1. Tausta

Lähisuhdeväkivallan ennaltaehkäisy alkaa ennen ensimmäistä iskua. Se ei synny tyhjiössä. Se kietoutuu yksilön, perheen, yhteisön ja yhteiskunnan rakenteisiin ja sen ennaltaehkäisy vaatii enemmän kuin reaktiivista puuttumista. Tämä opinnäytetyö tarkasteli lähisuhdeväkivallan ensisijaista ennaltaehkäisyä erityisesti maahanmuuttajanaisten näkökulmasta. Ryhmä, joka on isossa riskissä väkivallan vuoksi, koska he kohtaavat kieli- ja kulttuuriesteitä, taloudellista riippuvuutta, sosiaalista eristyneisyyttä sekä usein heikompaa pääsyä palveluihin ja oikeudelliseen tukeen.

Keskeinen lähtökohta oli se, että ennaltaehkäisyn tulee olla osa kotoutumista. Ei irrallisina tietoiskuina, projekteina tai kampanjoina, vaan osana arkea ja uuden yhteiskunnan ymmärtämistä. Maahanmuuttajat ovat usein kotoutumisen alkuvaiheessa erityisen vastaanottavaisia uudelle tiedolle (Nshom, Sadaf & Ilkhom 2022). Juuri silloin on tärkeää jakaa tietoa ja tukea ajattelun muutosta. Mutta miten se tehdään? Tähän kysymykseen etsittiin vastauksia 16 artikkelin integroivassa kirjallisuuskatsauksessa ja sisällönanalyysissä, joiden kautta löytyi useita kansainvälisiä käytäntöjä sekä oivalluksia.

2. Opinnäytetyön tulokset

Lähisuhdeväkivaltaa ei voi ymmärtää vain juridisena ilmiönä tai yksilön valintana. Taustalla vaikuttavat kulttuuriset, sosiaaliset ja henkilökohtaiset tekijät (Graham-Bermann & Gross 2008). Siksi ennaltaehkäisyn tulee kohdistua koko yhteisöön: naisiin, miehiin, perheisiin, yhteisöihin ja uskonnollisiin johtajiin (Simon-Kumar ym. 2017). Pelkkä tieto ei riitä. Tarvitaan toimintaa, joka ottaa huomioon kielen, kulttuurin, kokemukset ja käytännöt. Esimerkiksi väkivallan muodoista tulee puhua sanoilla, jotka ymmärretään oikein. On selitettävä Suomen lainsäädäntöä, palvelujärjestelmää ja omien rajojen merkitystä. On puhuttava terveistä ihmissuhteista, maskuliinisuudesta ja uuden maan arjesta, ei opetettava olemaan ”hyviä vaimoja/naisia/äitejä”, vaan rohkaistava tunnistamaan oma osaaminen ja oikeus turvallisuuteen.

Tehokkaiksi menetelmiksi nousivat eri menetelmät kuten teatteri, tarinankerronta, teknologia, videot ja vertaisryhmät. Keskeistä oli, että osallistujat eivät jää passiivisiksi kuulijoiksi, vaan pääsevät kokemaan, tekemään ja oivaltamaan itse.

Luottamuksesta puhutaan paljon, mutta sen rakentamista ei usein suunnitella järjestelmällisesti. Maahanmuuttajanaisten kohdalla taustat voivat sisältää traumaattisia kokemuksia, epäluottamusta viranomaisiin tai pelkoa leimautumisesta. Siksi luottamus ei synny itsestään. Se on rakennettava pala palalta, yhdessä. Tämä edellyttää ammattilaisia, jotka tuntevat kohderyhmän arjen, tarpeet ja pelot (Pérez-Aronsson ym. 2024). Tarvitaan turvallisia, saavutettavia ja ennakoitavia tiloja, joissa naiset voivat puhua ilman pelkoa seurauksista (Tavrow ym. 2022). Ja ennen kaikkea: tämä työ ei saa olla kertaluontoista. Se vaatii jatkuvuutta, seurantaa ja rahoitusta, jotta tulokset eivät jää puoliväliin (Holtmann & Rickards 2018).

3. Pohdinta

Me tiedämme, mitä pitäisi tehdä. Silti uutiset näyttävät kerta toisensa jälkeen karun todellisuuden:

”…muistettiin henkirikoksen uhreiksi joutuneita naisia…” (Yle 2024), ”ex-vaimonsa murhasta kahden lapsen edessä epäilty mies…” (Yle 2025a), ”…naisia on kuollut väkivallan seurauksena…” (Yle 2025b).

Kuinka monta tällaista otsikkoa tarvitaan, ennen kuin ymmärrämme, että vanhat keinot eivät toimi?

Opinnäytetyön tulokset osoittavat, että tehokas ennaltaehkäisy alkaa ennen ensimmäistä iskua. Se ei ala rikosilmoituksesta tai turvakodista, vaan keskustelusta, kuuntelusta ja kulttuurisesti sopivista toimintamalleista jo kotoutumisen alkuvaiheessa.

Meillä ei ole varaa enää odottaa, että väkivalta tapahtuu, ja reagoimme vasta sitten. Meillä on vastuu luoda yhteiskunta, jossa väkivalta ei ole vaihtoehto, ei siksi, että laki sen kieltää, vaan koska ympäristö, yhteisö ja yksilö osaavat tunnistaa sen varhaisessa vaiheessa. Toivotaan, että koittaa päivä, jolloin kaikki ymmärtävät, kuinka lähisuhdeväkivalta ja sen seuraukset voivat todella vaikuttaa yksilöihin, perheisiin ja koko yhteiskuntaan. Ja että jokainen nainen ja tyttö voi sanoa ääneen:

Täällä tässä vankilassa,

En enää kärsi tätä,

Lopetan tämän, vannon,

Aurinko paistaa,

Tämän vannon

Metallica (2008)

---

Kirjoittajat:

Haniyeh Ozroudi, opiskelija, hyvinvointikoordinaattorin tutkinto-ohjelma (YAMK), Savonia-ammattikorkeakoulu, haniyeh.ozroudi@edu.savonia.fi

Juha Peteri, lehtori, Savonia ammattikorkeakoulu, Master School, juha.peteri@savonia.fi

---

Lähteet:

Holtmann, C. & Rickards, T. 2018. Domestic/intimate partner violence in the lives of immigrant women: a New Brunswick response. Canadian journal of public health 109 (3), 294–302. https://doi.org/10.17269/s41997-018-0056-3. Viitattu 15.4.25.

Graham-Bermann, S. & Gross, M. 2008. Ecological models of violence. Teoksessa Renzetti, C. M. & J. L. Edleson (toim.) Encyclopedia of interpersonal violence. CA: Thousand Oaks, Sage, 212–215.

Metallica 2008. The Day That Never Comes. Video. YouTube-videopalvelu, julkaistu 29.10.2009. https://www.youtube.com/watch?v=dkNfNR1WYMY. Viitattu 30.9.25.

Nshom, E., Sadaf, S., & Ilkhom, K. 2022. Perceived challenges living and integrating into Finnish society: A study among immigrants in Finland. Journal of Intercultural Communication 22 (3), 31–42. https://doi.org/10.36923/jicc.v22i3.82. Viitattu 16.3.25.

Pérez-Aronsson, A. ym. 2024. Co-Design workshops to develop a psychosocial support service model for refugees in Sweden affected by gender-based violence. Health expectations: an international journal of public participation in health care and health policy 27 (4), 14177. https://doi.org/10.1111/hex.14177. Viitattu 19.4.25.

Simon-Kumar, R., Kurian, P. A., Young-Silcock, F. & Narasimhan, N. 2017. Mobilizing culture against domestic violence in migrant and ethnic communities: practitioner perspectives from Aotearoa/New Zealand. Health & social care in the community 25 (4), 1387–1395. https://doi.org/10.1111/hsc.12439. Viitattu 18.4.25.

Tavrow, P., Azucar, D., Huynh, D., Yoo, C., Liang, D., Pathomrit, W. & Withers, M. 2022. Encouraging asian immigrant women to disclose intimate partner violence in primary care settings. Journal of interpersonal violence 37 (7–8), 5626–5648. https://doi.org/10.1177/0886260520959642. Viitattu 20.4.25.

Yle 2024. Tampereella muistettiin henkirikoksen uhreiksi joutuneita naisia – maakunnassa takana synkkä vuosi. Päivitetty 26.11.2024. https://yle.fi/a/74-20126956. Viitattu 20.9.25.

Yle 2025a. Ex-vaimonsa murhasta kahden lapsen edessä epäilty mies vangittiin – uhri oli hakenut lähestymiskieltoa. Päivitetty 2.9.25. https://yle.fi/a/74-20180600. Viitattu 20.9.25.

Yle 2025b. Synkät luvut: naisia on kuollut väkivallan seurauksena tänä vuonna ainakin 16. Päivitetty 4.9.25. https://yle.fi/a/74-20180253. Viitattu 20.9.25.