Mielenterveys- ja päihdehäiriöt muodostavat maailmanlaajuisesti vakavan ja laaja-alaisen kansanterveysongelman, joka heijastuu suoraan väestön koettuun terveydentilaan, yhteiskunnan turvallisuuteen sekä ennenaikaisen kuolleisuuden riskiin. (WHO, 2022) Nämä havainnot tukevat tarvetta kehittää palvelujärjestelmää siten, että se paremmin huomioi samanaikaisten ongelmien yleisyyden ja tarjoaa integroitua, yhtenäistä hoitoa.

Integraation ongelmat

Useat tutkimukset osoittavat, että mielenterveys- ja päihdehäiriöt esiintyvät usein samanaikaisesti, mikä vaikeuttaa hoitotyötä ja palveluiden järjestämistä (Hazelton ym., 2022). Keskeinen haaste liittyy integroitujen hoitomallien puutteeseen, sillä palvelujärjestelmä käsittelee usein mielenterveys- ja päihdeongelmia erillisinä, mikä voi johtaa hoidon pirstoutumiseen ja asiakkaiden tarpeiden aliarviointiin. Kuussaaren ja Hirschovits-Gerzin (2016) valtakunnallisen tutkimuksen mukaan puolet asiakkaista kärsi samanaikaisesti sekä päihteisiin liittyvistä että mielenterveyden häiriöistä. Samassa tutkimuksessa havaittiin rakenteellista eriytymistä: kaksoisdiagnoosipotilaat ohjautuivat useammin yleisiin terveyspalveluihin, kun taas pelkistä päihdeongelmista kärsivät saivat hoitoa spesialisoiduissa päihdepalveluissa.

Näiden tulosten perusteella korostuu tarve kehittää yhtenäisiä, moniammatillisia ja asiakaslähtöisiä hoitomalleja. Integraatio mahdollistaa kokonaisvaltaisen ja jatkuvan hoidon, jossa huomioidaan yksilön kokonaisvaltaiset tarpeet hallinnollisten rajojen sijaan. Tutkimusnäyttö osoittaa, että integroidut toimintamallit voivat parantaa hoidon saavutettavuutta, laatua ja vaikuttavuutta sekä vastata paremmin moniongelmaisten asiakkaiden palvelutarpeisiin (McGinty & Daumit, 2020).

Ammattilaisten asenteet esteenä

Integroituun hoitoon liittyvien haasteiden taustalla vaikuttavat muun muassa ammattilaisten arvot ja asenteet, terapeuttiset taidot, koulutuksen ja ammatillisen kehityksen erityispiirteet sekä organisaatiotekijät. Brousellen ym. (2010) mukaan mielenterveys- ja päihdehäiriöistä kärsivien potilaiden hoidossa keskeistä on huomioida yksilölliset ominaisuudet, erityisesti kaksoisdiagnoosipotilaiden kohdalla. Samanaikaisesti haasteita syntyy eri ammattilaisten näkemyksien sovittamisesta, esimerkiksi päihteiden käytön hyväksyttävyyden ja rajoittavien toimenpiteiden osalta. Tutkimukset osoittavat, että negatiiviset asenteet ja ennakkoluulot voivat heikentää palveluiden integraation toteutumista ja estää hoidon kokonaisvaltaisen toteuttamisen (Russolillo ym., 2023). Näin ollen onnistuneen hoitokokonaisuuden kehittäminen edellyttää, että toimintamallit ja päätökset ovat linjassa kaikkien tiimin jäsenten kanssa (Brousellen ym., 2010).

Integroivia ratkaisuja

Watkinsin ym. (2020) tutkimus osoitti, että SBIRT-menetelmä toimii tehokkaana keinona vähentää päihteiden käyttöä ja lisätä hoitoon sitoutumista mielenterveyspalveluissa. Menetelmässä asiakkaan päihteiden käytön riskitaso seulotaan, minkä jälkeen hänelle tarjotaan lyhyt motivoiva keskustelu, ja tarvittaessa ohjataan pidempikestoiseen hoitoon. SBIRT soveltuu näin luontevasti osaksi integroitua hoitoa, jossa varhainen puuttuminen on keskeistä.

Richardsonin ym. (2020) tutkimus puolestaan tarkasteli vakavista mielenterveyshäiriöistä kärsiville suunnattuja palveluita ja tunnisti kolme keskeistä interventiota: case management -mallin, jossa yksilöohjaaja koordinoi eri hoitomuotoja; palvelujen yhteissijoittamisen, jossa mielenterveys- ja somaattiset palvelut tuotetaan samassa paikassa; sekä seulonta- ja lähetetoimintamallin. Nämä mallit tarjoavat rakenteellisia keinoja vastata monimutkaisiin palvelutarpeisiin ja edistävät palveluiden koordinaatiota.

Lisäksi Solarin, Bennettin ja Hulsenin (2022) tutkimus korostaa konkreettisia hyötyjä päihdehoitajien toteuttamista interventioista psykiatrisilla hoitojaksoilla oleville potilaille, joilla on samanaikainen mielenterveys- ja päihdehäiriö. Tulokset osoittavat, että päihdehoitajan antamat interventiot ja lisätty keskusteluaika voivat vähentää päihteiden käyttöä ja lisätä potilaiden motivaatiota sitoutua hoitoon, mikä vahvistaa moniammatillisen integraation merkitystä hoidon onnistumisessa.

Johtopäätökset ja kehittämisehdotukset

Tutkimustulokset korostavat poikkileikkaavan, moniammatillisen hoidon merkitystä mielenterveys- ja päihdepalveluissa. Integraatiossa pyritään rakentamaan matalan kynnyksen palveluita, jotka löytyvät “yhdeltä tiskiltä”, jolloin potilaan tarpeet asetetaan hallinnollisten rakenteiden edelle. Tämä mahdollistaisi resurssien tehokkaamman kohdentamisen ja vähentäisi asiakkaan kokemaa byrokratiaa. Kehittämistyössä tarvitaan yhteistä tahtotilaa, koulutuksen vahvistamista sekä asennemuutosta niin organisaatio- kuin päättäjätasolla (Sorsa ym. 2017; McGinty & Daumit, 2020).

Ihmisen kokonaisvaltaisuus edellyttää, että hoitohenkilökunnalla on valmiudet ja resurssit käsitellä samanaikaisesti psyykkisiä, fyysisiä ja sosiaalisia haasteita. Perinteinen järjestys, jossa päihdehäiriötä hoidetaan ennen mielenterveyshäiriötä, ei palvele asiakkaan parasta, vaan lisää sitoutumisen ja resilienssin haasteita. Asiakkaiden tulisi saada hoitoa moniammatillisessa tiimissä, jossa yhdistyy sairaanhoidollinen, psykologinen ja sosiaalinen tuki.

Lyhyetkin interventiot voivat toimia katalyyttina muutokselle. SBIRT-menetelmän ja muiden pienimuotoisten, suunniteltujen interventioiden tutkimustulokset osoittavat, että jo pienillä panostuksilla voidaan saada merkittäviä vaikutuksia hoidon sitoutumiseen ja päihteiden käytön vähentymiseen (Watkins ym., 2020; Solar, ym, 2022). Yhdistämällä eri ammattikuntia edes lyhyeksi ajaksi voidaan synnyttää uusia näkökulmia ja nopeampaa reagointia asiakkaan tilanteeseen. Integroitu työskentely ei välttämättä vaadi suuria rakenteellisia muutoksia; pienet asiakaslähtöiset toimenpiteet voivat käynnistää laajempaa muutosta sekä asiakkaan elämässä että hoitorakenteissa.

Artikkeli perustuu Vaikuttavien ja asiakaslähtöisten palvelujen monialainen kehittäminen -opintojakson Tutkimusklubi-tehtävään.

---

Kirjoittajat:

Reijo Cederlöf, sairaanhoitaja (YAMK) -opiskelija, Mielenterveys- ja päihdetyön kehittäjä -tutkinto-ohjelma, Savonia-ammattikorkeakoulu

Mika Kosunen, sairaanhoitaja (YAMK) -opiskelija, Mielenterveys- ja päihdetyön kehittäjä -tutkinto-ohjelma, Savonia-ammattikorkeakoulu

Markku Puskala, sairaanhoitaja (YAMK) -opiskelija, Mielenterveys- ja päihdetyön kehittäjä -tutkinto-ohjelma, Savonia-ammattikorkeakoulu

Suvi Rautsiala, sairaanhoitaja (YAMK) -opiskelija, Mielenterveys- ja päihdetyön kehittäjä -tutkinto-ohjelma, Savonia-ammattikorkeakoulu

Henna Savimäki, sairaanhoitaja (YAMK) -opiskelija, Mielenterveys- ja päihdetyön kehittäjä -tutkinto-ohjelma, Savonia-ammattikorkeakoulu

Teija Korhonen, yliopettaja, Savonia-ammattikorkeakoulu

Satu Pirskanen, erityisasiantuntija, Savonia-ammattikorkeakoulu

---

Lähteet:

Brouselle, A., Lamothe, L., Sylvain, C., Foro, A. & Perreault, M. 2010. Integrating services for patients with mental and substance use disorders: What matters? Health Care Management Review 35 (3), 212-223. https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC3517657/. Viitattu 21.11.2025.

Hazelton, M.J., Hove, E., Santagelo, P. & Wilson, R.L. 2022. Integrated nursing care for people with combined mental health and substance use disorders. Internal Journal of Mental Health Nursing. https://onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.1111/inm.13094. Viitattu 21.11.2025.

McGinty, E. E., & Daumit, G. L. (2020). Integrating mental health and addiction treatment into general medical care: The role of policy. Psychiatric Services, 71(11), 1163–1169. https://doi.org/10.1176/appi.ps.202000183 Viitattu 4.12.2025

Kuussaari, K., & Hirschovits-Gerz, T. (2016). Co-occurrence of substance use related and mental health problems in the Finnish social and health care system. Scandinavian Journal of Public Health, 44(2), 202–208. https://doi.org/10.1177/1403494815616303 Viitattu 4.12.2025

Richardson, A., Fisher, R., Murray, E., et al. 2020. Interventions to integrate physical and mental healthcare for people with serious mental disorders and substance use disorders: a systemic scoping review. Journal of Psychiathric Research. https://www.equallywell.co.nz/wp-content/uploads/2023/11/Richardson-et-al-2020-scoping-review.pdf. Viitattu 21.11.2025.

Russolillo, A., Guan, M., Dogherty, E. J., Kolar, M., Du, J., Brynjarsdóttir, E., & Carter, M. (2023). Attitudes towards people who use substances: A survey of mental health clinicians from an urban hospital in British Columbia. Harm Reduction Journal, 20, Article 7. https://doi.org/10.1186/s12954-023-00733-w Viitattu 4.12.2025

Solar, A.M., Bennett, K., Hulse, G. 2022. Integration of alcohol and drug nurses into a mental health unit. Sage Journals 30(4). https://journals-sagepub-com.ezproxy.savonia.fi/doi/full/10.1177/10398562221080740#fig1-10398562221080740. Viitattu 21.11.2025.

Sorsa, M., Greacen, T., Lehto, J., & Åstedt-Kurki, P. (2017). A qualitative study of barriers to care for people with co-occurring disorders. Archives of Psychiatric Nursing, 31(4), 399–406. https://doi.org/10.1016/j.apnu.2017.04.013 Viitattu 4.12.2025

Watkins, K. E., Paddock, S. M., Hudson, T. J., McCullough, C. M., & Solomon, J. (2020). Effect of screening, brief intervention and referral to treatment for unhealthy alcohol and other drug use in mental health treatment settings: A randomized controlled trial. Addiction, 115(11), 1995–2004. https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC7666646/pdf/nihms-1604803.pdf. Viitattu 21.11.2025.

World Health Organization. (2022). World mental health report: Transforming mental health for all. https://iris.who.int/handle/10665/356119 Viitattu 4.12.2025