Sosiaali- ja terveyspalveluiden digitalisaatio on käynnistynyt Suomessa 1990-luvun puolivälissä (Kortelainen 2010, 21) ja viimeisimmän sysäyksen palveluiden digitalisaatiolle antoi maailmanlaajuinen koronapandemia (Nadav ym. 2021, 2). Tuntemamme sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestelmä on perustunut pitkälti siihen, että asiakkaat ja potilaat saapuvat fyysisesti ammattilaisen vastaanotolle. Väestörakenteen ja palvelutarpeiden muuttuessa myös sosiaali- ja terveyspalveluiden tulee muuttua. (Myllymaa & Saadetdin 2016, 102–104.)

Digitalisaation myötä sosiaali- ja terveyspalveluita viedään enenevissä määrin digitaalisille palvelualustoille. Tämä vaatii sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisilta sekä esihenkilöiltä uusia digiosaamisen taito-ja ja edellytyksiä johtaa digiosaamista. (Saranto, Kinnunen, Jylhä & Kivekäs 2020, 180; Tuomikoski, Lil-jamo, Reponen & Kanste 2022, 328.)

Tämä artikkeli perustuu Lehtiniemen (2026) YAMK-opinnäytetyöhön, jossa tarkasteltiin, millaisia digiosaamisen osaamisvaatimuksia sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiselta edellytetään sekä miten digiosaamista johdetaan sosiaali- ja terveydenhuollossa. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena eräälle hyvinvointialueelle.

Digitaalinen vuorovaikutus haastaa ammattilaisen viestintäosaamista

Eräänä keskeisenä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisen digiosaamisen osaamisvaatimuksena oli Lehtiniemen (2026) tulosten mukaan digitaalinen vuorovaikutus ja viestintäosaaminen. Asiakas- ja potilastyö on perustunut pitkälti kasvokkain tapahtuvaan vuorovaikutukseen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluyksikössä (Myllymaa & Saadetdin 2016, 102). Digitalisaation myötä vuorovaikutus on siirtynyt digitaalisille palvelualustoille, jossa viestitään pääsääntöisesti kirjoittaen.

Digitaalinen viestintä haastaa ammattilaisia, sillä se sulkee pois ammattilaiselta käytettävissä olevia aisteja, joita hän pääsääntöisesti käyttää esimerkiksi hoidon tarpeen arvioinnin tukena. Kaikki sanaton viestintä, kuten kehonkielen ja ilmeiden havainnointi, jäävät pois ja tilalla on kirjoitetun viestin tulkinta.

Digitaalinen vuorovaikutus on erilaista kuin perinteinen kasvokkain tai puhelimitse tapahtuva vuorovaikutus. Erityisen tärkeäksi nähtiin taito osata viestiä siten, että kirjoittaen viestitty asia jättää mahdollisimman vähän tulkinnanvaraa ja siten minimoi mahdollisuudet väärinymmärryksiin. Näin ollen on tarpeellista saada ohjausta ja lisäkoulutusta ammatilliseen viestintään liittyen.

Esihenkilö digiosaamisen johtajana

Esihenkilötyön näkökulmasta yksi keskeisimmistä Lehtiniemen (2026) tuloksista oli digiosaamisen johtamisen epäselvyys. Esihenkilöt mielsivät digiosaamisen johtamisen osaksi päivittäistä johtamista, mutta sitä ei nähty johtamisen keskeisenä painopisteenä. Esihenkilötyön näkökulmasta osaamisen johtaminen on yksi esihenkilön keskeisimmistä työtehtävistä ja esihenkilön tehtävänä on tunnistaa työntekijän osaamis- ja kehittämistarpeet (Hammarén, Pölkki & Kanste 2023, 2061; Myllymäki, Laukka & Kanste 2022, 2729). Digiosaamisen johtamisen epäselvyyteen vaikutti myös se, että organisaatiossa ei ole selkeästi määritelty digiosaamisen johtamisen eikä digitalisaation strategisia tavoitteita.

Se, millaisen asenteen ja suhtautumisen esihenkilö omaa sosiaali- ja terveyspalveluiden digitalisaatiota kohtaan, vaikuttaa merkittävästi digitaalisten palveluiden käyttöönottoon sosiaali- ja terveyspalveluiden yksiköissä (Hammarén ym. 2023, 2059). Lehtiniemen (2026) tulokset puoltavat tätä näkökulmaa, sillä esihenkilön esimerkki koettiin merkittäväksi. Innostunut ja palveluiden digitalisaatiosta kiinnostunut esihenkilö kannustaa työntekijöitä vahvistamaan digiosaamistaan ja motivoi uusien digitaalisten järjestelmien käyttöönotossa.

Digiosaamisen johtaminen edellyttää selkeitä tavoitteita

Digiosaamisen johtaminen edellyttää niin työntekijöiltä kuin esihenkilöiltä kiinnostusta ja motivaatiota viedä eteenpäin sosiaali- ja terveyspalveluiden digitalisaatiota. Oleellisena tekijänä tässä on luoda organisaatioon digitaalisten palveluiden strategia ja selkeästi määritellyt tavoitteet digitalisaation suhteen. Tämä selkeyttää ja vahvistaa esihenkilöiden roolia digiosaamisen johtamisessa.

Lisäksi ammattilaiset ja esihenkilöt tarvitsevat koulutusta ja perehdytystä palveluiden digitalisaatioon liittyen sekä digiosaamisen vahvistamiseksi. Erityisesti koulutusta tarvitaan digitaaliseen vuorovaikutus- ja viestintäosaamiseen. Onkin tärkeää, että organisaatiossa määritellään asiakkaan ja ammattilaisen välisen digitaalisen vuorovaikutuksen ja viestinnän periaatteet.

---

Kirjoittajat

Anna Lehtiniemi, Terveydenhoitaja (YAMK) -opiskelija, Sosiaali- ja terveysalan johtamisen ja kehittämisen tutkinto-ohjelma, Savonia-ammattikorkeakoulu

Minna Hoffrén, FT, lehtori, Master School, Savonia-ammattikorkeakoulu

---

Lähteet

Hammarén, M., Pölkki, T. & Kanste, O. 2023. The management of digital competence sharing in health care: a qualitative study of managers’ and professionals’ views. Journal of Advanced Medicine 80, 2051–2064. https://doi.org/10.1111/jan.15963.

Kortelainen, P. 2010. Strategiasta yhteiskuntapolitiikaksi – katsaus sosiaalihuollon tietotekniikan kehittämiseen. Teoksessa Pohjola, A. Kääriäinen, A. & Kuusisto-Niemi, S. (toim.) Sosiaalityö, tieto ja teknolo-gia. Jyväskylä: PS-kustannus, 21–46.

Lehtiniemi, A. 2026. Digiosaamisen johtaminen sosiaali- ja terveydenhuollossa. YAMK-opinnäytetyö. Sosiaali- ja terveysalan johtamisen ja kehittämisen tutkinto-ohjelma. Savonia-ammattikorkeakoulu.

Myllymaa, M. & Saadetdin, S. 2016. Teknologia muuttaa hoitotyön johtamista – miten johtajan työ muuttuu? Teoksessa Pirjonen, K. (toim.) Teknologia sosiaali- ja terveydenhuollossa. Hoitotyön vuosikirja 2016. Helsinki: Fioca Oy, 101–122.

Myllymäki, S., Laukka, E. & Kanste, O. 2022. Health and social care frontline leader’s perceptions of competence management in telemedicine in Finland: An interview study. Journal of Nursing Management 30 (7), 2724–2732. https://doi.org/10.1111/jonm.13740.

Nadav, J., Kaihlanen, A-M., Kujala, S., Laukka, E., Hilama, P., Koivisto, J., Keskimäki, I. & Heponiemi, T. 2021. How to implement digital services in a way that they integrate into routine work: qualitative interview study among health and social care professionals. Journal of Medical internet Research 23 (12), e31668. https://doi.org/10.2196/31668.

Saranto, K., Kinnunen, U-M., Jylhä, V. & Kivekäs, E. 2020. Digitalisaatio ja sähköiset palvelut uudistuvassa sosiaali- ja terveydenhuollossa. Teoksessa Hujanen, A. & Taskinen, H. (toim.) Uudistuva sosiaali- ja terveysala. Tampere: Tampere University Press, 179–214. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-359-022-9.

Tuomikoski, K., Liljamo, P., Reponen, J. & Kanste, O. 2022. Digihoitopolkujen vaikutukset terveydenhuollon ammattilaisten toimintaprosesseihin erikoissairaanhoidossa. Finnish Journal of eHealth and eW-elfare 14 (3), 326–338. https://doi.org/10.23996/fjhw.112648.