveluiden hyödyntäminen, mikä voi vähentää asiakkaan palvelutarvetta ja vaikuttaa myönteisesti sote-resursseihin (THL 2024).

## Yhteenveto

Sosiaali- ja terveydenhuollon digitalisaatio tarjoaa mahdollisuuksia edistää sosiaalista ja kulttuurista kestävyyttä parantamalla palveluiden saavutettavuutta ja saatavuutta. On kuitenkin varmistettava, että digipalvelut ovat teknisesti saavutettavia, helppokäyttöisiä ja ymmärrettäviä. Tämä edellyttää jatkuvaa panostusta elinikäiseen oppimiseen, digitaitojen kehittämiseen sekä tukea niille, jotka kokevat haasteita digitaalisten palveluiden käytössä.

***

**Kirjoittaja:** Elisa Snicker, TtM, KTM, Digitalisaation asiantuntija sosiaali- ja terveysalalla (YAMK)-tutkintovastaava, Savonia Master School

## Lähteet

*   Aluehallintovirasto. Tietoa WCAG-ohjeistuksesta.
*   DVV 2023. Digitaitoraportti. Digi ensin, mutta ei yksin.
*   Helsingin kaupungin vammaisneuvosto. 2022. Kannanotto: Vammaisneuvoston kannanotto vammaispalveluiden uusien verkkosivujen selkeyden ja digisaavutettavuuden kehittämiseen.
*   Härmä T & Nasib N. 2024. Kestävä kehitys. Opetushallitus.
*   Laki digitaalisten palveluiden saatavuudesta 2019/306.
*   Karvonen S & Uotinen J. 2024. Sosiaalinen kestävyys. Opetushallitus.
*   THL 2024. Yleisopas digitaalisten sote-palvelujen kehittämiseen 1.1.
*   Tilles-Tirkkonen T, Lappi J, Karhunen L, Harjumaa M, Absetz P & Pihlajamäki J. 2018. Sosioekonomisesti heikommassa asemassa olevien kiinnostus ja mahdollisuudet digitaalisten terveyspalveluiden käyttöön. Yhteiskuntapolitiikka 83 (3), 317-323.
*   Virtanen L, Kaihlanen A-M, Kouvonen A, Safarov N, Laukka E, Valkonen P ja Heponiemi T. 2022. Hyvinvointiyhteiskunnan digitaaliset palvelut yhdenvertaisiksi – 9 kriittistä toimenpidettä haavoittuvassa asemassa olevien huomioimiseksi. THL, päätösten tueksi 1/2022.