Nykyään puhutaan yhä useammin kansainvälisistä korkeakoulututkinnoista ja niiden kaksikielisistä toteutusmalleista. Suomen kielen opinnoilla vahvasti tuettu englanninkielinen sairaanhoitajakoulutus on jo saanut TOKASA-brändin, joka on kehitetty Toiminnallisesti kaksikielinen sairaanhoitajakoulutus –hankkeessa (TOKASA 2025). Samaa mallia sovelletusti noudatetaan eri tutkinto-ohjelmissa eri korkeakouluissa ympäri Suomea (esim. Hagman ym. 2024). Kaksikielinen koulutus on houkutteleva malli sekä opiskelijoille että heidän työllistymisestään kiinnostuneille korkeakouluille. Runsaat suomen kielen opinnot tukevat kielitaidon karttumista koko koulutuksen ajan, mutta niiden integrointi edellyttää substanssiopettajilta uudenlaisia viestintätaitoja ja kielitietoisuutta.

Tässä artikkelissa tarkastellaan kielitietoisuuden käsitettä, sen yleisimpiä periaatteita sekä suomen oppijoiden haastavimmilta tuntuvia ilmiöitä. Tavoitteena on havainnollistavien esimerkkien kautta esitellä opettajille yksinkertaisia keinoja reflektoida ja yksinkertaistaa omaa kielenkäyttöään. Kirjoitus sisältää myös jonkin verran teoreettista tietoa, jonka tarkoituksena on avata suomen oppijoiden näkökulmaa opetuksessa tapahtuvan vuorovaikutuksen osapuolena.

Mitä kielitietoisuus tarkoittaa

Kielitietoisuus on laaja käsite, joka tarkoittaa kielenkäytön tietoista ja aktiivista havainnointia. Havainnointia tukevat tieto kielistä ja niiden rakenteesta sekä monikielisyyden ymmärrys. Kielitietoisuutta voi konkreettisesti ja monipuolisesti edistää käyttämällä tilanteen vaatiessa selkeää kieltä, joka on niin sanottu selko- ja yleiskielen mukautus. Selkeä puhe ei ole niin yksinkertaista kuin selkokieli, mutta käytettävät rakenteet ja sanasto ovat kuitenkin helpompia kuin yleiskielessä. Kieli muuttuu selkeämmäksi, jos kielteiset lauseet korvataan myönteisillä, lauseenvastikkeet jätetään pois, kiinnitetään huomiota puheen nopeuteen, johdonmukaisuuteen sekä murteiden, sanontojen ja niin sanottujen merkityksettömien sanojen käyttöön. (Autere 2025.) Lisäksi opettajan kannattaa miettiä kohteliaisuuden ilmaisemisen keinoja ja passiivimaisten lauseiden ymmärrettävyyttä. Seuraavissa luvuissa keskitytään tarkemmin puheen nopeuteen ja johdonmukaisuuteen sekä lauseenvastikkeiden ja passiivimaisten lauseiden käyttöön.

Puheen nopeus ja johdonmukaisuus

Kielitietoisuuteen kuuluu puhenopeuden sopeuttaminen vastaanottajalle sopivaksi, mikä usein tarkoittaa puheen hidastamista. Vaikka kuulijan kielitaito olisi sillä tasolla, että hän ymmärtää lähes kaiken, kuullun prosessoiminen voi olla hitaampaa, jolloin hän putoaa herkästi kärryiltä. Luonnottoman hitaaksi puhetta ei kuitenkaan tarvitse hidastaa, kunhan ei kiirehdi. (Tampereen yliopisto n. d.)

Puheen nopeus vaikuttaa paljon siihen, miten kielenoppijat ymmärtävät kieltä. Hitaampi puhe auttaa S2-oppijoita ymmärtämään paremmin ja käsittelemään kuulemaansa tehokkaammin (Helsingin yliopisto 2023). Kun puhutaan hitaammin, suomen oppijat ehtivät miettiä myös kielioppia. Jos puhe on liian nopeaa, heidän aivonsa keskittyvät vain sanojen merkitykseen, ja kielioppisäännöt jäävät huomaamatta. (Aalto ym. 2019.) Puhenopeutta voi hallita pitämällä harkittuja taukoja, vaihtelemalla nopeutta aiheen vaikeuden ja oppijoiden tason mukaan, toistamalla ja selittämällä asioita uudelleen sekä käyttämällä kuvia ja muita visuaalisia apuvälineitä (Helsingin yliopisto 2023). Pidemmällä aikavälillä on kuitenkin tärkeää, että S2-oppijat kuulevat myös tavallista, nopeampaa puhetta. Paras tapa on aloittaa hitaammalla puheella ja lisätä nopeutta vähitellen kielitaidon karttuessa.

Puheen johdonmukaisuus on myös tärkeää kielitietoisessa opetuksessa. Kun puhe on johdonmukaista ja loogista, sitä on helppo seurata ja ymmärtää (Helsingin yliopisto 2023). Johdonmukaisuutta voi parantaa suunnittelemalla puheen niin, että se etenee loogisesti, käyttämällä selkeitä siirtymäsanoja (esim. ”seuraavaksi”, ”siksi”), jäsentämällä tietoa ja yhdistämällä uusia asioita jo opittuihin (Aalto ym. 2019).

Seuraavassa on esimerkki tilanteesta, jossa puhuja (opettaja) on epäjohdonmukainen: ”Eli siis… tänään me käymme läpi valokuvauksen perusteita, ja se on kyllä mielenkiintoinen aihe. Viime viikolla puhuimme historiasta, muistatteko? Se oli se juttu niistä vanhoista kameroista. Ja sitten, ainiin, olitteko katsoneet sen dokumentin, minkä suosittelin? Se oli kyllä tosi hyvä. Ja sitten, eli valokuvauksessa on tärkeää tämä sommittelu. Eli, jos haluat ottaa hyvän kuvan, niin sitten… meillä oli muuten viimeksi tosi hyvä keskustelu, siis silloin kun puhuimme siitä valosta.”

Puhuja siis vaihtaa aihetta asiasta toiseen epäloogisesti. Seuraavassa taas on esimerkki johdonmukaisesta puheen kulusta – tilanne voisi olla vaikkapa oppitunnin alusta: ”Tänään keskitymme valokuvauksen perusteisiin, ja käsittelemme erityisesti sommittelua. Muistattehan, että valokuvauksen historia antaa arvokasta perspektiiviä siihen, miten olemme tähän pisteeseen päätyneet. Aloitamme syventymällä sommittelun periaatteisiin.” Selkeässä opetuksessa siis asia etenee loogisesti ja puhuja kertoo, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Lauseenvastikkeet

Lauseenvastike on verbirakenne, joka vastaa merkitykseltään sivulausetta mutta verbi on tavallaan kivettyneessä muodossa, kuten ymmärtävän tai syödessään (Kielitoimiston ohjepankki n.d.). Jos pyrkii selkeään kielenkäyttöön, kannattaa välttää monimutkaisia lauserakenteita. Runsas lauseenvastikkeiden käyttö tekee tekstistä vaikeasti hahmotettavaa ja raskasta. (Nykyajan kielenopas 2025.) Etenkin jos virkkeessä on useampia lauseenvastikkeita, herkästi liikaa asiaa pakkautuu liian tiiviiseen muotoon. Merkitys voi tällöin hämärtyä ja myös kielivirheitä tulee herkästi. (Nykyajan kielenopas 2025.) Moni ei esimerkiksi tiedä sitä, että lauseenvastiketta ei pilkuteta. Usein lauseenvastikkeet kannattaakin korvata sivulauseilla tai virkkeen voi jakaa pienempiin osiin. Esimerkiksi virke Uskon opiskelijoiden oppivan paremmin puhuessani selkeästi tunneilla on selkeämpi muodossa Uskon, että opiskelijat oppivat paremmin, kun puhun selkeästi tunneilla. Virkkeen voi myös jakaa osiin, mikä usein on kaikista selkein tapa: Puhun tunnilla selkeästi. Uskon, että opiskelijat oppivat silloin paremmin.

Selkeässä puheessa ja tekstissä kannattaa välttää myös postpositio- ja prepositiokäyttöön vakiintuneiden kiteytyneiden lauseenvastikkeiden, kuten riippuen, liittyen ja koskien, käyttöä. Myös sanonnat, kuten mennen tullen ja alun alkaen, saattavat olla monelle hankalia. Lauseenvastikkeiden muodostaminen on monimutkainen kielioppiasia. Sivulauseen muodostaminen on yksinkertaisempaa, ja se opetetaan suomen oppijoille aikaisemmin kuin lauseenvastikkeet. Kun käyttää sivulausetta lauseenvastikkeen sijasta, pitää huolen siitä, että sellainenkin oppija ymmärtää, joka ei ole vielä tutustunut suomen kielen lauseenvastikkeisiin lainkaan. Todennäköisesti väärinymmärtämisen riskikin vähenee.

Passiivimaiset lauseet

Suomen kielessä passiivimaiset lauseet (tehtävät palautetaan ajoissa; saa tulla), joissa tekijää ei mainita, ovat hyvin yleisiä (Helasvuo 2006: 235). Niitä käyttämällä annetaan käskyjä ja ohjeita kohteliaalta tuntuvassa muodossa. Passiivia (aloitetaan) käytetään laajasti kirjoitetuissa teksteissä ja puhutussa kielessä monikon toisen persoonan preesensin muodon sijaan (me teemme = *me tehdään). Vaikka passiivin periaatteiden osaaminen on olennaista, niiden omaksuminen vaatii aikaa. Syynä siihen on myös se, että suomen passiivimuotojen merkitys on monipuolisempaa kuin muissa kielissä (vrt. esim. Lopetetaan! ja eng. Let’s finish!) (ks. Riionheimo 2014).

Selkeyttä varten olisi suositeltavaa, että virkkeissä olisi aina tekijä. Fraasi aloitetaan aina yhdeksältä kuulostaisi ymmärrettävämmältä muodossa me aloitamme aina kello yhdeksän. Ohje tehtävät palautetaan ylihuomenna olisi helpompaa noudattaa, jos kuulee tai lukee teidän täytyy palauttaa tehtävät ylihuomenna. Sama periaate koskee myös nollapersoona-ilmauksia (ks. Jokela 2012), jolloin esimerkkiä liitteet saa lähettää sähköpostitse voi täydentää persoonapronominilla te muodostaen lauseen te saatte/voitte lähettää liitteet sähköpostitse.

Rohkeutta muutoksiin

Artikkelin tavoitteena oli avata kielitietoisuuden käsitettä ja tarjota opettajille vinkkejä, joiden avulla oman puhetapansa reflektointia kannattaa aloittaa. Vaikka muutokset eivät yleensä tapahdu nopeasti, on tärkeää aloittaa jostakin. Kielitietoisuuden periaatteet tukevat opettajan ja opiskelijan välistä vuorovaikutusta ja tällä tavalla edistävät motivaatiota oppimiseen.

Tämä artikkeli on kirjoitettu Kaksikielinen korkeakoulutus KaksKo -hankkeen puitteissa. Europan sosiaalirahaston ESR+ tukeman hankkeessa pilotoidaan englanninkielisiin AMK-tutkintoihin opintokokonaisuuksia, joissa suomen opetus on integroitu substanssin opetukseen, sekä kasvatetaan opettajien kielitietoisuuden osaamista. Hanketta koordinoi Tampereen ammattikorkeakoulu TAMK ja osatoteuttajia ovat Humanistinen ammattikorkeakoulu Humak, Oulun ammattikorkeakoulu OAMK ja Savonia-ammattikorkeakoulu. (Kaksikielinen korkeakoulutus KaksKo n.d.)

Kirjoittajat:

Veronika Mysheva, suomen kielen lehtori, Savonia AMK

Anna-Beata Koskelo, suomen kielen ja viestinnän lehtori, OAMK

Lähteet

Aalto, E., Järvenoja, M., Mustonen, S. & Saario, J. 2019. Monikielisen oppijan matkassa. Verkkosivusto opettajankoulutukseen. Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitos. https://monikielisenoppijanmatkassa.fi/ (luettu 23.5.2025).

Autere, A.-M. 2025. Kielitietoisuus ja selkeä kieli opetuksessa. esitetty tilaisuudessa TOKASA-koulutuspäivä, 27.2.2025, Savonia-ammattikorkeakoulu, Kuopio.

Geneerisyys – Kielitoimiston ohjepankki. n.d. https://kielitoimistonohjepankki.fi/asiasana/geneerisyys/ (luettu 23.5.2025).

Hagman, T., Hyttinen, R., Kakkonen, H., Peuhkurinen, K. & Sunikka, T. 2024. Kaksikielisen sairaanhoitajakoulutuksen benchmarkkausta Metropoliassa. Karelia-ammattikorkeakoulu. (luettu 7.5.2025).

Helasvuo, M.-L. 2006. Passive – personal or impersonal? A Finnish perspective. Teoksessa Marja-Liisa Helasvuo (toim.) Grammar from the human perspective. Case, space and person in Finnish. Amsterdam: John Benjamins. 233–255.

Helsingin yliopisto 2023. Kielitietoinen opetus. https://teaching.helsinki.fi/ohjeet/artikkeli/kielitietoinen-opetus (luettu 23.5.2025).

Jokela, H. 2012. Nollapersoonalause suomessa ja virossa: tutkimus kirjoitetun kielen aineistosta. Turku: Turun yliopisto.

Kaksikielinen korkeakoulutus KaksKo. n.d. Tampereen korkeakouluyhteisö. https://www.tuni.fi/fi/tutkimus/kaksikielinen-korkeakoulutus-kaksko (luettu 7.5.2025).

Lauseenvastikkeet. 2023. (24.7.2023). Kielitoimiston ohjepankki. https://kielitoimistonohjepankki.fi/ohje/lauseenvastikkeet/ (luettu 7.5.2025).

Lauseenvastikkeet [Nykyajan kielenopas]. n.d. https://jkorpela.fi/kielenopas/10.4.html (luettu 7.5.2025).

Riionheimo, H., Kolehmainen, L. & Meriläinen, L. 2014. Suomen passiivi kontaktissa. Kieltenvälisiä kytköksiä migraatiossa, toisen kielen omaksumisessa ja kääntämisessä. Virittäjä. 118(3). 334–371.

Tokasa. n.d. Toiminnallisesti kaksikielinen korkeakoulutus. https://www.tokasa.fi/ (luettu 23.5.2025).

Tampereen yliopisto. n.d. Työkaluja opettajalle S2-taustaisen opiskelijan huomioimiseen. https://www.tuni.fi/tlc/tyokaluja-opettajalle-s2-taustaisen-opiskelijan-huomioimiseen/ (luettu 23.5.2025).