Tausta

Kokonaisturvallisuus perustuu koko yhteiskunnan kattavaan yhteistyöhön, jossa viranomaiset, elinkeinoelämä, järjestöt ja kansalaiset toimivat yhdessä häiriötilanteiden ja poikkeusolojen ehkäisemiseksi, hallitsemiseksi ja niistä toipumiseksi. Tässä toimintamallissa ensihoitopalveluilla on keskeinen rooli yhteiskunnan kriisinkestävyyden ylläpitämisessä. Ensihoitajat vastaavat äkillisesti sairastuneiden ja loukkaantuneiden hoidosta ympärivuorokautisesti myös suuronnettomuuksissa ja muissa poikkeuksellisissa tilanteissa.

Kemialliset, biologiset, radiologiset, ydin- ja räjähdetilanteet (CBRNE) ovat harvinaisia, mutta niillä voi olla merkittäviä vaikutuksia ihmisiin, infrastruktuuriin ja ympäristöön. Tilanteet voivat olla paikallisia tahattomia onnettomuuksia tai laajoja, tahallisesti aiheutettuja ja valtioiden rajat ylittäviä katastrofeja.

Viimeaikaiset globaalit tapahtumat, kuten Covid-19 pandemia, Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan ja kansainvälisen järjestyksen nopea muutos ovat lisänneet CBRNE-uhkien ajankohtaisuutta myös Suomessa. Kansallinen CBRNE-strategia (2024) tunnistaa ensihoitopalvelut osana siviiliviranomaisten kokonaisuutta keskeisenä toimijana CBRNE-tilanteiden tunnistamisessa sekä terveydenhuollon vasteen käynnistämisessä. Suomessa ensihoitopalvelut kuuluvat hyvinvointialueiden vastuulle ja ensihoidon CBRNE-valmius on osa laajempaa pelastustoimen ja puolustuskyvyn kokonaisuutta. Suomi on myös mukana vahvasti Euroopan unionin RescEU CBRN-varastointihankkeessa (Sisäministeriö 2025).

Tämä artikkeli perustuu suomalaiseen tutkimukseen, jossa tarkasteltiin ensihoitajien itsearvioitua osaamista CBRNE-tilanteissa. Kansainvälinen artikkeli on julkaistu 2024 International Journal of Emergency Services -lehdessä nimellä ”The perceived competence of paramedics to operate in different CBRNE incidents” Tutkimuksen tavoitteena, oli tuottaa tietoa ensihoitajien itsearvioidusta osaamisesta toimia erilaisissa CBRNE-tilanteissa.

CBRNE- tilanne ensihoitopalvelun näkökulmasta

Ensihoitajat ovat usein ensimmäiset terveydenhuollon toimijat CBRNE-tilanteissa (Kuva 1), joissa uhkan luonne ei ole vielä selvillä. Laajat onnettomuudet eroavat ensihoidon päivittäisestä työstä huomattavasti, jolloin logististen haasteiden lisäksi ensihoitajat joutuvat hoitamaan samanaikaisesti useita potilaita stressaavissa olosuhteissa. Myös ensihoitajiin itseensä voi kohdistua merkittävä vaara, joka korostuu erityisesti terroristisessa tilanteessa ja tilanteissa, jossa ensihoitojärjestelmä tarjoaa riittämättömät resurssit. CBRNE-tilanteet aiheutuvat yleisimmin teollisuusonnettomuuksista, terrori-iskujen seurauksena ja sodan tapahtumissa.

Kuva 1. Ensihoitajat CBRNE tilanteessa (kuvan lähde chat GTP-tekoäly)

Kansainväliset tutkimukset osoittavat ensihoitajien CBRNE-osaamisen puutteelliseksi (Tovar ym., 2021; Rebmann yml., 2019; Dallas ym., 2017; Beyramijam ym., 2020; Farhat ym., 2022), eikä yhtenäistä määritelmää riittävästä osaamisen tasosta ole vakiintunut (Rebmann ym., 2019; Dallas ym., 2017; Beyramijam ym., 2020). Kansallisen CBRNE-strategian (2024) tavoitteiden saavuttaminen edellyttää ensihoitohenkilöstön riittävää osaamista, mutta Suomessa tutkimusta on tehty hyvin vähän.

CBRNE-tilanteissa ensihoitajat altistavat itsensä poikkeuksellisille riskeille (Kuva 2), mikäli osaaminen ja toimintaedellytykset eivät ole riittäviä. Ensihoitajien tehtävänä on auttaa muita, mutta järjestelmän vastuulla on varmistaa, ettei tämä tapahdu kohtuuttoman henkilökohtaisen riskin kustannuksella. Riittävä koulutus ja resurssit ovat siten paitsi toiminnallinen myös eettinen edellytys ensihoidon turvalliselle toteuttamiselle. Suunnittelu, harjoittelu ja varautuminen, myös materiaalien suhteen, ovat välttämättömiä ensihoidon kriisinkestävyyden ja Suomen kokonaisturvallisuuden kannalta.

Kuva 2. Ensihoitaja lähdössä tehtävälle COVID19-pandemian aikana

Kyselytutkimus

Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena, jossa kohderyhmänä olivat Päijät-Hämeen hyvinvointialueen operatiivisissa tehtävissä työskentelevät ensihoitajat ja ensihoidon kenttäjohtajat (vastausprosentti 50 % n=83). Aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella, joka perustui aiemmin kehitettyyn ja kansainvälisesti käytettyyn kyselyyn (Stevens ym. 2010). Kyselyä muokattiin vastaamaan suomalaista ensihoitojärjestelmää ja tutkimuksen tavoitteita.

Kysely sisälsi taustatietokysymyksiä sekä väittämiä, joilla kartoitettiin vastaajien käsityksiä CBRNE-uhkien todennäköisyydestä ja omasta osaamisesta. Osaamista arvioitiin viisiportaisella Likert-asteikolla. Työkokemuksen vaikutusta tarkasteltiin vertaamalla alle 10 vuotta ensihoidossa työskennelleiden vastaajien arvioita vähintään 10 vuotta työskennelleiden arvioihin. Ryhmien välisiä eroja tarkasteltiin tilastollisin menetelmin. Aineisto analysoitiin kuvailevin tilastollisin menetelmin.

Yli 90 prosenttia ensihoitajista koki tarvitsevansa lisää CBRNE-koulutusta

Ensihoitajat arvioivat CBRNE-osaamisensa yleisesti heikoksi. Yli 90 % vastaajista koki koulutuksensa riittämättömäksi ja ilmaisi selkeän tarpeen lisäkoulutukselle. Puute korostui erityisesti harvinaisissa, mutta vakavissa uhkatilanteissa.

Työkokemuksella havaittiin yhteys vain harvoihin osaamisen osa-alueisiin. Vähintään 10 vuotta ensihoidossa työskennelleet arvioivat osaamisensa paremmaksi kemiallisissa ja räjähteisiin liittyvissä tilanteissa kuin vähemmän työkokemusta omaavat vastaajat. Lisäksi vähemmän kokeneet ensihoitajat arvioivat ydinuhkaan liittyvän terrori-iskun todennäköisemmäksi kuin kokeneemmat vastaajat.

CBRNE-uhkien todennäköisyyttä arvioitaessa kemialliset ja räjähteisiin liittyvät tilanteet nousivat esiin todennäköisimpinä. Näiden uhkien kohdalla myös oma osaaminen arvioitiin muita CBRNE-tilanteita paremmaksi.

Biologisiin, radiologisiin ja ydinuhkiin liittyvä koettu osaaminen oli selvästi heikompaa. Erityisesti radiologiset ja ydinuhkat koettiin vaikeasti hallittaviksi. Tämä näkyi epävarmuutena omaan suojautumiseen, altistumisen tunnistamiseen sekä altistuneiden henkilöiden kohtaamiseen liittyvissä kysymyksissä. Näissä tilanteissa osaamisen arvioitiin olevan riittämätöntä riippumatta työkokemuksesta.

Tutkimuksen tulokset perustuvat ensihoitajien itsearviointiin, mikä voi sisältää systemaattista harhaa. Esimerkiksi Dunning–Kruger-ilmiöllä tarkoitetaan taipumusta, jossa vähäisemmän osaamisen omaavat henkilöt voivat yliarvioida omaa osaamistaan, kun taas kokeneemmat tunnistavat paremmin oman osaamisensa rajat. Tämän vuoksi jatkotutkimuksissa olisi tärkeää täydentää itsearviointia objektiivisilla mittareilla, kuten simulaatiotesteillä tai käytännön suorituskyvyn arvioinnilla, jotta CBRNE-osaamisen todellinen taso saadaan paremmin näkyviin.

Johtopäätökset

Tutkimuksen keskeisin havainto oli, että yli 90 prosenttia ensihoitajista koki tarvitsevansa lisää CBRNE-koulutusta. Tulokset viittaavat siihen, että ensihoitajien osaaminen kehittyy erityisesti niissä CBRNE-tilanteissa, joita pidetään todennäköisimpinä ja joita harjoitellaan useammin. Toisaalta epätodennäköisemmäksi koettuihin uhkiin liittyvä osaamisen ei kasvanut työkokemuksen myötä. Tämä korostaa koulutuksen merkitystä osana ensihoidon valmiutta.

Työkokemuksen rajallinen merkitys CBRNE-osaamisen kehittymisessä viittaa siihen, ettei pelkkä työuran pituus riitä tuottamaan valmiuksia erityisosaamista vaativiin tilanteisiin, ilman kohdennettua koulutusta. Suositeltavaa olisi lisätä säännöllisiä simulaatioharjoituksia, moniviranomaisharjoituksia ja kansallista CBRNE-koulutusohjelmaa ensihoitajille.

Kokonaisturvallisuuden näkökulmasta ensihoitajien riittävä CBRNE-osaaminen ei ole vain terveydenhuollon sisäinen asia, vaan keskeinen tekijä koko yhteiskunnan kriisinkestävyydessä. Osaaminen parantaa sekä potilaiden, että ensihoitajien itsensä turvallisuutta. Puutteellinen osaaminen on haitallista koko terveydenhuollon kantokyvyn näkökulmasta, mikäli hoitajat vaihtuvat riittämättömän osaamisen vuoksi potilaiksi.

Kansallisen CBRNE-strategian (2024) ja Yhteiskunnan turvallisuusstrategian (2025) tavoitteiden saavuttaminen edellyttää, että ensihoitajat nähdään aktiivisina toimijoina uhkien tunnistamisessa, vasteen käynnistämisessä ja väestön suojaamisessa. Tulokset osoittavat selkeän kehitystarpeen: suunnitelmallinen, säännöllinen ja valtakunnallisesti yhtenäinen koulutus sekä riittävät resurssit ovat välttämättömiä. Tämä edellyttää myös yhteistyötä muiden suomalaisten viranomaisten ja EU:n kanssa. Vain näin varmistamme, että Suomi on varautunut kasvaviin CBRNE-uhkiin suojellen sekä potilaita, että etulinjan ammattilaisia.

Alkuperäinen tutkimusartikkeli:

Malinen, I., Jama, T., Tanninen, A. & Nordquist, H. 2024. The perceived competence of paramedics to operate in different CBRNE incidents. International Journal of Emergency Services. Verkkolehti. Saatavilla: https://doi.org/10.1108/IJES-06-2023-0025 [viitattu 20.1.2026].

Lähteet:

Aydin, B. 2020. Global characteristics of chemical, biological and radiological poison use in terrorist attacks. Prehospital and Disaster Medicine 3, 260–266. Verkkolehti. Saatavilla: https://doi.org/10.1017/S1049023X20000394 [viitattu 26.1.2026]

Baetzner, A., Wespi, R., Hill, Y., Gyllencreutz, L., Sauter, T., Saveman, B.-I., Mohr, S., Regal, G., Wrzus, C. & Frenkel, M. 2022. Preparing medical first responders for crises: a systematic literature review of disaster training programs and their effectiveness. Scandinavian Journal of Trauma, Resuscitation and Emergency Medicine 30. Verkkolehti. Saatavilla: https://doi.org/10.1186/s13049-022-01056-8 [viitattu 26.1.2026]

Beyramijam, M., Khankeh, H., Farrokhi, M., Ebadi, A., Masoumi, G. & Ami-nizadeh, M. 2020. Disaster preparedness among Emergency Medical Service providers: A systematic Review Protocol. Emergency Medicine Internati-onal, 1–5. Verkkolehti. Saatavilla: https://doi.org/10.1155/2020/6102940 [viitattu 26.1.2026].

Calder, A. & Bland, S. 2015. Chemical, biological, radiological and nuclear considerations in a major incident. Surgery for major incidents 9, 442–448. Verkkolehti. Saatavilla: https://doi.org/10.1016/j.mpsur.2015.07.006 [viitattu 21.1.2026].

CBRNE-strategia. 2024. puolustusministeriön julkaisuja 2024:3. Helsinki: Puolustusministeriö. PDF-dokumentti. Saatavilla: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/server/api/core/bitstreams/0a17893d-dfcb-4570-ab6c-6fffc2a1a7ef/content [viitattu 26.1.2026]

Chai, P., Berlyand, Y., Goralnick, E., Goldfine, C., VanRooyen, M., Hryhor-czuk, D. & Erikson, T. 2022. Wartime toxicology: the spectre of chemical and radiological warfare in Ukraine. Toxicology communications 6, 52–58. Verkkolehti. Saatavilla: https://doi.org/10.1080/24734306.2022.2056374 [viitattu 27.1.2026].

Dallas, C., Klein, K., Lehman, T., Kodama, T., Harris, C. & Swieton, R. 2017. Readiness for Radiological and Nuclear Events among Emergency Medical Personnel. Disaster and Emergency Medicine 5, 1–9. Verkkolehti. Saatavilla: https://doi.org/10.3389/fpubh.2017.00202 [viitattu 20.1.2026].

Farhat, H., Laughton, J., Gangaram, P., El Aifa, K., Khenissi, M., Zaghouani, O., Khadhraoui, M., Gargouri, I. & Alinier, G. 2022. Hazardous material and chemical, biological, radiological, and nuclear incident readiness among prehospital care professionals in the State of Qatar. Global security: Health, science and policy 7, 24–36. Verkkolehti. Saatavilla: https://doi.org/10.1080/23779497.2022.2069142 [viitattu 21.2.2026].

Horrocks, P., Hobbs, L., Tippett, V. & Aitken, P. 2019. Paramedic Disaster Health Management Competencies: A Scoping Review. Prehospital and disaster medicine 3, 322–329. Verkkolehti. Saatavilla: https://doi.org/10.1017/S1049023X19004357 [viitattu 26.1.2026].

Jama, T. & Kuisma, M. 2016. Preparedness of Finnish Emergency Medical Services for Chemical Emergencies. Prehospital and Disaster Medicine 4, 392–396. Verkkolehti. Saatavilla: https://doi.org/10.1017/S1049023X16000546 [viitattu 20.1.2026].

Malinen, I., Jama, T., Tanninen, A. & Nordquist, H. 2024. The perceived competence of paramedics to operate in different CBRNE incidents. International Journal of Emergency Services. Verkkolehti. Saatavilla: https://doi.org/10.1108/IJES-06-2023-0025 [viitattu 20.1.2026].

Rebmann, T., Charney, R., Loux, T., Turner, A. & Nguyen, D. 2019. Firefighters’ and emergency medical servise personell’s knowledge and traning on radiation exposures and safety: results from a survey. Health Security 5, 393–401. Verkkolehti. Saatavilla: https://doi.org/10.1089/hs.2019.0086 [viitattu 20.1.2026].

RescEU-varastointihankkeet. 2025. Sisäministeriö. WWW-dokumentti. Päivitetty: 6.2.2025. Saatavilla: https://intermin.fi/hankkeet/resceu-varastointi#yleista [viitattu 26.1.2026].

Stevens, G., Jones, A., Smith, G., Nelson, J., Agho, K., Taylor, M. Raphael, B. 2010. Determinants of Paramedic Response Readiness for CBRNE Threats. Biosecurity and Bioterrorism: Biodefense Strategy, Practice, and Science 2, 193–202. Verkkolehti. Saatavilla: https://doi.org/10.1089/bsp.2009.0061 [viitattu 20.1.2026].

Yhteiskunnan turvallisuusstrategia: Valtioneuvoston periaatepäätös. 2025. Valtioneuvoston julkaisuja 2025:1. Helsinki: Turvallisuuskomitea. PDF-dokumentti. Saatavilla: https://turvallisuuskomitea.fi/yhteiskunnan-turvallisuusstrategia [viitattu 20.1.2026].

Artikkeli on julkaistu aiemmin: International Journal of Emergency Services. Saatavilla: https://doi.org/10.1108/IJES-06-2023-0025 [viitattu 20.1.2026].

---

Kirjoittajat

Inka Malinen, ensihoitaja YAMK, väitöskirjatutkija, kokonaisturvallisuuden asiantuntija YAMK-opiskelija, Savonia-ammattikorkekoulu

Marko Tolonen, FT, kokonaistuvallisuuden asiantuntija YAMK koulutuksen tutkintovastaava, Savonia-ammattikorkeakoulu

Artikkelin työstämisessä on hyödynnetty tekoälyä.