Savonian fysioterapeutti-tutkinnon vuosittainen työelämätapaaminen pidettiin 13.8.2025 Savonian Microkadun kampuksella. Tapaamiseen osallistui niin lähinä kuin etänä 24 fysioterapeuttia eri yhteistyöorganisaatioista ja opettajaa Savoniasta. Päivän ohjelmassa oli kertoa kokemuksia ja tuloksia fysioterapeuttitutkintoon kehitetystä osaamisen osoittamisesta näyttökokeella, saada ajatuksia tutkinnon opetussuunnitelman kehittämiseen ja keskustella fysioterapiaopiskelijoiden harjoittelun kehittämisestä erityisesti pariharjoittelun suuntaan.

Päivän avauksen piti koulutuspäällikkö Anne Huovinen. Hän avauksessaan toi esille Savonia-ammattikorkeakoulun erinomaisen tuloksen edelliseltä lukukaudelta ja saadun hyvän opiskelijapalautteen valtakunnallisessa vertailussa. Myös Savonia-ammattikorkeakoulun fysioterapeuttitutkinnon koulutus on pärjännyt kansallisessa vertailussa hyvin. Edelleen varmentamaan fysioterapeuttitutkinnosta valmistuvien opiskelijoiden osaamista, kuntoutuksen tiimissä on kehitetty osaamisen osoittaminen näyttökokeella, joka perustuu osaamisperustaiseen opetukseen ja osaamisen arviointiin. Näyttökokeessa opiskelija osoittaa ammatillisen osaamisensa sekä teoriatiedossa että käytännön taidoissa erillisissä kokeissa. Näyttökokeen tavoitteena on varmistaa, että opiskelija hallitsee fysioterapeutin ydinosaamisen niin yleisissä kuin ammatillisissakin taidoissa ennen valmistumistaan.

Kehittämistyön taustalla on kansalliset ja kansainväliset osaamiskehykset ja luokitukset (World Health Organization 2001, Suomen Fysioterapeutit 2016, Rehabilitation Competency Framework 2020, World Physiotherapy 2021). Näyttökoe toimii summatiivisena arviointina, joka yhdistää oppimisen ja opetuksen, ja tukee opiskelijan ammatillista kasvua. Käytännön kokeessa opiskelija arpoi itselleen yhden asiakastapauksen, jossa opiskelija pääsi toteuttamaan joko jonkin tuki- ja liikuntaelinsairautta tai –vaivaa sairastavan fysioterapiaa, neurologista kuntoutusta, hengitys-, verenkiertoelimistön tai ikääntyneen fysioterapiaa fysioterapiaprosessin eri vaiheista.

Opettajien kokemukset näyttökokeesta olivat positiivisia ja vahvistivat opettajien käsitystä siitä, että opetussuunnitelma sisältää laaja-alaisesti keskeisiä fysioterapian sisältöjä eri asiakasryhmien fysioterapian toteutuksesta. Opettajat pääsivät näkemään ja kokemaan opiskelijoiden vuorovaikutus- ja kädentaidot, joista voitiin myös olla tyytyväisiä. Opiskelijoiden kokemuksia näyttökokeesta tullaan julkaisemaan Paula Tuomaisen Itä-Suomen yliopiston gradussa. Lyhyesti tuloksista voidaan todeta, että käytännönkoetilanne jännitti monia opiskelijoita, mutta siihen valmistauduttiin huolellisesti kertaamalla ja harjoittelemalla etukäteen. Tilanne itsessään koettiin kuitenkin rennoksi ja asiakastilanteena aidon tuntuiseksi, mikä tuki oppimista ja osaamisen esille tuomista. Palautekeskustelu näyttökokeen jälkeen koettiin merkitykselliseksi osaksi oppimis- ja arviointiprosessia. Sen kautta opiskelijat saivat arvokasta palautetta ja oivalluksia omasta toiminnastaan. Näyttökokeen myötä opiskelijoiden kyky kohdata asiakas aidosti ja läsnäolevasti kehittyi, mikä antaa vahvoja valmiuksia tulevaan työelämään. Käytännönkokeen läpäisyaste oli korkea – vain yhdellä 40:stä opiskelijasta oli tarve uusintaan ja ensimmäisellä uusintakerralla opiskelija onnistui kokeessa hyväksytysti.

Fysioterapian opetussuunnitelman kehittäminen

Kehittämisiltapäivään osallistuneet fysioterapeutit pääsivät osallistumaan opetussuunnitelman kehittämiseen yhteisessä työpajassa. Työpajassa osallistujilta kysyttiin ensimmäiseksi, millaista osaamista fysioterapeutti työssään tarvitsee. Toisena teemana kysyttiin, mikä osaaminen koetaan erityisen tärkeäksi tulevaisuudessa ja vastavuoroisesti, millaista osaamista ei nähdä enää tarpeellisena fysioterapeutin työssä. Savonian opettajat toimivat keskusteluissa kirjureina ja kirjasivat virtuaalialustalle työpajassa syntyneitä ajatuksia ja keskustelua. Tekoälyä hyödynnettiin Flinga-alustalle kirjattujen havaintojen koostamisessa.

Harjoitteluita ohjaavien fysioterapeuttien keskusteluiden pohjalta voidaan todeta, että fysioterapeuttien tulevaisuuden työelämätaidot rakentuvat vahvan kliinisen osaamisen, asiakaslähtöisyyden, ammatillisen kehittymisen, yhteistyön ja laaja-alaisen vaikuttavuuden varaan. Kliininen päättely, digiosaaminen ja fysioterapian erikoistumisalueiden hallinta korostuvat, kun taas perinteisten hoitomenetelmien merkitys vähenee. Asiakkaan kohtaaminen, motivointi ja sitouttaminen vaativat vahvoja vuorovaikutustaitoja, monikulttuurista osaamista ja kykyä viestiä selkeästi eri kanavissa. Ammatillinen kasvu edellyttää jatkuvaa oppimista, teknologian hyödyntämistä ja itsenäistä päätöksentekoa. Yhteistyö moniammatillisissa tiimeissä, verkostoituminen ja kollegiaalinen konsultointi tukevat laadukasta asiakastyötä. Lisäksi ennaltaehkäisevä työote, tehokkuus, oman osaamisen markkinointi ja monikanavainen palveluntarjoaminen ovat keskeisiä tulevaisuuden vaikuttavuuden ja terveyden edistämisen kannalta.

Harjoittelun kehittäminen – moduuli- ja pariharjoittelu

Fysioterapian opetussuunnitelman yhtenä keskeisenä osana on opiskelijoiden harjoittelu erilaisissa harjoittelupaikoissa. Kun fysioterapian opetusta toteutetaan monimuoto- ja päiväryhmille, on harjoittelun edelleen kehittäminen noussut esille. Erilaiset opiskelijoiden elämäntilanteet nostavat tarpeen kehittää harjoitteluita joustavampaan ja toisaalta osaamista rikastuttavampaan suuntaan. Onhan myös fysioterapeutin työnkuva laajentunut työelämän muutoksessa. Fysioterapeuttitutkinto-ohjelmassa on lähdetty kehittämään opiskelijoiden harjoittelua integratiivisen pedagogiikan lähestymistavan mukaisesti, jossa pyritään yhdistämään teoreettinen tieto, käytännön osaaminen ja itsesäätelytaidot oppimisprosessissa. Tavoitteena on tukea opiskelijan kokonaisvaltaista ammatillista kehittymistä ja kykyä soveltaa oppimaansa työelämässä. Tynjälän ym. (2022) mukaan tämä oppimisen muoto korostaa oppimisen kontekstuaalisuutta ja autenttisuutta – oppiminen tapahtuu parhaiten, kun se liittyy todellisiin työelämän tilanteisiin. Tynjälä ym. (2020) malleihin pohjaten on lähdetty uudistamaan harjoittelua tuomalla siihen mukaan lukukauden aikana osissa tehtävät harjoittelut ja laajemmin erilaisissa projekteissa, hankkeissa ja tutkimuksissa toteutettavat harjoittelut. Erityisesti näissä harjoittelupaikoissa korostuvat työelämäyhteistyö ja -taidot, reflektio, projektityöskentely ja opiskelijan aktiivinen rooli oppimisessa.

Moduuli- ja pariharjoittelut Pohjois-Savon hyvinvointialueella ja Savonialla

Fysioterapian tutkinto-ohjelman harjoitteluiden kehittämisessä on suunnattu ajatuksia moduuli- ja pariharjoittelun pariin. Yliopettaja Marja Äijö ja Pohjois-Savon hyvinvointialueen koulutusasiantuntija Marjut Heiskanen (Kuva 1) pohjustivat moduuli- ja pariharjoittelumalleista keskustelua omissa esityksissään. Äijö kuvasi puheenvuorossaan nykyisen fysioterapeuttitutkinnon opetussuunnitelman harjoittelujen kokonaisuutta kolmen ja puolen vuoden opiskelussa ja miten harjoittelun ja sen vaatimusten tulee kehittää opiskelijoiden osaamista. Lisäksi hän kuvasi harjoittelun kehittämisen teoreettista taustaa. Heiskanen kertoi hyvinvointialueen positiivisista kokemuksista moduuli- ja pariharjoittelusta muun muassa hoitotyön opiskelijoiden harjoitteluissa. Esitysten jälkeen lehtori Saijamari Hiltusen ohjeistamaan harjoitteluita ohjaavat fysioterapeutit pääsivät keskustelemaan ja kirjaamaan ajatuksiaan ylös pari- ja moduuliharjoittelumallien herättämistä ajatuksista, harjoitteluissa hyviksi havaituista reflektoivan keskustelun ohjauskäytänteistä ja pohtimaan SWOT-analyysin avulla moduuli- ja pariharjoittelun vahvuuksia, mahdollisuuksia, uhkia ja heikkouksia.

Reflektoiva keskustelu on keskeinen osa ohjausprosessia. Ohjaajat hyödyntävät alku-, väli- ja loppuarviointeja sekä asiakastilanteiden jälkeisiä keskusteluja opiskelijoiden oppimisen tukemiseksi. Keskustelut rakentuvat avoimille kysymyksille, jotka ohjaavat opiskelijaa pohtimaan omaa toimintaansa, tuntemuksiaan ja oppimiskokemuksiaan. Reflektio voi tapahtua myös työmatkojen aikana tai viikoittain, ja sen tueksi voidaan käyttää kirjoittamista tai visuaalisia apuvälineitä. Ohjaus nähdään yhä enemmän vastavuoroisena prosessina, jossa myös ohjaaja oppii opiskelijalta.

Yhdessä oppiminen, erityisesti pariharjoittelu ja vertaisoppiminen, herättää monipuolisia ajatuksia fysioterapian harjoitteluyksiköissä. Vaikka alkuun menetelmä voi tuntua vieraalta tai epäkäytännölliseltä, keskustelujen perusteella se tarjoaa merkittäviä pedagogisia ja käytännön hyötyjä, kunhan toteutus on huolellisesti suunniteltu. Harjoitteluiden ohjaajat tunnistivat useita vahvuuksia ja mahdollisuuksia, mutta myös huomioitavia uhkia ja haasteita pari- ja moduuliharjoittelumallin jalkauttamisessa omiin työyksiköihinsä.

Harjoitteluiden ohjaajat pohtivat myös, miten ohjaajan rooli muuttuisi tulevaisuudessa fasilitoivaksi ja opiskelijoiden reflektiota tukevaksi ja miten yksilöllisyys ja tasapuolisuus tulisi varmistaa ohjauksessa. He pohtivat, että palautteen antaminen ja reflektio edellyttäisivät enemmän suunnittelua ja aikaa ja että pariharjoittelun ja -työskentelyn ohjaamiselle tarvitaan selkeät rakenteet ja suunnitelmat (Kuva 2).

Yhteenveto

Saatu tutkimustieto osaamisen osoittamisesta näyttökokeella auttaa edelleen kehittämään näyttökoetta ja tutkinto-ohjelman opetusta entisestään. Lisäksi opiskelijoiden antama palaute opettajatiimille on arvokasta tutkinto-ohjelman sisällöllisessä ja pedagogisessa kehittämisessä. Integroiva pedagogiikka ei ole vain opetusmenetelmä, vaan kokonaisvaltainen lähestymistapa, joka vaatii myös opettajilta uudenlaista pedagogista ajattelua ja yhteistyötä työelämän kanssa. Tähän suuntaan olemme vahvasti menossa.

Kirjoittajat:

Marja Äijö TtT, gerontologian ja kuntoutuksen yliopettaja, Savonia-ammattikorkeakoulu

Saijamari Hiltunen, ft, TtM, fysioterapian lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Rehabilitation Competency Framework, Geneva, 12 September 2019. Geneva: World Health Organization; 2020. Licence: CC BY-NC-SA 3.0 IGO. In available: 9789240008281-eng.pdf

Suomen Fysioterapeutit. 2016. Fysioterapeutin ydinosaaminen. Viitattu: 20.5.2025. Saatavilla: https://www.suomenfysioterapeutit.com/ydinosaaminen/FysioterapeutinYdinosaaminen.pdf

Tynjälä P, Heikkinen HLT, Kallio EK. 2022. Integraiting work and learning in Higher Education and VET. A Theoretical point of view. In book: Edit. Malloc M, Cairns L, Evans K, and O&prime. The SAGE handbook of learning and work. London: Sage. pp. 62-79.

Tynjälä P, Virtanen A, Helin J. 2020. Työelämäpedagogisia malleja. Teoksessa A. Virtanen, J. Helin, & P. Tynjälä (toim.) Työelämäpedagogiikka korkeakoulutuksessa. Koulutuksen tutkimuslaitos, 15–20. Viitattu 7.2.2025. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-8414-4

World Health Organization. (2001). International classification of functioning, disability and health: ICF. World Health Organization. https://iris.who.int/handle/10665/42407

World Physiotherapy. 2021. Physiotherapist education framework. London, UK: World Physiotherapy. Referred 5.2.2025. In available: https://world.physio/sites/default/files/2021-07/Physiotherapist-education-framework-FINAL.pdf