Mielenterveyden kasvavat haasteet Suomessa näkyvät jatkuvasti kasvavina kustannuksina, työkyvyn heikkenemisenä ja työuupumusten määrän kasvuna (TTL 2024). Vuosittain mielenterveyden ongelmat aiheuttavat merkittävää työpanoksen menetystä, kun 5,2 miljoonaa työpäivää jää tekemättä ja yli 58 000 työikäistä on työkyvyttömyyseläkkeellä mielenterveyssyistä (Valtioneuvosto 2020). WHO:n ja Suomen mielenterveysstrategiat korostavat siirtymää korjaavista toimista ennaltaehkäisyyn ja työpaikkojen mielenterveyttä vahvistaviin käytäntöihin (WHO 2024; STM 2020). Traumatietoinen työote on lähestymistapa, joka tukee kokonaisvaltaisempaa ja inhimillisempää kohtaamista työelämässä ja siten lisää psykologista turvallisuutta työyhteisössä (Mäkikangas, Hakanen & Aro 2024; Sarvela 2023).

Trauman kokemus ilmenenee kehossa

Traumakokemus syntyy, kun henkilö kokee tapahtumaan joka ylittää hänen sietokyvyn, ja muuttaa hänen tapaansa reagoida sekä ulkoisiin että sisäisiin ärsykkeisiin. Kokemus vaikuttaa myös siihen, toimimmeko nykyhetkessä vai menneisyyden kokemusten pohjalta. Trauma määrittyy siis yksikön kokemuksen ja sen vaikutusten perusteella, ei itse tapahtumaan pohjalta (Punkanen 2025.)

Trauma ilmenee trauman kokeneen henkilön kehossa pitkittyneenä valmiustilana, jossa autonomisen hermoston säätely häiriintyy. Tämä voi ilmetä yli- ja alivirittyneisyyden vaihteluina, dissosiaation tunteina sekä kehon turtumisen kokemuksena, jolloin henkilö ei tunne kehoaan omakseen. (Leikola, Mäkelä & Punkanen 2016; Punkanen 2025; Palomäki & Siira 2022.)

Trauman kokenut ihminen voi käyttäytyä tavoilla, jotka heijastavat kehon ja mielen pitkittynyttä valmiustilaa. Tämä voi näkyä hypervalppautena, vetäytymisenä, impulsiivisuutena tai tunteiden hallinnan vaikeutena, ja liittyy usein fight, flight tai freeze -reaktioihin. Trauma voi myös muuttaa tapaa tulkita ja reagoida sosiaalisiin tilanteisiin, jolloin menneisyyden kokemukset ohjaavat nykyhetken toimintaa. Näiden mekanismien tunnistaminen auttaa ymmärtämään käyttäytymistä ja tukemaan turvallisuuden ja eheytymisen kokemusta. (Punkanen 2025; Leikola, Mäkelä & Punkanen 2016; Palomäki & Siira 2022; Kolk 2017.)

Traumatietoinen työskentely

Traumatietoinen työskentely on kokonaisvaltainen lähestymistapa, joka perustuu kiintymyssuhdeteoriaan, tunnetaitoihin ja kehollisiin itsesäätelytaitoihin, ja jossa ihminen nähdään kehomielenä vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Työskentelyssä huomioidaan traumaattisten kokemusten vaikutukset kehoon, mieleen ja käyttäytymiseen turvallisessa, myötätuntoisessa ilmapiirissä, korostaen rajojen kunnioitusta, valinnanvapautta ja voimaantumista. Se soveltuu traumaa kokeneille, käytetään tilanteissa, joissa tavoitellaan turvallisuutta ja resilienssiä, ja sitä toteutetaan yksilön, ryhmän tai moniammatillisen tiimin kanssa. Traumatietoinen työotteen ytimessä ovat turvallisuus, luottamus, valinnan mahdollisuus, yhteistyö, voimaantuminen ja kulttuurinen sensitiivisyys. (Sarvela 2023)

Kehotietoiset menetelmät traumatietoisessa työskentelyssä

Kehon merkitys traumasta toipumisessa korostuu, sillä keho on olennainen osa minuuden kokemusta. Kehotietoisuuteen palaaminen vahvistaa yhteyttä itseensä, mahdollistaa traumakokemuksen vaikutusten hyväksymisen ja integroimisen osaksi elämää sekä ylittää kehon ja mielen kahtiajaon (Kolk 2017). Kehotietoisuutta tukevat menetelmät, kuten hengitys, äänenkäyttö, tarkkaavuuden siirto, kosketus, mielikuvat ja silmänliikkeet, aktivoivat parasympaattista hermostoa, lisäävät hallinnan tunnetta ja resilienssiä sekä auttavat yksilöä tunnistamaan tuntemuksiaan ja kokemaan turvaa kehossaan (Palomäki & Siira 2022; Kolk 2017). Traumatietoinen työskentely edellyttää holistista lähestymistapaa (Kuvio 1)

Traumatietoisessa työotteessa käytettyjä kehotietoisia menetelmiä tutkimusten mukaan

Anne Salin toteutti opinnäytetyössään kartoittavan kirjallisuuskatsauksen (scoping review) selvittääkseen, millaisia kehotietoisuutta tukevia menetelmiä traumatietoisessa työotteessa on hyödynnetty aikaisempien tutkimusten mukaan. Aineistohaku tehtiin sähköisistä tietokannoista ja katsaukseen valikoitui 16 julkaisua. Toimeksiantajana toimi Savonia-ammattikorkeakoulun Työ ja mielenhyvinvointi – Mieliteko 2.0 -hanke.

Katsauksessa tunnistettiin kehotietoisuutta lisääviksi menetelmiksi muun muassa mindfulness ja meditatiiviset lähestymistavat, keholliset terapiamuodot, trauma ymmärrykseen pohjautuvat jooga- ja liikeohjelmat, fyysinen aktiivisuus, hengitys- ja kehonhallintaharjoitukset, aisti- ja liikeharjoitteet sekä somaattiseen turvallisuuteen liittyvät käytännöt.

Katsauksen tulokset osoittavat, että kehotietoisuutta tukevia menetelmiä traumatietoisessa työskentelyssä voidaan jakaa kuuteen pääteemaan: 1) mindfulness ja meditatiiviset lähestymistavat, 2) keholliset terapiamuodot, 3) traumatietoiseen jooga- ja liikeohjelmat, 4) fyysinen aktiivisuus ja liikunta, 5) aisti-, ympäristö- ja somaattinen turvallisuus sekä 6) hengitys-, kehonhallinta-, aisti- ja liikeharjoitteet.

Mindfulness- ja meditaatioharjoitukset tukevat kehon ja mielen vuorovaikutusta ja vähentävät ahdistusta, masennusta ja stressiä (Kim ym. 2013; Rosseau ym. 2024). Keholliset terapiamuodot, kuten BBAT, hieronnat ja energiahoidot, vahvistavat kehotietoisuutta ja mielen ja kehon tasapainoa (Elton ym. 2021; Nixon 2023). Jooga- ja liikeohjelmat tukevat kehollisten tuntemusten tunnistamista ja säätelyä sekä kohdistuvat traumakokemuksen neurobiologisiin vaikutuksiin (Rosseau ym. 2024; Van de Kamp ym. 2019; Darroch ym. 2020).

Fyysinen aktiivisuus ja liikunta auttavat tunnistamaan kehollisia reaktioita, tukevat hermoston säätelyä ja mielen ja kehon yhteyttä (Folco 2023). Aisti-, ympäristö- ja somaattiset turvallisuusharjoitteet vahvistavat kehotuntemusten hahmottamista ja hetkessä ankkuroitumista (Hietala ym. 2023; Kyllönen ym. 2024; Wilson ym. 2023; Kim ym. 2013). Hengitys- ja kehonhallinta-, aisti- ja liikeharjoitteet, kuten Qiigong, taichi ja jooga, lisäävät kehotietoisuutta hitaan, tarkoituksellisen liikkeen ja hengityksen avulla (Grodin ym. 2008).

Keho ja liikepohjaiset interventioiden avulla parannetaan kehotietoisuutta, mikä auttaa tunteiden säätelyssä ja stressireaktioiden säätelyssä yhdistämällä somaattisen, kognitiivisen ja affektiivisen prosessoinnin. (Van de Kamp 2019; Tsai 2024). Kehotietoisuus viittaa kykyyn havainnoida ja tunnistaa kehon tuntemuksia, liikkeitä ja reaktioita. Kehotietoiset menetelmät eivät ole vain irrallisia fyysisiä harjoitteita tai taitoja, vaan moniuloitteinen kokonaisuus. (Mehling 2012). Kiintymyssuhdekokemukset, vuorovaikutustavat, itsetuntemus, vireystila ovat sidoksissa kehotietoisuuteen. (Tynkkynen 2023; Tsai ym .2024; McCuen ym. 2024; Nixon 2023).

Tulosten hyödyntäminen käytännössä

Tulosten pohjalta voidaan suositella, että traumatyössä hyödynnetään monipuolisesti kehotietoisuutta tukevia menetelmiä, kuten mindfulness- ja meditaatioharjoituksia, kehollisia terapiamuotoja, joogaa ja liikeohjelmia, fyysistä aktiivisuutta sekä hengitys- ja kehonhallintaharjoitteita. Näiden menetelmien integroiminen työpaikkojen ja koulutusten käytäntöihin vahvistaa yksilön kehotietoisuutta, psyykkistä vakautta, hallinnan tunnetta ja resilienssiä sekä tukee traumakokemusten vaikutusten hyväksymistä ja integroimista osaksi elämää (Kim ym. 2013; Rosseau ym. 2024; Elton ym. 2021; Nixon 2023; Van de Kamp ym. 2019; Darroch ym. 2020; Folco 2023; Hietala ym. 2023; Kyllönen ym. 2024; Wilson ym. 2023; Grodin ym. 2008).

Suositeltavaa on huomioida kehon, mielen ja ympäristön vuorovaikutus kokonaisvaltaisesti sekä tarjota turvallisia, yksilöllisiä ja johdonmukaisia harjoitusmahdollisuuksia, joissa liike, hengitys ja tarkkaavuuden suuntaaminen tukevat kehotietoisuutta ja mielen ja kehon yhteyttä. Näin voidaan vahvistaa traumatyön vaikuttavuutta ja edistää työ- ja mielenterveyttä systemaattisesti.

Jatkotutkimuksissa tulisi selvittää kehotietoisuutta tukevien menetelmien pitkäaikaisvaikutuksia eri työ- ja hoitoympäristöissä sekä tutkia, miten menetelmät voidaan tehokkaasti integroida arkeen ja koulutuksiin työhyvinvoinnin ja traumatyön vaikuttavuuden vahvistamiseksi.

---

Kirjoittajat:

Anne Salin, opiskelija, mielenterveys-ja päihdetyönkehittäjän YAMK-tutkinto-ohjelma Master School, Savonia-ammattikorkeakoulu

Teija Korhonen, Yliopettaja, Master School, Savonia-ammattikorkeakoulu

---

Lähteet:

Darroch, F.E., Roett, C., Varcoe, C., Oliffe, J.L. & Gonzales Montamer, G. 2020. Trauma-Informed Approaches to Physical Activity: A Scoping Study. Complementary Therapies in Clinical Practice, 41, p.101224. Saatavilla: https://doi.org/10.1016/j.ctcp.2020.101224. Viitattu 16.11.25.

Elton, J., Stage, K., Nielsen, A. B. S., & Svendsen, A. L. H. (2021). The experience of Basic Body Awareness Therapy and its transfer to daily life amongst Danish military veterans with PTSD.

Journal of Bodywork and Movement Therapies, 28, 202–211. Saatavilla: https://doi.org/10.1016/j.jbmt.2021.07.001. Viitattu 16.11.25.

Folco, M. 2023. The Neurobiological Impact of Trauma on Youth Development: Restoring Relationships and Regulation Through Sport. Child & Adolescent Social Work Journal, 40(6), 907– 917. Saatavilla: https://doi.org/10.1007/s10560-023-00937-w. Viitattu 16.11.25.

Grodin, M.A., Piwowarczyk, L., Fulker, D., Bazazi, A.R. & Saper, R.B. 2008. Treating Survivors of Torture and Refugee Trauma: A Preliminary Case Series Using Qigong and T’ai Chi. The Journal of Alternative and Complementary Medicine, 14(7),801–806. Saatavilla: https://doi.org/10.1089/acm.2007.0736. Viitattu 16.11.25.

Hietala, R. & Kela, O. 2023. Traumatietoisuuden periaatteet ja aistilähtöiset menetelmät toimintaterapiassa. Opinnäytetyö. Toimintaterapian tutkinto-ohjelma. Oulun ammattikorkeakoulu. Saatavilla: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/816900/Hietala_Riikka_Kela_Otto.pdf?sequence=2. Viitattu 9.11.25.

Kim, S.H., Schneider, S.M., Kravitz, L., Mermier, C. & Burge, M.R. 2013. Mind-body Practices for Posttraumatic Stress Disorder. Journal of Investigative Medicine, 61(5),827–834. Saatavilla: https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC3668544/ .Viitattu 16.11.25.

Kolk, B. van der. 2017. Jäljet kehossa: Trauman parantaminen aivojen, mielen ja kehon avulla. Tallinna: Viisas Elämä.

Kyllönen, E., Miettinen, E.-M. & Vilppola, J. 2024. Kehotietoisuus oppaana kohti turvallista ja traumainformoitua toimintakulttuuria. TAMK-konferenssi – TAMK Conference 2024. Tampereen ammattikorkeakoulun julkaisuja, 106–112. Saatavilla:URL: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-7592-00-7. Viitattu 9.11.25.

Leikola, A., Mäkelä, J. & Punkanen, M. 2016. Polyvagaalinen teoria ja emotionaalinen trauma. https://www.duodecimlehti.fi/duo12910. Viitattu 9.11.25.

McCuen Dee, J., Gell, N., van Eeghen, C. & Littenberg, B., 2024. Physical therapy for survivors of torture: A scoping review. Torture Journal, 34(1),113–127. Saatavilla: 10.7146/torture.v34i1.138985 . Viitattu 16.11.25.

Mehling, W., Gopisetty, V., Daubenmier, J., Price, C., Hecht, F. & Stewart, A., 2012. Body awareness: Construct and self-report measures. PLoS ONE, 4(5), e5614. Saatavilla: https://doi.org/10.1371/journal.pone.000561. Viitattu 9.11.25 .

Mäkikangas, A., Hakanen, J. & Aro, A. 2024. Miten taltuttaa työuupumus -webinaari. https://www.ttl.fi/miten-taltuttaa-tyouupumus-webinaari-22102024. Viitattu 9.11.25.

Nixon, M.A. 2023. Exploring women’s experience of healing trauma through engagement in mindbody practices: Systematic review. Counselling and Psychotherapy Research. Saatavilla: https://doi.org/10.1002/capr.12747. Viitattu 16.11.25.

Palomäki & Siira, J. 2022. Kehon viisaat viestit – kuuntele, tiedosta ja voi paremmin. Helsinki: Kirjapaja.

Rousseau, D., Bourgeois, J.W., Johnson, J., Ramirez, L. & Donahue, M. 2024. Embodied

Resilience: A Quasi-Experimental Exploration of the Effects of a Trauma-Informed Yoga and

Mindfulness Curriculum in Carceral Settings. International Journal of Yoga Therapy. International Journal of Yoga Therapy, 34(2). Saatavilla: 10.17761/2024-d-23-00007. Viitattu 16.11.25.

Salin, A. (2025). Kehotietoiset menetelmät traumatietoisessa työskentelyssä: Kartoittava kirjallisuuskatsaus. Koulutusohjelma, Savonia ammattikorkeakoulu. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025121134790

Sarvela, K., Linner Matikka, J. & Hipp, T. (toim.) 2023. Traumainformoitu työote. Jyväskylä: PS kustannus.

Sosiaali- ja terveysministeriö nd. Mielenterveysstrategia. Saatavilla: https://stm.fi/mielenterveysstrategia. Viitattu 9.11.25.

Sosiaali ja terveysministeriö nd. Toimenpide-ehdotukset. Saatavilla: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/server/api/core/bitstreams/6493cdc0-9a67-43f0a4eb4e444344feb1/content. Viitattu 9.11.2025.

Teräs, H. & Toiviainen, M. 2014. Kehittävä teema-analyysi kasvatustieteen tutkimusmenetelmänä. Saatavilla: Aikuiskasvatus, 34(2), 84–95. https://doi.org/10.33336/aik.94084. Viitattu 9.11.25.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2023. Mielenterveyden edistäminen. Saatavilla: https://thl.fi/aiheet/mielenterveys/mielenterveyden-edistaminen. Viitattu 16.11.2024.

Tsai, L.C., Domingo, C.C.G., Namy, S., Bui, C., De La Fuente, A., Bonachita, C.L.O. & Carlson, C. 2024. Preliminary effectiveness of a trauma-informed mind-body intervention for survivors of human trafficking in the Philippines. Social Work in Mental Health.23 (5), 487-202. Saatavilla: https://doi.org/10.1080/15332985.2025.2454902. Viitattu 16.11.25.

Tynkkynen, M. 2023. Keho-orientoituneen ja traumainformoidun työotteen vaikutukset perhehoitajien hyvinvointiin. Opinnäytetyö. Yhteisöpedagogi koulutusohjelma. Humanistinen ammattikorkeakoulu. Saatavilla: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/796952/Tynkkynen_Mirkka.pdf?sequence=2&isAllowed=y Viitattu 9.11.25.

Van de Kamp, M.M., Scheffers, M., Hatzmann, J., Emck, C., Cuijpers, P. & Beek, P.J. 2019. Body- and Movement-Oriented Interventions for Posttraumatic Stress Disorder: A Systematic Review and Meta-Analysis. Journal of Traumatic Stress, 32(6), 967–976. Saatavilla: DOI: https://doi.org/10.1002/jts.22465. Viitattu 16.11.25.

Valtioneuvosto. 2020. Suomen kestävän kasvun ohjelma: Elpymis- ja palautumissuunnitelma. Saatavilla: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/163176/VN_2021_52.pdf. Viitattu 22.9.2024.

World Health Organisation. 2024. Mental health systems capacity in European Union Member States, Iceland and Norway. Saatavilla: https://iris.who.int/bitstream/handle/10665/378308/WHO-EURO-2024-9529-49301-73695-eng.pdf. Viitattu 9.11.25.

WHO. 2024. Partnering with European Union (EU) to tackle mental health challenges. Saatavilla: https://www.who.int/europe/activities/partnering-with-the-european-union-(eu)to-tackle-mentalhealth-challenges-to-tackle-mental-health-challenges. Viitattu 22.09.2024.

Wilson, A., Hurley, J., Hutchinson, M. & Lakeman, R. 2023. Trauma-informed care in acute mental health units through the lifeworld of mental health nurses: A phenomenological study.International Journal of Mental Health Nursing, 32(3), 829-838. Saatavilla: https://doi.org/10.1111/inm.13120. Viitattu 16.11.25.