Palliatiivisen hoidon painopiste on siirtymässä yhä enemmän kotiin, mikä korostaa ensihoidon merkitystä osana hoitoketjua. Ensihoitajalla on osaamista palliatiivisen potilaan kohtaamiseen. Sen sijaan palliatiivisen ensihoidon rakenteet ovat epäselvät. Selkeiden rakenteiden puuttuessa ensihoitajien osaaminen jää helposti hyödyntämättä palliatiivisessa hoidossa, vaikka tarve on ilmeinen ja kasvava. Ensihoitajat joutuvat toimimaan tilanteissa, joissa päätöksenteko edellyttää selkeitä toimintamalleja ja yhteistä ymmärrystä hoidon tavoitteista. Kun rakenteet ja vastuut määritellään, ensihoitajien osaaminen voi tukea potilaan toiveita ja lisätä hoidon jatkuvuutta.

Ensihoitaja palliatiivisen potilaan luona

Väestön ikääntyessä ja kroonisten sairauksien yleistyessä palliatiivisen hoidon tarve kasvaa merkittävästi. Palliatiivinen hoito on kokonaisvaltainen lähestymistapa, jonka tavoitteena on parantaa vakavasti sairaan potilaan ja hänen läheistensä elämänlaatua ehkäisemällä ja lievittämällä kärsimystä (Palliatiivinen hoito ja saattohoito: Käypä hoito -suositus 2019). Ensihoitajat kohtaavat palliatiivisia potilaita tyypillisesti sairauksien akuuteissa pahenemisvaiheissa. Virka-ajan ulkopuolella ja harvaan asutuilla alueilla ensihoitaja on usein ainoa välittömästi tavoitettavissa oleva terveydenhuollon ammattilainen. Näissä tilanteissa ensihoitajat joutuvat tekemään nopeita arvioita potilaan voinnista ja hoidon tavoitteista, usein ilman kattavaa taustatietoa. Tämä korostaa tarvetta selkeille hoitolinjauksille ja toimiville yhteistyörakenteille, jotta potilaan toiveet ja palliatiivisen hoidon periaatteet voidaan huomioida myös kiireellisissä kohtaamisissa. (Juhrmann, Grindrod & Gage 2023).

Laaja-alainen osaaminen on jo olemassa

Ensihoitajilla on laaja-alainen osaaminen potilaan tilan arviointiin ja akuuttien tilanteiden hoitoon. Heillä on hyvät kommunikaatiotaidot erilaisten asiakkaiden kanssa ja vaativissa tilanteissa. He hallitsevat kriisitilanteet ja osaavat työskennellä paineen alaisesti. Tämä osaaminen on sellaise-naan siirrettävissä palliatiiviseen hoitoon. Lisäksi ensihoitajat nauttivat suurta luottamusta potilaiden ja heidän läheistensä keskuudessa. Tämä tekee heistä luontevan auttajan ja tukijan pal-liatiivisissa kriisitilanteissa. (Juhrmann, Butow, Platts, Simpson, Boughey & Clayton 2023.)

Ensihoitajien vahvasta kliinisestä osaamisesta huolimatta palliatiiviset tilanteet koetaan usein epävarmoiksi. He tarvitsevat ikään kuin luvan siirtyä kuratiivisesta hoitokulttuurista palliatiiviseen lähestymistapaan. Pelko virheiden tekemisestä ja oikeudellisista seuraamuksista ohjaa heitä kuljettamaan potilaan päivystykseen, vaikka se olisi potilaan toiveen vastaista. (Juhrmann ym. 2023.)

Rakenteet ratkaisevat

Tiedot perustuvat palliatiivisen hoitotyön YAMK-opinnäytetyötutkimukseen, jossa selvitettiin Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen ensihoitajien palliatiivisen hoidon osaamista ja koulutustarpeita. Tutkimus toteutettiin määrällisenä kyselytutkimuksena keväällä 2026, ja siihen vastasi 82 operatiivista ensihoitajaa. Vahvimmiksi osa-alueiksi nousivat hoitolinjojen tulkinta ja oireenmukainen hoito. Heikoimmiksi arvioitiin monialainen yhteistyö sekä potilaan fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja henkinen tuki. Yli 80 prosenttia vastaajista toivoi selkeitä toimintamalleja ja ohjeistuksia palliatiivisiin tilanteisiin. Vain neljännes oli saanut lisäkoulutusta palliatiivisesta hoidosta. (Tienhaara 2026.)

Tulos ei kerro osaamisen puutteesta, vaan rakenteiden puutteesta. Kun ensihoitajille on koulutettu selkeä palliatiivisen hoidon toimintamalli, potilaat ovat pystyneet jäämään kotiin ja tarpeettomat päivystyskäynnit ovat vähentyneet. Australialaisessa seurantatutkimuksessa toimintamallin käyttöönotto vähensi tarpeettomia sairaalasiirtoja lähes kymmenellä prosenttiyksiköllä, erityisesti virka-ajan ulkopuolisissa tehtävissä. (Gooley ym. 2025.) Kanadalaisessa ASTaR-mallissa ensihoitajat pystyivät hoitamaan palliatiiviset potilaat kotona ilman turhia päivystyskäyntejä, kun heillä oli käytössään selkeä toimintapolku ja konsultaatiotuki (Helmer ym. 2021). Tämän perusteella tarvitaan järjestelmällistä koulutuksen vahvistamista sekä rakenteiden luomista, jotka mahdollistavat ensihoitajien osaamisen täysipainoisen hyödyntämisen. Keskeistä olisi kehittää yhtenäiset toimintamallit ja selkeät hoitolinjaukset, jotka tukevat päätöksentekoa kiireellisissä tilanteissa. Lisäksi monialaisen yhteistyön rakenteita tulisi vahvistaa, jotta palliatiivinen hoito olisi sujuvaa ja potilaan tarpeisiin aidosti vastaavaa.

Monialainen koulutus vahvistaa yhteistyötä

Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen ensihoitajat nostivat suosituimmaksi koulutusmuodoksi monialaisen koulutuksen. Tulos on yhdenmukainen eurooppalaisen tutkimuksen kanssa, jossa monialaiseen palliatiivisen hoidon koulutukseen osallistuneista yli 80 prosenttia arvioi koulutuksen hyödylliseksi kaikille sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille. Erityisesti ammattiryhmien välinen näkökulmien vaihto ja eettisten haasteiden yhteinen reflektio koettiin arvokkaiksi. (Bollig, Knopf, Aumann, Schmidt & Voltz 2026.) Monialainen koulutus ei siis opeta ensihoitajille uusia perustaitoja, vaan rakentaa yhteistä ymmärrystä ja vahvistaa potilaan hoitoketjua.

Lupa hoitaa

Ensihoitajan työ on siirtymässä perinteisestä akuutti- ja elvytyspainotteisesta roolista kohti laajempaa, potilaan kokonaistilannetta huomioivaa asiantuntijuutta. Palliatiivinen hoito ei ole suljettu erikoisala, vaan osa laadukasta hoitoa, johon ensihoitajalla on sekä valmiudet että luonteva asema. Kun toimintamallit ja vastuut tehdään näkyviksi, ensihoitajat voivat toimia merkittävänä tukena palliatiivisessa hoitoketjussa ja tarjota potilaalle apua myös silloin, kun muita palveluja ei ole heti saatavilla.

LÄHTEET

Bollig, G., Knopf, B., Aumann, D., Schmidt, M. & Voltz. R. 2026. The Last Aid Course Professi-onal as a Low-Threshold Opportunity for Professionals from Health and Social Care. Healthcare 14 (3), 401. https://doi.org/10.3390/healthcare14030401

Gage, C.H., Stander, C., Gwyther, L. & Stassen, W. 2023. Emergency medical services and pal-liative care: a scoping review. BMJ Open 13 (3), 1–8. https://doi.org/10.1136/bmjopen-2022-068977

Gooley, M., Delardes, B., Hopkins, S., Oswald, J., Cameron, C. & Nehme, E. 2025. Palliative pa-ramedicine: An interrupted time series analysis of pre-hospital guideline efficacy. Palliative Medi-cine 39 (6), 689–699. https://doi.org/10.1177/02692163251331167

Helmer, J., Baranowski, L., Armour, R., Tallon, J., Williscroft, D. & Brittain. M. 2021. Developing a paramedic approach to palliative emergencies. Progress in Palliative Care 29 (2), 72–76. https://doi.org/10.1080/09699260.2020.1852656

Juhrmann, M.L., Butow, P.N., Platts, C.M., Simpson, P., Boughey, M. & Clayton, J.M. 2023. ’It breaks a narrative of paramedics, that we’re lifesavers’: A qualitative study of health professi-onals’, bereaved family members’ and carers’ perceptions and experiences of palliative parame-dicine. Palliative Medicine 37 (8), 1266–1279. https://doi.org/10.1177/02692163231183144

Juhrmann, M.L., Grindrod, A.E. & Gage, C.H. 2023. Emergency medical services: the next lin-king asset for public health approaches to palliative care? Palliative Care and Social Practice 17, 1–11. https://doi.org/10.1177/26323524231178624

Palliatiivinen hoito ja saattohoito: Käypä hoito -suositus 2019. Suomalaisen Lääkäriseuran Duo-decimin ja Suomen Palliatiivisen Lääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suoma-lainen Lääkäriseura Duodecim. https://www.kaypahoito.fi/hoi50063

Tienhaara, S. 2026. OYS:n ensihoitajien palliatiivisen hoidon osaaminen – kvantitatiivinen kyse-lytutkimus. YAMK-opinnäytetyö. Sosiaali- ja terveysala. Savonia-ammattikorkeakoulu.

---

Kirjoittajat

Susanna Tienhaara, sairaanhoitaja (YAMK) -opiskelija, Kliininen asiantuntija, palliatiivinen hoito, Savonia-ammattikorkeakoulu

Marja Silén-Lipponen, Hoitotyön yliopettaja, Savonia-ammattikorkeakoulu

Artikkelin työstämisessä on hyödynnetty tekoälyä.