Eläinlääkärin vastaanotolle saapuu eläinpotilaita, mitä erilaisimmista syistä. Tilanteen mukaan eläinpotilailta saatetaan tarkastella aluksi ohutneulanäytteenä otettuja soluja, mutta edessä voi olla myös invasiivisempi toimenpide eli kasvaimen poisto tai kudospalan ottaminen. Jotta otetusta näytteestä saadaan laadukas ja luotettava tutkimustulos, on kliinisen tutkimusprosessin (preanalytiikka, analytiikka ja postanalytiikka) kaikkien vaiheiden, etenkin preanalytiikan, oltava hallittuja.

Standardit ohjaavat toimintaa

Ihmispuolen kliinisessä laboratoriodiagnostiikassa pyritään noudattamaan kansainvälistä standardia ISO 15189 ”Medical laboratories – Requirements for quality and competence”. Standardin mukaisesti akkreditoiduilla laboratorioilla on hyvin vahva näyttö toimintansa laadusta ja luotettavuudesta. (Plebani ym., 2015.) Standardi määrittelee preanalyyttisen vaiheen alkavan heti kliinikon tekemästä laboratoriotestivalinnasta ja päättyvän näytteen siirtyessä varsinaiseen tutkimusvaiheeseen laboratoriossa (International Organization for Standardization, 2022). Preanalyyttisen vaiheen tapahtumilla on suuri vaikutus myös patologian laboratorioon toimitettavien näytteiden laatuun. Kudosnäytteen tutkimusprosessit ovat samanlaiset ihmisellä ja eläimellä, joten prosessin tarkastelun avuksi voidaan hakea malli ihmispuolelta. Eläinlääketieteen maailmassa ISO 15189 ei ole toistaiseksi löytänyt sijaansa, vaikka tarvetta sen soveltamiselle olisi, pohtivat Braun ym. (2015) katsausartikkelissaan, jossa tarkastellaan nimenomaan preanalyyttisen vaiheen muuttujien vaikutusta eläinpotilaiden näytteiden laatuun ja luotettavuuteen.

Haasteet kudosnäytteiden preanalyyttisen vaiheen menettelytavoissa

Kudosnäytteen laadukkaan ja luotettavan prosessin perustana on onnistunut formaliinifiksaatio. Tutkimuksissa on selvitetty formaliinifiksaation vaikutusta eräiden eläinlääketieteessä käytettävien patologian diagnostisten menetelmien tulosten luotettavuuteen (Chambers ym., 2025). Esimerkiksi monet immunologiset ja molekyylibiologiset menetelmät ovat herkkiä kudosnäytteen käsittelylle. Kudosnäytteen laatua heikentää preanalyyttisessä vaiheessa mm. seuraavat tekijät:

– liian pitkä odotusaika kudoksen irrottamisen ja formaliiniin laittamisen välillä,

– liian vähäinen formaliinin määrä

– liian lyhyt tai pitkä fiksaatioaika

– liian suuri kudospala

Edellä mainittujen tekijöiden seurauksena on raportoitu mm. immunohistokemiallisten värjäysten epäluotettavuutta, sekä DNA:n ja RNA:n fragmentoitumista, mikä heikentää tulosten luotettavuutta.

Ressel (2018) kuvaa tapausta, jossa koiran maksan massasta otettiin kaksi biopsiaa eri aikaan ja niistä saatiin ristiriitaiset tulokset. Ensimmäisessä näytteessä runsas mitoottinen aktiivisuus viittasi maligniin kasvaimeen, kun taas myöhempi biopsia sopi benigniin adenoomaan. Ressel epäili eron johtuneen preanalyyttisestä viiveestä: ensimmäistä näytettä ei ollut siirretty heti formaliiniin, mikä oli lisännyt mitoottista aktiivisuutta ja johtanut virhetulkintaan.

Formaliinin salat

Formaliini (10 % neutraali, puskuroitu) on toistaiseksi ainoa diagnostiikan rutiinikäyttöön soveltuva fiksatiivi. Kudoksen fiksoituminen formaliinissa on kolmivaiheinen: 1) Formaliinin tunketuminen kudokseen, 2) Sidosten muodostuminen ja 3) Ristikkäisten sidosten muodostuminen. Formaliini tunkeutuu kudokseen noin 1 mm tunnissa, pysäyttää kudoksen toiminnan ja muodostaa aminohappojen kanssa sidoksia. Fiksaation pitkittyessä sidokset risteävät, mikä voi johtaa ylifiksoitumiseen (Eltoum ym., 2001).

Formaliini on terveydelle haitallista: se voi aiheuttaa syöpää, perimävaurioita, hengityshaittoja ja allergisia ihoreaktioita. Siksi sitä käsitellään vetokaapissa tai hyvin tuuletetussa tilassa suojakäsinein ja suojalasein (”Käyttöturvallisuustiedote”, 2026).

Suositus eläinperäisten diagnostisten kudosnäytteiden käsittelyyn

Chambersin ym. (2025, s. 12) suositus kudosnäytteiden käsittelylle on seuraava (kuva 1):

1) Kudosnäyte laitetaan 10 % formaliiniin mahdollisimman pian näytteenoton jälkeen, mutta enintään 1 tunnin sisällä ja säilytys tarvittaessa +4 oC:ssa, jos näytettä ei saada heti fiksaatioon.

2) Formaliinia tulee olla 10-kertainen määrä näytteen kokoon nähden, näytepalan paksuus enintään 2 cm ja fiksointiaika 24–72 tuntia huoneenlämmössä. Näyte ei saa jäätyä.

3) Lähetteeseen kirjataan näytteenottopäivä ja jos mahdollista, kellonajat näytteen irrotuksesta ja formaliiniin laitosta.

Tiennäyttäjänä Yliopistollinen Pieneläinsairaala

Helsingissä sijaitseva Yliopistollinen Pieneläinsairaala on osa Suomen ainoaa eläinlääkäreitä kouluttavaa Eläinlääketieteellistä tiedekuntaa. Tiedekunnan patologian laboratoriossa työskentelevä Kuipers toteutti Pieneläinsairaalan kanssa yhteistyössä YAMK-opinnäytetyön. Opinnäytetyössä selvitettiin kehittämiskohtia biopsianäytteiden preanalyyttisen vaiheen käsittely- ja kuljetusvaiheessa (Kuipers, 2026). Opinnäytetyön tavoitteena oli parantaa biopsianäytteiden prosessin laatua ja kehittää näytelogistiikkaa. Kehittämistyöntaustalla oli patologian yksikön halu kehittää preanalyyttisen vaiheen laatua yksikössään. Pieneläinsairaalan eläinlääkäreille tehtiin kysely, jossa selvitettiin heti näytteenotosta alkavan kudosnäytteen käsittelyvaiheeseen liittyviä käsityksiä ja keskeisiä toimintatapoja. Näytteiden käsittelyä leikkaussalissa ja niiden kulkua näytteiden lähetyspisteeseen käytiin havainnoimassa. Lisäksi näytteiden kuljetuksesta vastaavia vahtimestareita haastateltiin. Tehdyn kyselyn, havaintojen ja haastattelujen perusteella tunnistettiin biopsianäytteiden käsittelyn ja preanalyyttisen vaiheen kehittämiskohteita. Tulosten mukaan näytteiden käsittely hallitaan pääosin hyvin ja ne pyritään saamaan nopeasti formaliiniin. Kehittämistarpeita löytyi kuitenkin perehdytyksessä, ohjeistuksessa, tunnistetietojen varmistamisessa ja kuljetuskäytännöissä. Toimenpiteiksi ehdotettiin näytetarrojen tulostusmahdollisuuksia ja ohjeiden päivitystä ja selkiytystä. Lisäksi uudistettiin vahtimestareiden näytteiden kuljetuslaukkuja sekä heille annetaan formaliiniturvallisuuden perehdytystä. Tutkimuksessa tuli esille myös uusia kehittämiskohteita kuten eläintenhoitajien roolin ja koulutustarpeiden tarkastelu ja kehittäminen.

---

Kirjoittajat

Kati Kuipers, Bioanalytiikan kliininen asiantuntija YAMK-opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu

Anssi Mähönen, Lehtori, Sosiaali- ja Terveysala, Savonia-ammattikorkeakoulu

---

Lähteet

Braun, J.-P., Bourgès-Abella, N., Geffré, A., Concordet, D., & Trumel, C. 2015. The preanalytic phase in veterinary clinical pathology. Veterinary Clinical Pathology, 44(1), s. 8–25. https://doi.org/10.1111/vcp.12206.

Chambers, J. K., Watanabe, K., Michishita, M., Hatai, H., Tanaka, Y., Doge, S., Ochiai, K., Kato, S., Goto-Koshino, Y., Tanaka, M., & Izawa, T. 2025. Standardization of tissue handling in veterinary pathology: How fixation affects morphological and molecular examination results. Veterinary pathology, 62(6), s. 949–962. https://doi.org/10.1177/03009858251349126.

Eltoum, I., Fredenburgh, J., Myers, R. B., & Grizzle, W. E. 2001. Introduction to the Theory and Practice of Fixation of Tissues. Journal of Histotechnology, 24(3), 173–190. https://doi.org/10.1179/his.2001.24.3.173

International Organization for Standardization (2022) ISO 15189:2022(en). https://www.iso.org/obp/ui/en/#iso:std:iso:15189:ed-4:v1:en.

Kuipers, K. 2026. Yliopistollisen Pieneläinsairaalan biopsianäytteiden preanalyyttisen laadun kehittäminen – Näytteen käsittely- ja kuljetusvaihe. YAMK Opinnäytetyö. Bioanalytiikan kliinisen asiantuntijan tutkinto-ohjelma. Savonia-ammattikorkeakoulu. https://www.theseus.fi/handle/10024/922733

”Käyttöturvallisuustiedote” (2026). Reagena. https://www.reagena.com/wp-content/uploads/formaliini-10-puskuroitu-102256-8.pdf