Tässä artikkelissa esitellään YAMK opinnäytetyön ’Järjestötoimijoiden näkemyksiä kiintiöpakolaisten kotoutumisen edistämisestä pienessä kunnassa’ tuloksia.

Kotoutumisen prosessi on enemmän kuin pelkkä palvelupolku

Kiintiöpakolaisten kotoutuminen on kunnille lakisääteinen tehtävä, jota ohjaa Laki kotoutumisen edistämisestä (681/2023). Lain mukaan kotoutuminen on vuorovaikutteinen prosessi, jossa maahanmuuttajalle luodaan edellytykset osallistua yhteiskuntaan samalla, kun tuetaan hänen mahdollisuuksiaan säilyttää oma kieli ja kulttuuri. Käytännössä kotoutuminen ei kuitenkaan tapahdu vain viranomaispalveluissa, vaan ennen kaikkea arjen kohtaamisissa, sosiaalisissa verkostoissa ja paikallisyhteisöissä (THL 2024).

Rautjärvellä kiintiöpakolaisia on vastaanotettu vuodesta 2022 lähtien. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, millaisena järjestötoimijat näkevät roolinsa kotoutumisen edistämisessä kiintiöpakolaisia vastaanottavassa pienessä kunnassa. Tavoitteena oli tuottaa tietoa, jota hyödyntämällä kiintiöpakolaisten kotoutumisen edistämisen toimintamalleja voidaan edelleen kehittää yhteistyössä järjestötoimijoiden ja muiden vapaaehtoisten kanssa.

Järjestöt kotoutujan arjen mahdollistajina

Tutkimus osoittaa, että pienessä kunnassa järjestöjen ja vapaaehtoisten merkitys korostuu erityisesti arjen integraatiossa, yhteisöllisyyden rakentamisessa ja kuulumisen kokemuksen vahvistamisessa.

Tutkimuksen tuloksissa käy ilmi, että paikalliset järjestöt eivät ensisijaisesti toimi viranomaispalvelujen täydentäjinä, vaan kotoutumisen mahdollistajina arjessa. Järjestötoimijoiden rooli rakentui erityisesti matalan kynnyksen kohtaamisista, vapaaehtoistoiminnasta, epämuodollisesta arjen tuesta sekä yhteisöllisten tilojen ja tapahtumien luomisesta.

Järjestöjen vahvuus oli kyvyssä kohdata kotoutujat tavallisina kuntalaisina – ei “asiakkaina”. Tämä tukee tutkimustuloksia, joiden mukaan sosiaalinen osallistuminen, ystävyyssuhteet ja vapaa-ajan toiminta ovat vahvasti yhteydessä parempaan kotoutumiseen, kielitaitoon ja hyvinvointiin (Castaneda & Kuusio 2019).

Samalla järjestötoimijat olivat tietoisia roolinsa rajoista: viralliset hallinnolliset asiat, etuudet ja kotoutumiskoulutus kuuluivat viranomaisille. Vapaaehtoisten tehtäväksi jäi arjen rinnalla kulkeminen, osallisuuden tukeminen ja yhteyksien luominen paikallisyhteisöön.

Mikä edistää kotoutumista pienessä kunnassa?

Tutkimuksen keskeisinä havaintoina voidaan todeta seuraavien tekijöiden edistävän kotoutumista: selkeä palvelurakenne, tiivis kuntayhteistyö, arjen kohtaamiset sekä osallistumisen mahdollisuudet muodostavat yhdessä kotoutumista tukevan toimintaympäristön (taulukko 1).

Järjestötoimijoiden kuvaukset vapaaehtoistoiminnan merkityksestä tukevat yhteisöllisen hyvinvoinnin näkökulmaa (relational wellbeing), jossa hyvinvointi rakentuu sosiaalisten suhteiden, osallisuuden ja merkityksellisyyden kokemusten kautta. Kohlin, Sulivanin ja Baughanin (2023) tutkimuksen tulosten mukaan kotoutuminen ei ole yksisuuntaista sopeutumista, vaan vastavuoroista yhteisöllistä prosessia, jossa maahan muuttaneet toimivat aktiivisina toimijoina omassa elämässään. Tässä tutkimuksessa tämä ilmeni erityisesti siinä, että järjestötoimijat pyrkivät tukemaan kotoutujien omaa toimijuutta ja osallistumista, eivätkä nähneet heitä pelkästään tuen kohteina.

Rakenteelliset esteet eivät katoa yhteisöllisyydellä

Vaikka järjestötoiminta tuki kotoutumista merkittävästi, tutkimus nosti esiin myös rakenteellisia esteitä, jotka eivät ratkea vapaaehtoistyöllä. Tulokset osoittavat rakenteellisia katkoksia erityisesti kielikoulutuksen järjestämiseen liittyen. Koulutuksia ei ole saatu järjestymään omalla paikkakunnalla, koska kotoutujien kielitaitotaso on eriytynyt. Kun keskeiset institutionaaliset polut, kuten koulutus, eivät toimi, seuraukset heijastuvat voimakkaasti kotoutumisen muihin osa-alueisiin ja voivat johtaa jopa muuttoliikkeeseen.

Schuster ym. (2023) korostavat, että organisatoriset rakenteet ja eri toimijoiden heikko koordinaatio muodostavat keskeisen esteen kotoutumisprosessille. Tämä on nähtävissä myös Rautjärven tilanteessa, jossa kotoutumiskoulutuksen toistuvat järjestämisvaikeudet ja hajanaiset vastuut heijastuivat suoraan kotoutujien arkeen ja johtivat jopa poismuuttoon. Tämä vahvistaa käsitystä, että rakenteelliset viiveet ja palvelupolkujen katkokset ovat kotoutumisen kriittisiä pullonkauloja myös pienissä kunnissa. Tuloksissa koulutuksen karkaaminen etäälle ja sitä seurannut arjen kuormittavuus näyttäytyi suurimpana syynä pakolaisten heikompaan kotoutumiseen ja poismuuttoon.

Rautjärven tapauksessa rakenteelliset ongelmat nousevat kotoutumisen keskeisiksi esteiksi. Tämä on linjassa kansainvälisen tutkimuksen kanssa; kotoutumisen onnistumista ei ratkaise yksilö, vaan vastaanottavan yhteiskunnan rakenteet (Phillimore 2021, 1960.) Kotoutumiskoulutus on lain mukaan keskeinen palvelu ja sen puutteet haastavat koko kotouttamisjärjestelmän toimivuutta.

Mitä ammattilaisten tulisi huomioida?

Rautjärven kokemusten perusteella kotoutumisen suunnittelussa tulee huomioida seuraavia asioita. Kotoutuminen on yhteisöllinen prosessi, jossa viranomaispalvelut ovat välttämättömiä, mutta eivät yksin riittäviä. Lisäksi järjestöt tulee nähdä strategisina kumppaneina, joita tulisi tukea pitkäjänteisesti, eikä nähdä pelkkänä vapaaehtoisresurssina. Kotoutujan osallisuus on avain pysyvyyteen. Mitä vahvempi kuulumisen kokemus, sitä todennäköisemmin kotoutuja jää paikkakunnalle.

Kehittämissuositukset pienille kunnille

Tutkimustulosten perusteella pienten kuntien kannattaa panostaa kuvassa 1 esitettyihin kehittämiskohteisiin, joilla voidaan edistää kiintiöpakolaisten kotoutumista ja vahvistaa järjestöjen roolia siinä.

---

Kirjoittajat

Pipsa Vuorela, työllisyyskoordinaattori, hyvinvointikoordinaattori (YAMK) opiskelija

Anu Kinnunen, KT, yliopettaja, Savonia-ammattikorkeakoulu

---

Lähteet

Castaneda, Anu & Kuusio, Hannamaria 2019. Sosiaalinen hyvinvointi, kotoutuminen ja terveys sekä näiden väliset yhteydet Suomen ulkomailla syntyneessä väestössä. Teoksessa Kazi, Villiina & Alitolppa-Niitamo, Anne & Kaihovaara, Antti (toim.) Kotoutumisen kokonaiskatsaus 2019: Tutkimusartikkeleita kotoutumisesta. TEM oppaat ja muut julkaisut 2019:10. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö

Kohli, Ravi. K. S., Sullivan, Paul & Baughan, Kirstie 2023. Drawing Together in Scotland: The opportunities and challenges for young refugees within a ‘relational wellbeing’ approach to integration. So-cial Sciences, 12(12), 666. https://doi.org/10.3390/socsci12120666

Laki kotoutumisen edistämisestä 681/2023. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2023/20230681

Phillimore, Jenny 2021. Refugee-Integration-Opportunity Structures: Shifting the Focus From Refugees to Context. Journal of Refugee Studies 34(2), 1946-1966. Doi:10.1093/jrs/feaa012

Schuster, Marja, Kraft, Mia, Hägg-Martinell, Ann, Eriksson, Henrik, Larsen, Joacim & Ekstrand, Per 2022. Challenges and Barriers to the Social Integration of Newly Arrived Immigrants in Sweden. Journal of Identity and Migration Studies, Oradea, 16(1), 23-39. https://www.proquest.com/docview/2678859695?sourcetype=Scholarly%20Journals

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2024. Kotoutuminen. Verkkojulkaisu. https://thl.fi/aiheet/maahan-muutto-ja-kulttuurinen-moninaisuus/kotoutuminen-ja-osallisuus/kotoutuminen