Kokonaisturvallisuus perustuu ajatukseen yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisesta kaikissa tilanteissa. Perinteisesti painopiste on ollut rakenteellisissa, teknisissä ja institutionaalisissa ratkaisuissa, mutta yhä selvemmin tutkimus ja käytännön varautumistyö osoittavat, että yksilöiden ja yhteisöjen henkinen kriisinkestävyys on olennainen osa yhteiskunnan toimivuutta häiriö- ja poikkeusoloissa. Viime vuosina kiinnostus on kohdistunut myös siihen, millaisia voimavaroja arjen ympäristöt – ja erityisesti luonto – voivat tarjota psyykkisen resilienssin vahvistamisessa.

Luontoympäristö resilienssin tukena – teoreettista totuustuhinaa

Luonnon merkitystä hyvinvoinnille ei tarkastella enää vain terveyskysymyksenä, vaan yhä useammin osana laajempaa yhteiskunnallista resilienssiä, joka kytkeytyy kriisivalmiuteen, palautumiskykyyn ja kansalaisten toimintakykyyn häiriötilanteissa.

Ketolan (2024) analyysi pohjoismaisesta resilienssistä osoittaa, että vaikka institutionaalinen kriisinkestävyys on vahvaa, yksilöiden ja yhteisöjen arjen voimavarojen merkitys jää usein alikorostetuksi. Tämä havainto nostaa esiin tarpeen tarkastella myös ympäristötekijöitä – kuten luontoa – osana henkistä varautumista.

Luonnolla on havaittu olevan monenlaisia positiivisia vaikutuksia yksilön hyvinvointiin ja resilienssin vahvistumiseen. Esimerkiksi Beute, Lammel, Marselle, Davies, Olszewska- Guizzo, Glanville, Andreucci, Keune, Remmen, Russo ja de Vries (2023) ovat laajassa kansainvälisen tutkimuksen tutkimusnäytössä osoittaneet, että luonnonympäristöissä oleskelu vähentää stressiä, tukee mielialaa ja parantaa psyykkistä hyvinvointia. Systemaattiset ja kartoittavat katsaukset osoittavat, että erityisesti viheralueiden saatavuus, monimuotoisuus ja koettu rauhallisuus ovat yhteydessä parempaan mielenterveyteen. Luontoympäristöt tukevat tahattoman tarkkaavaisuuden palautumista ja aktivoivat autonomista hermostoa tavalla, joka edistää fysiologista ja psyykkistä rauhoittumista. Tällaiset vaikutukset ovat keskeisiä myös kriisitilanteissa, joissa stressinsäätelykyky ja tunteiden hallinta korostuvat. (Beute ym. 2023; Freymueller, Schmid, Senkler, Lopez Lumbi, Zerbe, Hornberg & McCall 2024).

Vahvaa näyttöä luonnon pitkäaikaisista hyödyistä resilienssille saadaan myös väestötason aineistoista. Laaja brittiläinen pitkittäistutkimus (yli 2 miljoonaa henkilöä) osoittaa, että suurempi ympäristön vihreys ja parempi pääsy viher- ja sinialueille ovat yhteydessä vähäisempään mielenterveyden häiriöiden riskiin ajan myötä. Tällä on suoria implikaatioita yhteiskunnalliselle kriisinkestävyydelle, sillä mielenterveyden kuormittuminen heikentää työ- ja toimintakykyä kriisitilanteissa. (Geary, Thompson, Mizen, Akbari, Garrett, Rowney, Watkins, Lyons, Stratton, Lovell, Nieuwenhuijsen, Parker, Song, Tsimpida, White, White, Williams, Wheeler, Fry & Rodgers 2023).

Ja sitten mennään ”päin mäntyä”

Erityistä huomiota on viime vuosina saanut metsäaltistukseen ja mindful nature walk -tyyppisiin interventioihin kohdistuva tutkimus. Systemaattinen katsaus vuodelta 2024 osoittaa, että niin sanottu forest bathing (shinrin-yoku) vähentää kielteistä itseen kohdistuvaa ajattelua, lisää itsemyötätuntoa ja tukee emotionaalista säätelyä. Nämä tekijät ovat keskeisiä psykologisia resilienssitekijöitä, jotka auttavat yksilöitä kohtaamaan epävarmuutta ja stressaavia elämäntilanteita. (Szitás, Halamová, Ottingerová & Schroevers 2024)

Ja mitäpä tästä teemasta sitten tuumaa Mikko ”Peltsi” Peltola? Kuopiolaisilla oli etuoikeus päästä keskustelemaan Peltsin kanssa luonnon ja henkisen kriisinkestävyyden yhteydestä 27.3.2026. Tilaisuuden järjesti Kokonaisturvallisuuden osaamiskeskuksen valmisteluhanke. Museon mukavaan seminaarisaliin kokoontui yli 100 teemasta kiinnostunutta kuulijaa konkreettisesti sanoen vauvasta vaariin. Keskustelu oli osa Puhetta kokonaisturvallisuutta – Studia Securita -sarjaa. Tilaisuuden moderoi upeasti Saara Karkulehto.

Luonto on ollut Peltsin elämässä jo pitkään. Se on osa hänen arkeaan, jota hän hengittää, elää ja josta hän oppii ja nauttii. Luontokokemusta ei tarvitse lähteä hakemaan kaukaa, vaan hänen kotinsa lähimetsä toimii erinomaisesti hänen ja hänen koko perheensä ”arkisena” virkisty- ja rentoutumispaikkana. Kun mukaan ottaa vaikka banaanin, muuttuu luonnossa oleminen jo eväsretkeksi. Tämä on usein erityisesti lapsiperheille ” the juttu”, joka antaa luontoelämykselle vielä extrabuustia.

Peltsi pitää itseään myös etuoikeutettuna – hän on luontotoimittajan työssään päässyt käymään useissa erilaisissa luontokohteissa. Hän on tutustunut huikeaan suomalaiseen ja myös ulkomaiseen luontoon kävellen, juosten, meloen, uiden, soutaen ja pyöräillen. Erityisen opettavaista ja hienoa on ollut kokea kaikkea tätä hänen rakkaan poikansa Osmon kanssa. Yhteiset retket ja kokemukset ovat vahvistaneet isä-poikasuhdetta, mutta myös molempien henkistä kriisinkestävyyttä ja minäpystyvyyden tunnetta – luonnossa opitaan myös paljon erilaisia taitoja, joista on hyötyä muuallakin kuin luonnossa. Ja erityisesti häiriö- ja poikkeustilanteissa, joita toivottavasti koskaan emme kuitenkaan joutuisi kohtaamaan.

---

Kirjoittajat

Pia Viklund, hankejohtaja, Kokonaisturvallisuuden osaamiskeskuksen valmisteluhanke, Savonia-ammattikorkeakoulu