Artikkeli liittyy Kestävän tulevaisuuden asiantuntija -ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetyöhön. Opinnäytetyön tekijä Anu kertoo opinnäytetyön aiheen valintaan liittyvästä kokemuksesta seuraavasti: ”Pääsin vuoden 2024 kesällä ottamaan osaa Kajaanissa Ärjän-saaressa järjestettyihin taidefestivaaleihin. Osana festivaalien ohjelmaa osallistuin Toisissa tiloissa- kollektiivin järjestämään Market -työpajaan. Tässä työpajassa leikittiin kauppaa, eli muun muassa kuviteltiin olevamme kaupan ovia ja pullonpalautusautomaatteja sekä jonotettiin kuvitteelliselle kassalle. Tämän työpajan jälkeen tarkkailin toimintaani kaupassa uusin silmin ja ennen kaikkea minusta tuli tyytyväinen jonottaja. Saatan edelleenkin valita kaupasta sen pisimmän kassajonon, loihtia mieleeni kauniin kesäisen päivän Ärjällä valtavan kauniine maisemineen. Mieleni valtaa levollisuus ja kasvoilleni nousee hymy. ”

Taiteen keinoin kestävään tulevaisuuteen

Taide on kokemuksellista, aisteihin ja tunteisiin vaikuttavaa. Taiteen kautta voidaan jakaa tietoa, lisätä empaattista suhtautumista ympäröivään maailmaan ja päästä kokemaan, vaikka kokonaan uudenlaisia maailmassa olemisen ja ajattelemisen tapoja (Curtis, Reid & Reed 2014). Kestävän tulevaisuuden asiantuntija opintojeni aikana tulin useinkin pohtineeksi sitä, miten taiteen keinoin voitaisiin vaikuttaa ihmisten ajattelu- ja toimintatapoihin kohti kestävyystietoisempaa ajattelua ja toimintaa. Siivosen ym. (2022, 223–228) mukaan tällaista vaikuttamista voidaan tehdä usealla eri tasolla ja se voi olla kestävyysmurrosta tukevaa tai parhaimmillaan sitä tuottavaa.

Kestävyystietoinen taidetyöpaja

Opinnäytetyössäni suunnittelin ja toteutin taidetyöpajan, joka perustui ekososiaaliseen ja planetaariseen ajatteluun. Tavoitteena on kytkeytymisen ja kuulumisen havaitseminen ja sitä kautta huolenpidon piirin laajeneminen ja siten oman vastuullisen toiminnan lisääntyminen (esim. Pulkki & Takkinen 2022; Laininen & Salonen 2023). Suunnittelemassani taidetyöpajassa osallistujat pääsivät ”avaamaan aistinsa” metsäisessä ulkotilassa ilman ihmisten tuottamia ääniä, mielikuvittelemaan itsensä savena jääkaudesta tähän päivään saakka, rakentamaan saven kanssa itsestään kasvatusastian sekä jakamaan kokemaansa yhdessä muiden osallistujien kanssa.

Taidetyöpajan osallistujat kertoivat työpajan aikana syntyneistä monista positiivisista tunteista, kuten ilosta, kiitollisuudesta ja yhteydestä omaan tekemiseen ja luontoon sekä siitä miten ennen taidetyöpajaa mielessä olleet ikävät asiat olivat taidetyöpajan ajaksi unohtuneet. Taidetyöpajan osallistujat kertoivat myös oppineensa uutta tiedollisesti, taidollisesti ja kehollisesti. Taidetyöpajan aikana syntyneet kokemukset sitoutuivat käytettyyn materiaaliin, koettuun prosessiin sekä luontoon ja hiljaisuuteen. Taidetyöpajan aikana syntyi olosuhteet, joiden aikana taidetyöpajan osallistujat kokivat kuuluvuutensa ja kytkeytymisensä tähän maailmaan, he vuorovaikuttivat ja haltioituivat maailmasta.

Pieniä ja suuria muutoksia taiteillen

Tarvittavan kestävyysmurroksen näkökulmasta taidetta voidaan tarkastella vipuvaikutusteorian kautta. Taiteen kokeminen ja tekeminen voi saada aikaan suuria liikahduksia muuttamalla kokijansa ajattelu- ja toimintatapoja (Huhmarniemi & Jokela 2025.) ja mikä parhainta nämä muutokset voivat syntyä positiivisten kokemusten kautta. Esimerkiksi se, että minusta on tullut tyytyväinen jonottaja voi tuntua ensin hyvin pieneltä muutokselta. Mutta väitän sen vaikuttaneen suuresti. Ensinnäkin tyytyväisen jonottelun jälkeen olen lempeämpi ja empaattisempi kohtaamiani ihmisiä ja maailmaa kohtaan, sekä on siellä jonossa saatettu tehdä jotain suuria päätöksiäkin. Se millaisia muutoksia suunnittelemani taidetyöpajan osallistujien ajatteluun ja toimintaan pitkällä aikavälillä tapahtui vaatisi lisää tutkimusta. Omalta kohdalta voin todeta, että prosessi, jonka aikana suunnittelin ja toteutin taidetyöpajan, vahvisti kuulumisen tunnetta, sai aikaan haltioitumisen sekä merkityksellisyyden kokemuksia ja halua toimia vastuullisesti nyt ja tulevaisuudessa. Konkreettisena tuloksena syntyi malli, joka auttaa minua tulevaisuudessa uusien kestävyystietoisten taidetyöpajojen suunnittelussa.

Kannustan siis rohkeasti ottamaan osaa erilaisiin taide-elämyksiin. Sen lisäksi, että se voi olla mukavaa, voi se saada aikaan suuria muutoksia kohti kestävämpää tulevaisuutta.

---

Kirjoittaja

Anu Kainulainen, opiskelija Kestävän tulevaisuuden asiantuntija yamk-tutkinto, Savonia-ammattikorkeakoulu

Lähteet

Curtis, D., Reid, N. & Reeve, I. 2014. Towards ecological sustainability: observations on the role of the arts. Surveys and Perspectives Integrating Environment and Society 7(1), 1–16. https://www.researchgate.net/publication/288805575_Towards_ecological_sustainability_Observations_on_the_role_of_the_arts. Viitattu 25.3.2026.

Huhmarniemi, M. & Jokela, T. 2025. Kuvataidekasvatus kestävyyden vipuvoimana. Research in arts and education, 2025(1) 140–164. https://doi.org/10.54916/rae.145623. Viitattu 25.3.2026.

Keto, S. & Foster, R. 2021.Ecosocialization – an Ecological Turn in the Process of Socialization. International Studies in Sociology of Education, 30(1–2), 34–52, https://doi.org/10.1080/09620214.2020.1854826. Viitattu 25.3.2026

Laininen, E. & Salonen, A.O. 2023. Planetaarinen sosiaalipedagogiikka uudistaa käsityksiä työstä ja ammatillisesta osaamisesta. Sosiaalipedagogiikka 24, 105–124. https://doi.org/10.30675/sp.127973. Viitattu 25.3.2026.

Pulkki, J. & Takkinen, P. 2022. Ekososiaalinen kysymys – Ekososiaalisen kasvatusajattelun teoreettisia lähtökohtia. Kasvatus & Aika 16 (4), 62–79. https://doi.org/10.33350/ka.120359. Viitattu 25.3.2026.

Siivonen, K., Cantell, H., Ihalainen-Rokio, O., Kurenlahti, M., Laakso, S., Latvala-Harvilahti, P., Pie-tikäinen, J. & Salonen, A.O. 2022. Kestävyysmurroksen keinot. Teoksessa Halonen, T., Korhonen-Kurki, K., Niemelä, J. & Pietikäinen, J.(toim.) Kestävyyden avaimet, Kestävyystieteen keinoin ihmisen ja luonnon yhteiseloon. Helsinki: Gaudeamus. 199–266.