Potilasturvallisuus rakentuu yhä vahvemmin tiedon varaan. Hoitopäätösten tulisi perustua oikeaan, ajantasaiseen ja helposti saatavilla olevaan tietoon riippumatta siitä, missä organisaatiossa tai palvelussa potilasta hoidetaan. (Dizaj ym. 2025; Li ym. 2024.) Terveydenhuollon digitalisaatio on lisännyt mahdollisuuksia tiedon hyödyntämiseen, mutta samalla se on tehnyt näkyväksi myös sen, miten haavoittuvaa hoidon jatkuvuus on silloin, kun järjestelmät eivät toimi yhteen. Teknisin ratkaisuin tietoa voidaan siirtää yli organisaatiorajojen, mutta potilasturvallisuuden näkökulmasta ratkaisevaa on se, siirtyykö tieto aidosti käyttökelpoisena hoitotilanteisiin asti.

Yhteentoimivuus ei ole vain tekninen kysymys. Arjessa olennaista on löytää tiedot nopeasti ja niin, että ne ovat ymmärrettävissä eri toimintaympäristöissä. Jos tieto viivästyy, hajautuu tai jää puutteelliseksi, seurauksena voi olla katkoksia hoitoon, virhearvioita ja tarpeetonta päällekkäistä työtä. Siksi potilastietojärjestelmien yhteentoimivuus on olennainen osa turvallista hoitoa, ei vain tietojärjestelmien taustalla oleva tekninen ominaisuus.

Artikkeli pohjautuu ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetyöhön, jossa tarkasteltiin potilastietojärjestelmien yhteentoimivuutta potilasturvallisuuden näkökulmasta narratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Opinnäytetyössä selvitettiin, miten järjestelmien välinen tiedonkulku tukee tai estää turvallisen hoidon toteutumista ja millaisia haasteita yhteentoimivuuden kehittämiseen liittyy. Opinnäytetyön merkitys on suuri, sillä terveydenhuollon digitalisoituessa tiedonkulun merkitys potilasturvallisuuden kannalta korostuu.

Yhteentoimivuus on turvallisen hoidon perusta

Potilasturvallisuuden heikentyminen on usein monisyistä, eikä yhteyttä yhteentoimivuuden haasteisiin voida aina osoittaa yksiselitteisesti. Opinnäytetyön keskeinen tulos oli, että yhteentoimivuus tukee potilasturvallisuutta parantamalla tiedon saatavuutta, hoitopäätösten laatua ja tiedonsiirron sujuvuutta. Yhteentoimimattomuus puolestaan lisää virheiden riskiä, hidastaa hoitoprosesseja ja heikentää tiedon luotettavuutta. Työ jäsensi myös sitä, että vaikutukset potilasturvallisuuteen näkyvät usein epäsuorasti mutta johdonmukaisesti arjen hoitotilanteissa (Dizaj ym. 2025). Juuri tämä on potilasturvallisuuden kannalta olennaista, sillä riskit syntyvät usein jo ennen kuin haittatapahtuma tulee näkyväksi.

Yhteentoimivuuden haasteet ovat monitasoisia. Ne liittyvät teknisiin rajapintoihin, järjestelmäpirstaleisuuteen sekä tiedon laatuun, rakenteisiin ja standardointiin. Kun tieto ei siirry sujuvasti tai se on vanhentunutta, virheellistä tai yhteensopimatonta, kliininen päätöksenteko hidastuu, manuaalinen työ lisääntyy ja virheriski kasvaa. Haasteet eivät kuitenkaan rajoitu teknologiaan, vaan ne kytkeytyvät myös organisaatioiden toimintatapoihin, osaamiseen ja tiedonhallinnan käytäntöihin. (Dizaj ym. 2025.) Näitä yhteentoimivuuden haasteita havainnollistetaan kuvassa 1.

Riskit syntyvät tiedonkulun katkeamisesta

Potilasturvallisuusriskit syntyvät usein tavallisissa arjen tilanteissa. Tietoa voidaan joutua etsimään useasta paikasta, täydentämään manuaalisesti tai tulkitsemaan ilman varmuutta sen ajantasaisuudesta. Tällöin myös potilas voi joutua tiedonvälittäjän rooliin. Mitä useamman toimijan kautta hoito etenee, sitä suurempi merkitys on sillä, että tieto säilyy yhtenäisenä ja käyttökelpoisena koko hoitopolun ajan. (Adams ym. 2017; Li ym. 2024.)

Opinnäytetyön tulokset tukevat aiempaa tutkimusnäyttöä siitä, että yhteentoimivuus on keskeinen potilasturvallisuuden ja hoidon jatkuvuuden edellytys. Adams ym. (2017) osoittivat, että yhteentoimivuusongelmat liittyvät konkreettisiin potilasturvallisuusilmoituksiin ja Li ym. (2024) toivat esiin, että myös potilaat ja omaiset tunnistavat tiedonkulun puutteiden vaikutukset hoidon laatuun. Dizaj ym. (2025) korostivat tiedon saatavuuden, ajantasaisuuden ja päätöksenteon välistä yhteyttä, mikä näkyi myös opinnäytetyön analyysissä.

Yhteentoimivuus rakentuu yhteisistä käytännöistä

Tulokset täydentävät aiempaa tutkimusta osoittamalla, että potilasturvallisuusriskit ilmenevät usein epäsuorasti hoitoketjun siirtymäkohdissa, tiedon tulkinnassa ja päätöksenteossa (Adams ym. 2017; Li ym. 2024; Salgado-Baez ym. 2025). Siksi yhteentoimivuuden kehittämisessä huomio on syytä kohdistaa erityisesti tilanteisiin, joissa tiedon katkeaminen heikentää nopeasti sekä työn sujuvuutta että potilasturvallisuutta.

Yhteentoimivuuden parantaminen edellyttää teknisten ratkaisujen lisäksi rakenteista kirjaamista, yhteisiä toimintamalleja ja yhdenmukaisia käytäntöjä. Vasta silloin tieto siirtyy eri järjestelmien välillä samansisältöisenä, ymmärrettävänä ja aidosti hyödynnettävänä. Tuloksia voidaan hyödyntää erityisesti järjestelmäkehityksessä, kirjaamiskäytäntöjen yhtenäistämisessä ja hoitoketjujen siirtymävaiheiden sujuvoittamisessa.

Potilastietojärjestelmien yhteentoimivuus ei ole vain tekninen ominaisuus, vaan turvallisen hoidon edellytys. Potilasturvallisuuden näkökulmasta yhteentoimivuuden kehittäminen on siksi yhtä aikaa järjestelmien ja toimintatapojen kehittämistä.

---

Kirjoittajat

Sari Vallioniemi, opiskelija, Digitalisaation asiantuntija sosiaali- ja terveysalalla YAMK-tutkinto, Savonia-ammattikorkeakoulu

Juha Peteri, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu (YAMK), Master School

---

Lähteet

Adams, K. T., Howe, J. L., Fong, A., Puthumana, J. S., Kellogg, K. M., Gaunt, M., & Ratwani, R. M. 2017. An Analysis of Patient Safety Incident Reports Associated with Electronic Health Record Interoperability. Applied Clinical Informatics, 8(2), 593–602. https://doi.org/10.4338/ACI-2017-01-RA-0014.

Dizaj, G. A., Kalankesh, L. R., Damanabi, S., Hejazi, M. E. & Raoofi, S. 2025. Challenges and Solutions for Developing a Patient Safety Dashboard for Healthcare Facilities: A Qualitative Study. Journal of Health Scope, 14(2), 1–11.

Li, E., Lounsbury, O., Clarke, J., Ashrafian, H., Darzi, A., & Neves, A. L. 2024. Patient and caregiver perceptions of electronic health records interoperability in the NHS and its impact on care quality: a focus group study. BMC Medical Informatics and Decision Making, 24(1), 370. https://doi.org/10.1186/s12911-024-02789-5.

Salgado-Baez, E., Bitzer, M., Walter, Z., Ganslandt, T. & Gradinger, F. 2025 Toward interoperable digital medication records on Fast Healthcare Interoperability Resources: development and technical validation of a minimal core dataset. JMIR Medical Informatics 13(1), e64099. https://medinform.jmir.org/2025/1/e64099.