Uuden tuotteen tai palvelun kehitysprojekti on moniulotteinen kokonaisuus. Lähtökohtana on usein ratkaista konkreettinen haaste, joka käynnistää kehitysprojektin. Alkuhaasteen ja lopullisen ratkaisun välinen matka jää kuitenkin usein näkymättömiin. Haasteen esittäminen ja valmiin ratkaisun esittely ovat vain jäävuoren huippu. Näkymättömiin jää, mitä kehitysprojektissa tapahtuu.

Sumuinen kehitysprojekti

Kehitysprojektin alussa intoa uuden ratkaisun kehittämiseen riittää. Uuden asian äärellä innostus syttyy helposti, ja tämän tunteen voi tunnistaa moni projektissa mukana oleva. Alkuvaiheen huumassa kuitenkin unohtuu helposti, että lopputulokseen pääseminen vaatii sinnikästä yrittämistä kehitysprojektin läpi.

Kehitysprojekti alkaa yleensä tiedon keräämisellä. Haasteen ratkaisemiseksi tarvitaan uutta sekä olemassa olevaa tietoa. Tiedon keräämisellä onkin tärkeä rooli osana kehitysprojektia, sillä ratkaisun kehittäminen tulee perustua koostettuihin tietoihin. Työskentely kehitysprojektin alussa voi tuntua hämmentävältä. Edessä on ratkaistava haaste, suuri määrä uutta tietoa ja valtavasti epävarmuutta. Kerättyjen tietojen välille ei synny heti selkeää yhteyttä, mikä alkaa helposti nakertaa alkuinnostusta ja johdattaa näin kohti epätoivoa. Siksi kehitysprojektin alku näyttäytyy sumuisena, koska tietoa projektin etenemisestä tai sen suunnasta ei ole. (Dekker & Maarsman 2020.)

Kehitysprosessi sisältää iteraatiokierroksia, joiden avulla projekti etenee. Pienistä paloista koostuva ratkaisu hahmottua ensin vain ääriviivoina. Tässä vaiheessa ei vielä tiedetä, millainen lopputulos tulee olemaan, mutta useita ideoita haasteen ratkaisemiseksi on olemassa. Jokaisella idealla on vahvuudet ja heikkoudet, mutta yksikään niistä ei ole vielä selvä ratkaisu haasteeseen. Epävarmuus saattaa ajaa kehitysprojektin kohti useita epäonnistumisia. Ratkaisua ei löydy, suunta on edelleen auki ja varmuus puuttuu.

Navigointi sumun keskellä

Juuri tässä piilee kehittämisen ydin. Epäonnistumiset eivät ole merkki väärästä suunnasta tai epäonnistuneista valinnoista. Epävarmuuden keskellä ideoita on kokeiltava, arvioitava, yhdisteltävä sekä kehitettävä eteenpäin. Tätä varten iteraatiokierrokset ovat tärkeitä. Kierroksien avulla ideat muuntuvat vähitellen kohti toimivaa kokonaisuutta. Tämän vuoksi kehitysprosessia voi kuvata mutkikkaana polkuna, joka ei etene suoraviivaisesti kohti ratkaisua.

Aina ei kuitenkaan tarvitse pärjätä yksin, vaan uusia näkökulmia ja sparrausta voidaan hakea kehitysprojektin ulkopuolelta. Etenkin uutta tuotetta tai palvelua kehittäessä voidaan tukeutua esimerkiksi paikallisiin yrityskehityspalveluihin. Ratkaisun arvioiminen ulkopuolisten kanssa voi avata solmuun jääneen projektin. Suoria vastauksia jumittuneeseen tilanteeseen ei välttämättä löydetä, mutta uudet näkökulmat voivat auttaa näkemään tilanteen toisesta kulmasta. Uudet näkökulmat voivat ratkaista pitkään jumittaneen tilanteen.

Näkyvyys paranee

Lopulliseen ratkaisuun päädytään usein monen mutkan kautta. Mitä pidemmälle projektissa edetään, sen selkeämmäksi kehitysprosessi muuttuu. Ratkaisut alkavat tarkentua, kun välitavoitteita saavutetaan ja epävarmuus projektissa vähenee. Prosessin alun sumu alkaa väistyä ja lopullinen kokonaisuus on kirkkaana mielessä.

Jälkikäteen kaikki saattaa tuntua itsestään selvältä, vaikka alussa epävarmuus söi luottamusta ja matka tuntui vaikealta. Reflektoinnin myötä voi nousta esiin kysymys, miksi projekti tuntui niin haastavalta. Kehitysprosessiin luonteeseen kuuluu epävarmuus, jonka keskellä on vain opittava ottamaan seuraavat askeleet, vaikka suunta ei olisi täysin selvä.

---

Kirjoittajat:

Keijo Riikonen, YAMK-opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu, s2400423@edu.savonia.fi

Pasi Heiskanen, erityisasiantuntija, Savonia-ammattikorkeakoulu, pasi.heiskanen@savonia.fi

---

Lähteet:

Dekker, T. & Maarsman, R. 2020. Design thinking. E-kirja. Groningen: Noordhoff. Viitattu 12.4.2025