Artikkeli liittyy YAMK-opinnäytetyönä tehty kirjallisuuskatsaukseen, jonka tarkoituksena oli tarkastella digitaalisin ohjausmenetelmien merkitystä potilaan omahoidon tukemisessa.

Omahoito on pitkäaikaissairauksien hoidon perusta. Se edellyttää potilaalta tietoa, taitoja, motivaatiota ja kykyä tehdä arjen hoitopäätöksiä. (Vaahtera, 2018; WHO 2024.) Teknologiset ratkaisut ovat tuoneet uusia väyliä ohjata, tukea ja seurata pitkäaikaissairauksien omahoitoa. Potilaasta on tullut aiempaa aktiivisempi toimija, jonka rooli oman sairautensa hallinnassa on keskeinen. Samalla hoitotyöltä vaaditaan uudenlaista osaamista ja mahdollisuutta yhdistää henkilökohtainen vuorovaikutus digitaalisiin työkaluihin. (Hotus 2025; Sairaanhoitajaliitto 2023.)

Kirjallisuuskatsauksen tulokset osoittivat, että digitaaliset ratkaisut tukivat omahoitoa erityisesti:

• Vahvistamalla minäpystyvyyttä

Potilaat kokivat ymmärtävänsä sairauttaan paremmin ja hallitsevansa sen hoitoa aiempaa itsenäisemmin (Zhang ym. 2023; Lin ym. 2025).

• Lisäämällä hoidon jatkuvuutta ja saavutettavuutta

Etäkontaktit ja sovellukset mahdollistivat matalan kynnyksen yhteyden ammattilaiseen ja tuen ajasta ja paikasta riippumatta (Kaihlanen ym. 2022; Forss 2024).

• Parantamalla itsehoitokäyttäytymistä

Reaaliaikainen seuranta, muistutukset ja ohjaus lisäsivät hoitoon sitoutumista (Caballero-Mateos ym. 2025; Baxter ym. 2025).

Joissakin tutkimuksissa havaittiin myös sairaalahoitojen ja päivystyskäyntien vähenemistä, mikä korostaa digitaalisten menetelmien potentiaalia myös palvelujärjestelmän näkökulmasta (Erden ym. 2025; Hudiyawati ym. 2023).

Hoitoväsymys haastaa – ja digipalvelut voivat sekä auttaa että kuormittaa

Pitkäaikaissairauksien hoidossa esiintyvä hoitoväsymys voi heikentää potilaan voimavaroja ja sitoutumista (Anttila ym. 2017). Tutkimuskirjallisuuden mukaan digitaaliset välineet voivat tukea potilasta hoitoväsymyksen kanssa esimerkiksi tarjoamalla selkeitä askelia, muistutuksia ja yhteyden ammattilaiseen (Azizoddin ym. 2021; Ghahari ym. 2010). Toisaalta jotkin potilasryhmät kokevat digitaalisten alustojen käytön kuormittavana. Jos sovellukset ovat monimutkaisia tai tietotulva kasvaa liian suureksi, omahoito voi tuntua entistä raskaammalta. Siksi käytettävyyteen ja yksilöllisiin tarpeisiin vastaaminen on kriittistä. (Kyytsönen ym. 2021; Mielonen ym. 2021)

Digitaalinen ohjaus ei ole vain teknologiaa – se on osa hoitotyön ammattitaitoa

Digitalisaation onnistunut hyödyntäminen edellyttää terveydenhuollon ammattilaisilta uudenlaista osaamista. Kirjallisuuskatsauksen tulosten mukaan korostuvat:

• Digiosallisuuden tukeminen potilaslähtöisesti (Kaihlanen ym. 2022)

• Vuorovaikutustaidot etäympäristöissä (Johansson ym. 2020)

• Kyky yhdistää kasvokkainen ja digitaalinen ohjaus hybridimalleiksi (Saranto ym. 2020; Hotus 2025)

• Näyttöön perustuvan digitaalisen ohjauksen arviointi ja kehittäminen (Hahtela ym. 2021)

Hyvin toteutettu digiohjaus tukee yhdenvertaisuutta – huonosti toteutettu lisää eriarvoisuutta

Digitalisaatio avaa mahdollisuuksia, mutta siihen liittyy myös riskejä. THL:n ja DigiIN-hankkeen mukaan erityisesti ikääntyneet, heikossa asemassa olevat ja maahanmuuttajataustaiset potilaat ovat vaarassa jäädä digipalvelujen ulkopuolelle. (Saarijärvi ym., 2023; THL, 2023).

Tämä tarkoittaa, että digitaalisten menetelmien käyttöönotto ei itsessään lisää yhdenvertaisuutta, vaan se voi myös heikentää sitä. Siksi palvelumuotoilu, saavutettavuus ja selkeä ohjaus ovat kriittisiä. Digipalvelut ovat parhaimmillaan silloin, kun ne täydentävät henkilökohtaista hoitoa, eivät korvaa sitä. (Rasi & Taipale 2020; Mielonen ym. 2021).

Kliinisen asiantuntijan rooli on tulevaisuudessa yhä tärkeämpi digitaalisten menetelmien käyttöönotossa ja arvioinnissa. Ammattilainen toimii paitsi ohjaajana, myös palveluohjauksen, teknologian ja hoitopolkujen yhteensovittajana.

Kohti tulevaisuuden hoitotyötä: digitaaliset menetelmät osaksi arkea

Digitaaliset ohjausmenetelmät ovat lupaava osa tulevaisuuden terveydenhuoltoa. Ne tukevat potilaan voimaantumista ja hoitoon sitoutumista, lisäävät ajasta riippumatonta saavutettavuutta ja luovat uusia mahdollisuuksia seurannalle ja yhteistyölle.

Niiden hyödyntäminen edellyttää kuitenkin ammattilaisten osaamisen vahvistamista ja selkeää integrointia osaksi hoitopolkuja.

Digitaalisilla ohjausmenetelmillä on parhaimmillaan merkittävä rooli potilaan omahoidon tukemisessa. Ne eivät kuitenkaan toimi irrallisina ratkaisuina, vaan osana potilaslähtöistä, joustavaa ja vuorovaikutteista hoitotyötä.

---

Kirjoittajat:

Roosa Vehkoja, kliininen asiantuntija, omahoidon tukeminen ja kansansairauksien hoitotyö YAMK-opiskelija Savonia-ammattikorkeakoulu

Marja-Anneli Hynynen, lehtori, jatkuvan oppimisen yksikkö, Master School, Savonia-ammattikorkeakoulu