Kinestetiikka-menetelmän ovat kehittäneet kaksi amerikkalaista käyttäytymistieteilijää, Lenny Maietta ja Frank Hatch, yhteistyössä itävaltalaisten, saksalaisten ja sveitsiläisten hoitotyöntekijöiden kanssa (Hantikainen 2018). Kinestetiikka hyödyntää luonnollisia liikemalleja sekä aistitoimintoja mahdollisimman hyvin hoitohenkilökunnan ja kuntoutuvan vuodepotilaan vuorovaikutuksessa. Liikkeiden ja kosketuksen välityksellä kommunikointi on keskeinen menetelmä, varsinkin silloin kun sanallinen vuorovaikutus ei potilaan heikon yleistilan vuoksi onnistu, tai potilas on tehohoidossa (Gattinger 2017, 17, Hantikainen 2018, 16, 18, Stenman 2020, 31).

Tehohoitoon otettavilla potilailla on yhden tai useamman elintoiminnon häiriö tai sen kehittymisen uhka. Elintoiminnon häiriö uhkaa potilaan henkeä. Uusaron (2022) mukaan ”Tehohoidon tavoite on tilapäiseksi arvioidun hengenvaaran torjunta ja vakavasta sairaudesta tai vammasta toipuminen.” Tehohoitoon tulisi ottaa vain potilaita, joiden arvioidaan toipuvan kriittisestä tilasta. Tehohoidolla pyritään voittamaan aikaa torjumalla välitön hengenvaara ja näin antaa mahdollisuus toipumiselle. (Pyykkö 2004, 24, Saukkonen 2010, 11, Varpula ja Lund 2020, Uusaro 2022, 746 ja Vanhanen 2023, 19.)

Tehohoidossa kinestetiikkaa on käytetty vuodesta 1994 alkaen Saksassa sekä Ulmin yliopistollisessa sairaalassa, että Dusseldorfin Gerresheimin sairaalassa. Saksassa kehitettiin ”Kinestetiikka tehohoidossa”-malli. Mallin tavoitteena on tukea tehohoidossa olevan potilaan kuntoutumista rasittamatta vitaalielintoimintoja kuntoutuksen aikana. Mallin mukainen tehopotilaan kolmivaiheinen mobilisointi ottaa huomioon potilaan tehohoitoa vaativan tilan. Potilaan liikuttelussa vältetään nopeita ja riuhtaisevia liikkeitä, lisäksi potilaalle annetaan aikaa ja mahdollisuus itse osallistua asennon vaihtoon omien voimavarojensa mukaisesti. (Hagström, Alanko, Lähdesmäki ja Hantikainen 2014, 52–54, Hagström ja Hantikainen 2018, 97, 103–108.)

Fagerstömin (2013) mukaan vuodepotilaan hoitotyössä fyysistä kuormitusta aiheuttaa eniten potilaan siirtymisen ja liikkumisen avustaminen sekä hoitotoimet vuoteessa olevalla potilaalle. Työkuormitukseen vaikuttavat muun muassa työn sisältö, työolosuhteet, työn järjestelyt ja vuorovaikutus työssä. Jatkuva liian korkea tai liian matala kuormitus hoitotyössä haittaa hoitajien toimintakykyä ja hyvinvointia. Fyysistä kuormitusta on mahdollista vähentää oikealla siirtotekniikalla ja ergonomialla.

Kinestetiikka tehohoidossa -opinnäytetyön taustaa ja tuloksia

Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Opinnäytetyössä etsittiin tieteellistä näyttöä kinestetiikan hyödyistä tehohoitopotilaan kuntoutuksessa. Näyttöä pyrittiin löytämään sekä henkilökunnan kuormituksen vähenemisestä, että potilaan kuntoutumisen tehostumisesta. Aiempia tutkimuksia, joissa olisi tutkittu kinestetiikkaa tehohoidossa, ei löytynyt, jolloin tutkimusjulkaisuja etsittiin soveltuvin osin kinestetiikan käytöstä hoitotyössä. Aineiston analysointimenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Sisällönanalyysin tuloksena muodostui neljä yläkategoriaa: kommunikointi, tukeminen, ympäristö ja voimavarat. (Ruotsalainen H. 2025.)

Toimivassa kommunikoinnissa osapuolet ymmärtävät asiat samalla tavoin ja termeille olemassa olevat merkitykset ovat kaikille samoja. Yhteinen toiminta tähtää yhteiseen päämäärään. Potilaan ja hoitohenkilöstön välisessä kommunikoinnissa on huomioitava potilaan vastaanottokyky, varsinkin silloin kun käytetään kosketusta ja liikettä kommunikoinnin tukena. Kommunikointikeinot valitaan yksilöllisesti potilaan vastaanottokyvyn mukaisesti. Toimivalla kommunikoinnilla on mahdollista vaikuttaa henkilöstön psyykkiseen ja fyysiseen kuormitukseen, sekä tehohoitopotilaan nopeampaan kuntoutumiseen. (Ruotsalainen H. 2025.)

Potilaan tukemisen tarpeen tunnistaminen on tärkeää, ettei tehdä asioita suotta potilaan puolesta vaan avustetaan tarvittaessa mahdollistamalla vuodepotilaan oma osallistuminen hänen voimavarojensa mukaisesti asentojen vaihtamisessa ja liikkumisessa. Henkilöstön fyysinen kuormitus vähenee, kun potilaan omaa liikkumista tuetaan. Potilaan lihasvoimat eivät kokonaan katoa vuodelevon aikana silloin kun sallitaan potilaan aktiivinen osallistuminen asennon muuttamisiin ja kannustetaan ylläpitämään liikettä myös vuodelevon aikana. (Ruotsalainen H. 2025.)

Fyysinen tehohoitoympäristö asettaa rajoituksia hoitotyöhön ja potilaan kuntouttamiseen. Ympäristöä voi muokata käyttämällä oikeita apuvälineitä tukemaan potilaan siirtämistä. Vuoteen ympärille on mahdollista raivata lisää tilaa ennen kuntoutuksen aloittamista, siirtää sillä hetkellä tarpeettomia hoitovälineitä sivuun kuntoutuksen ajaksi ja hakea paikalle mahdollisesti tarvittavia apuvälineitä, esimerkiksi tukialustoja tai tukityynyjä istuma-asennon tueksi. Vuodelevossa tukevat tukityynyt tai istuessa tukialusta jalkojen alla auttavat potilasta hahmottamaan omaa kehoaan ja kehon asentoa. (Ruotsalainen H. 2025.)

Pohdinta

Kinestetiikasta voi olla hyötyä tehohoitotyössä sekä henkilöstön kuormituksen vähentämisessä että tehohoitopotilaiden kuntoutumisen edistämisessä. Kinestetiikan käyttö voi edistää potilaan omien voimavarojen hyödyntämistä, vuorovaikutusta potilaan ja henkilökunnan välillä, sekä apuvälineiden parempaa käyttöä osana potilaan kuntoutusta. Jatkotutkimusaiheina nousi esille seuraavia asioita: 1) lyheneekö tehohoitoaika ja väheneekö potilaiden sekavuustila eli delirium kinestetiikan käyttöönoton jälkeen? ja 2) vähentääkö kinestetiikan käyttöönotto tehohoidon henkilöstön psyykkistä ja fyysistä kuormitusta?

Kirjoittajat:

Harri Ruotsalainen, kuntoutuksen yamk-tutkinto, Savonia-ammattikorkeakoulu

Maria Luojus, yliopettaja, Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Fagerström, Virpi 2013. Asukkaan ergonomisen avustamisen kehittäminen hoitotyössä: Monitasoinen kontrolloitu interventiotutkimus vanhustenhuollossa. Turun yliopisto.

Gattinger, Heidrun 2017. Development and evaluation of two instruments to assess nursing staff´s competence in mobility care based on kinaesthetics. Turun yliopisto.

Hagström, Kirsi, Alanko, Catharina, Lähdesmäki, Inger ja Hantikainen, Virpi 2014. Kinestetiikka tehohoitopotilaan kuntoutuksessa. Tehohoito 32, 50–54.

Hagström, Kirsi ja Hantikainen, Virpi 2018. Tehohoitopotilaan aikainen mobilisointi on mahdollista ja suotavaa. Teoksessa: Hantikainen, Virpi, & Byysing, Pia 2018. Kinestetiikka: Toimintamalli voimavarojen ylläpitämiseen liikkeen avulla. PS-kustannus.

Hantikainen, Virpi 2018. Kinestetiikka voimavaralähtöisenä toimintamallina – pienikin voimavara on mahdollisuus. Teoksessa: Hantikainen, Virpi, & Byysing, Pia 2018. Kinestetiikka: Toimintamalli voimavarojen ylläpitämiseen liikkeen avulla. PS-kustannus.

Pyykkö, Anita 2004. Tehohoitotyön mallin kehittäminen ja arviointi. Oulun yliopisto.

Ruotsalainen, Harri 2025. Kinestetiikka tehohoidossa, kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Savonia-ammattikorkeakoulu.

Saukkonen, Katri 2010. Determinants of outcome in critically ill patients. University of Helsinki.

Stenman, Päivi 2020. Iäkkäiden hoitotyössä toimivan henkilöstön kokemuksia työtyytyväisyydestä ja toimintaympäristöstä kinestetiikan käyttöönoton aikana. Oulun yliopisto.

Uusaro, Ari 2022. Tehohoidon jälkeinen oireyhtymä – huonosti tunnettu este toipumiselle? Lääkärilehti.

Vanhanen, Minna 2023. Tehohoitopotilaiden ja läheisten ohjauksen laatu ja siihen yhteydessä olevat tekijät aikuispotilaiden tehohoidossa. Oulun yliopisto.

Varpula, Tero ja Lund, Vesa. 2020. Tehohoidon potilasvalinta. Teoksessa: Kiviluoma, Kai, Saari, Teijo, Tallgren, Minna, Uusaro, Ari, Yli-Hankala, Arvi, Olkkola, Klaus T., & Aaltonen, Petri. (2020). Anestesiologia ja teho-, ensi- ja kivunhoito. Kustannus Oy Duodecim.