Työuupumus koskettaa yhä useampaa sosiaali- ja terveysalan työntekijää Suomessa. Samalla palvelujärjestelmä edellyttää asiakkaalta aktiivisuutta tilanteessa, jossa voimavarat ovat heikentyneet. Tässä artikkelissa tarkastellaan työuupuneen asiakkaan kuntoutukseen ohjautumista palveluohjauksen näkökulmasta sekä tunnistetaan palvelupolun keskeisiä kapeikkoja ja kehittämismahdollisuuksia.

Työuupumus heikentää toimintakykyä

Työuupumus kehittyy pitkäkestoisen työstressin seurauksena ja ilmenee muun muassa väsymyksenä ja heikentyneenä ammatillisena itsetuntona (Duodecim 2026). Työhyvinvointi on viime vuosina heikentynyt, ja työuupumusoireilu on lisääntynyt erityisesti sosiaali- ja terveysalalla (Työterveyslaitos 2026; Laitinen, Selander, Nikunlaako & Ervasti, 2025). Työuupumukseen liittyy usein kognitiivisten toimintojen heikentymistä, epävarmuutta ja päätöksenteon vaikeutta (Duodecim 2026). Tämän vuoksi palveluihin hakeutuminen ei ole pelkästään motivaation varassa, vaan asiakkaan toimintakyky voi muodostua keskeiseksi esteeksi.

Tarkastelemamme esimerkkiasiakas on sosiaali- ja terveysalalla työskentelevä 40-vuotias nainen, jonka työkyky on heikentynyt pitkään jatkuneen kuormituksen seurauksena. Asiakas on työskennellyt hoiva-alalla fyysisesti ja henkisesti kuormittavassa työssä ja tehnyt pitkään vaativaa asiakastyötä. Viimeisten parin vuoden aikana hänelle on kehittynyt lisääntyvää uupumusta. Uupumus on näkynyt työssä jaksamisen heikkenemisenä, toistuvina sairauspoissaoloina sekä mielialan laskuna ja jatkuvana väsymyksenä. Lyhytaikaiset tukitoimet eivät ole riittäneet tilanteen korjaamiseen.

Työterveyshuolto tunnisti asiakkaan tilanteen ja ohjasi hänet Kelan ORAS-kuntoutukseen (Kela 2026). Kuntoutus nähdään Suomessa keskeisenä keinona tukea työkykyä ja ehkäistä työkyvyttömyyttä. Sen vaikuttavuus korostuu erityisesti silloin, kun ohjautuminen tapahtuu riittävän varhain (Ervasti ym. 2022, 26–28). Tässä tapauksessa palveluohjaus toteutui onnistuneesti, mutta se edellytti työterveyshuollon aktiivista roolia.

Palvelupolun keskeiset kapeikot

Työuupuneen asiakkaan palvelupolussa voidaan tunnistaa kolme keskeistä kapeikkoa. Ensinnäkin työuupumusta ei tunnisteta riittävän varhaisessa vaiheessa, vaikka varhainen puuttuminen on keskeistä (Hakanen ym. 2024, 2). Toiseksi palvelujärjestelmä edellyttää asiakkaalta aktiivisuutta tilanteessa, jossa hänen voimavaransa ovat heikentyneet. Hakeminen, tiedon etsiminen ja päätöksenteko voivat tällöin muodostua kohtuuttoman raskaiksi. Kolmanneksi palveluista saatava tieto voi olla hajanaista ja vaikeasti ymmärrettävää. Osallisuus edellyttää ymmärrettävää tietoa ja mahdollisuutta vaikuttaa omaan tilanteeseen (Salminen ym. 2021, 80–81), ja viivästykset voivat heikentää työkyvyn palautumista (Varma 2025).

Nykyinen palvelujärjestelmä rakentuu pitkälti oletukselle asiakkaan riittävästä toimintakyvystä, mikä ei työuupumustilanteissa usein toteudu. Tämä asettaa työuupuneet asiakkaat eriarvoiseen asemaan palveluihin hakeutumisessa.

Varhainen tuki ja esihenkilön keskeinen rooli

Organisaatioissa työkykyä seurataan ennakoivasti esimerkiksi sairauspoissaolojen, henkilöstön vaihtuvuuden ja työhyvinvointikyselyiden avulla (Työturvallisuuskeskus 2022). Varhaisen tuen mallit korostavat yhteistyötä työnantajan, työntekijän ja työterveyshuollon välillä (Työterveyslaitos 2026).

Esihenkilön rooli on keskeinen. Hän ei vastaa ainoastaan työn organisoinnista, vaan myös työntekijän hyvinvoinnin aktiivisesta seurannasta. Esihenkilöltä saatava tuki on yhteydessä vähäisempään työuupumukseen erityisesti kuormittavissa työolosuhteissa (Hakanen ym. 2024, 2–3). Esihenkilö voi ehkäistä työuupumusta työkuorman tasapainottamisella, palautteen antamisella ja psykologisesti turvallisen ilmapiirin rakentamisella. Varhaisen tuen mallien mukaisesti hänen tulee ottaa huoli puheeksi ajoissa ja käynnistää tarvittavat tukitoimet yhdessä työterveyshuollon kanssa. (Työterveyslaitos 2026.)

Esihenkilö on keskeinen toimija työuupumuksen ehkäisyssä, siihen liittyvien sairauspoissaolojen hallinnassa sekä työhön paluun tukemisessa. Aiempi kirjallisuus korostaa avoimen vuorovaikutuksen ja empaattisen johtamisen merkitystä uupumuksen ennaltaehkäisyssä ja toipumisessa. Esihenkilön tuki konkretisoituu erityisesti varhaisessa puheeksi ottamisessa, emotionaalisen tuen tarjoamisessa sekä työn muokkaamisessa ja työkuorman keventämisessä. Näin esihenkilön rooli yhdistää sekä vuorovaikutukselliset että käytännön työkykyä tukevat keinot. (Claeys, Van den Broeck, Houkes & de Rijk, 2024, 172–177; Kärkkäinen, Kinni, Saaranen & Räsänen, 2018, 12–13.)

Kehittämisehdotus: aktiivinen palveluohjaus ja vahvistettu esihenkilötyö

Keskeinen haaste liittyy siihen, että työntekijä ei ohjaudu riittävän ajoissa palveluihin. Tämän vuoksi kehittämisen tulisi kohdistua varhaiseen tunnistamiseen ja aktiiviseen palveluohjaukseen.

Ensimmäinen kehittämisehdotus on esihenkilöiden roolin vahvistaminen. Organisaatioihin tarvitaan selkeät toimintamallit ja koulutusta, jotka tukevat esihenkilöitä tunnistamaan työuupumuksen varhaiset merkit ja ohjaamaan työntekijän ajoissa työterveyshuollon palveluihin.

Toinen kehittämisehdotus on aktiivisen palveluohjauksen ja tukihenkilömallin käyttöönotto. Työuupuneelle asiakkaalle tulisi tarjota konkreettista tukea palveluihin hakeutumisessa. Tukihenkilö voisi auttaa ohjautumisessa, tiedon jäsentämisessä ja kuntoutukseen sitoutumisessa tilanteessa, jossa toimintakyky on heikentynyt. Työkyvyn tukeminen on vaikuttavinta silloin, kun huomioidaan samanaikaisesti yksilön tilanne, työympäristö ja palvelujärjestelmä. (Ervasti ym. 2022, 23–24.)

Pohdinta

Tarkasteltu tapaus osoittaa, että työuupumuksen tunnistaminen ja siihen puuttuminen edellyttävät toimivaa yhteistyötä esihenkilön, työterveyshuollon ja kuntoutuspalveluiden välillä. Esihenkilön rooli on erityisen merkittävä varhaisessa vaiheessa, jolloin pienilläkin toimenpiteillä voidaan ehkäistä tilanteen paheneminen. Palveluohjaus näyttäytyy keskeisenä tekijänä kuntoutuspolun rakentumisessa. Sen onnistuminen edellyttää systemaattisuutta, selkeitä prosesseja sekä riittävää tukea asiakkaalle erityisesti siirtymävaiheissa.

---

Kirjoittajat

Maija Kainulainen, Kuntoutus- ja hyvinvointipalvelujen kehittämisen asiantuntija YAMK-tutkinto, Savonia-ammattikorkeakoulu

Inka Saarenmaa, Kuntoutus- ja hyvinvointipalvelujen kehittämisen asiantuntija YAMK-tutkinto, Savonia-ammattikorkeakoulu

Heidi Tirri, Kuntoutus- ja hyvinvointipalvelujen kehittämisen asiantuntija YAMK-tutkinto, Savonia-ammattikorkeakoulu

Heli Vähäkangas, Kuntoutus- ja hyvinvointipalvelujen kehittämisen asiantuntija YAMK-tutkinto, Savonia-ammattikorkeakoulu

Virpi Maijala, opettaja, Savonia-ammattikorkeakoulu

---

Lähteet

Claeys, M., Van den Broeck, A., Houkes, I. & de Rijk, A. 2024. Line Managers’ Perspectives and Responses when Employees Burn Out. Journal of Occupational Rehabilitation, 34(1), 169–179. https://doi.org/10.1007/s10926-023-10117-3. Viitattu 24.5.2026.

Duodecim. 2026. Työuupumus (burnout). Terveyskirjasto. https://www.terveyskirjasto.fi Viitattu 24.5.2026

Ervasti, J., Kausto, J., Leino-Arjas, P., Turunen, J., Varje, P. & Väänänen, A. 2022. Työkyvyn tuen vaikuttavuus. Valtioneuvosto. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi Viitattu 24.5.2026

Hakanen, J., Sauni, R. Kausto, J. Vuorento, M. Salminen, S. Mäkikangas, A. 2024. Miten hallita työuupumusta – käytäntöjä meiltä ja muualta. Valtioneuvosto. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi Viitattu 24.5.2026

Kela. 2026. ORAS-kuntoutus työssä jaksamisen tueksi. https://www.kela.fi Viitattu 24.5.2026

Kärkkäinen, R., Kinni, R.-L., Saaranen, T. & Räsänen, K. 2018. Supervisors managing sickness absence and supporting return to work of employees with burnout: A membership categorization analysis. Cogent Psychology 5 (1), 1551472. https://doi.org/10.1080/23311908.2018.1551472. Viitattu 24.5.2026.

Laitinen, J., Selander, K., Nikunlaakso, R. & Ervasti, J. 2025. Mitä kuuluu sosiaali- ja terveydenhuollon työhyvinvoinnille 2024. Työterveyslaitos. https://www.ttl.fi Viitattu 24.5.2026

Salminen, J., Lehtonen, P., Rikala, S., Kuusisto, A.-K., Luoma-Halkola, H., Puumala, E., Sointu, L., Wallin, A. & Häikiö, L. (2021). Osallisuuden kehät: Näkökulmia hyvinvoinnin muotoutumiseen. Focus Localis. https://journal.fi/focuslocalis/issue/download/7929/1264. Viitattu 24.5.2026

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2025. Työkykyä on tuettava työelämän muutoksissa. https://stm.fi Viitattu 24.5.2026

Työterveyslaitos 2026. Työkyvyn varhainen tuki. Verkkojulkaisu. https://www.ttl.fi/teemat/tyoterveys/tyoterveyshuolto/tyokyvyn-tuki/tyokyvyn-varhainen-tuki. Viitattu 15.5.2026.

Työturvallisuuskeskus 2022. Työkyvyn hallinta, seuranta ja varhainen tuki.

Verkkojulkaisu. https://ttk.fi/wp-content/uploads/2022/09/Tyokyvyn-hallinta-seuranta-ja-varhainen-tuki.pdf. Viitattu 16.5.2026.

Varma. 2025. Työkykytutkimus. https://www.varma.fi Viitattu 24.5.2026