Kokonaisturvallisuus on noussut viime vuosina keskeiseksi käsitteeksi suomalaisessa ja eurooppalaisessa turvallisuuspoliittisessa keskustelussa. Käsitteen merkitys on korostunut erityisesti muuttuneessa turvallisuusympäristössä, jossa yhteiskunta kohtaa samanaikaisesti perinteisiä ja uusia, monimutkaisia uhkia. Suomalainen kokonaisturvallisuuden malli on myös herättänyt kansainvälistä kiinnostusta ja mallia on peilattu muun australialaiseen (ASPI, 2025; Medcalf & Fjäder, 2025) ja isobritannialaiseen lähestymistapaan (Woolmore 2025).

Tässä artikkelissa tarkastellaan kokonaisturvallisuuden käsitettä, suomalaisen kokonaisturvallisuuden mallia sekä sen vahvuuksia hyödyntäen tuoreimpia tutkimuksia ja raportteja (esim. Niinistö 2024; Uusikylä & Niskanen 2023; Woolmore 2025).

Kokonaisturvallisuuden käsite

Kokonaisturvallisuus voidaan määritellä yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamiseksi viranomaisten, elinkeinoelämän, järjestöjen ja kansalaisten yhteistyönä. Se on laaja-alainen, poikkihallinnollinen ja koko yhteiskuntaa koskettava lähestymistapa, jossa turvallisuus nähdään yhteisenä tavoitteena ja vastuuna (Uusikylä & Niskanen, 2023, s. 43; Woolmore, 2025, s. 9).

Kokonaisturvallisuuden ytimessä on ajatus siitä, ettei yksikään toimija – ei valtio, viranomainen eikä yritys – yksin kykene vastaamaan kaikkiin nykyajan uhkiin. Sen sijaan tarvitaan laajaa yhteistyötä ja jaettua vastuuta, jossa jokaisella yhteiskunnan sektorilla ja kansalaisella on roolinsa (Niinistö, 2024, s. 14–15; Woolmore, 2025, s. 13). Australialaisessa keskustelussa on havaittu, että Suomessa kokonaisturvallisuus on aidosti koko yhteiskunnan yhteinen projekti, kun taas Australiassa varautuminen on ollut pitkälti valtion ja puolustusvoimien vastuulla (ASPI, 2025; Medcalf & Fjäder, 2025). Tämä ero näkyy erityisesti siinä, miten kansalaiset ja yksityinen sektori osallistuvat varautumiseen ja kriisinhallintaan.

Suomalainen kokonaisturvallisuuden malli

Suomalainen kokonaisturvallisuuden malli on kansainvälisesti ainutlaatuinen konsepti, joka perustuu vahvaan yhteistoimintaan ja luottamukseen eri toimijoiden välillä (Niinistö, 2024, s. 14; Uusikylä & Niskanen, 2023, s. 43; Yhteiskunnan turvallisuusstrategia, 2025). Mallin keskeinen periaate on, että yhteiskunnan elintärkeät toiminnot – kuten johtaminen, puolustuskyky, sisäinen turvallisuus, talous, huoltovarmuus, infrastruktuuri ja kansalaisten psykologinen resilienssi – turvataan yhdessä (Woolmore, 2025, s. 13).

Käytännössä tämä tarkoittaa, että esimerkiksi varautuminen kriiseihin ja poikkeusoloihin ei ole vain viranomaisten tehtävä, vaan siihen osallistuvat myös yritykset, järjestöt ja kansalaiset. Malli on institutionalisoitu muun muassa Yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa ja sitä koordinoi Turvallisuuskomitea (Niinistö, 2024, s. 14; Woolmore, 2025, s. 13). Australialaisessa tutkimuksessa (ASPI, 2025) korostetaan, että Suomen malli on esimerkki siitä, miten siviili- ja sotilaspuolustus voidaan integroida saumattomasti.

Mallin keskeiset elementit:

• Yhteistoiminta: Viranomaiset, elinkeinoelämä, järjestöt ja kansalaiset toimivat yhdessä.

• Elintärkeät toiminnot: Seitsemän elintärkeää toimintoa muodostavat mallin ytimen.

• Kaksisuuntainen vastuu: Valtio luo edellytykset turvallisuudelle, kansalaiset osallistuvat ja sitoutuvat yhteiseen puolustukseen (Woolmore, 2025, s. 14).

• Resilienssi ja varautuminen: Painopiste on sekä ennaltaehkäisyssä että kriisinkestokyvyssä.

Suomalaisen mallin vahvuudet

1. Laaja yhteiskunnallinen sitoutuminen ja luottamus

Suomalaisen mallin suurin vahvuus on laaja yhteiskunnallinen sitoutuminen ja korkea luottamus viranomaisiin. Kansalaiset kokevat, että yhteiskunta on puolustamisen arvoinen, mikä näkyy korkeana maanpuolustustahtona ja osallistumisena varautumistoimiin (Uusikylä & Niskanen, 2023, s. 45; Woolmore, 2025, s. 16). Australialaisessa analyysissä (ASPI, 2025) todetaan, että juuri tämä kansalaisyhteiskunnan ja viranomaisten välinen luottamus on Suomen mallin ydin, ja se mahdollistaa tehokkaan kriisinhallinnan.

2. Koko yhteiskunnan osallistaminen

Mallissa korostuu koko yhteiskunnan osallistaminen: varautuminen ja turvallisuustyö eivät rajoitu vain puolustusvoimiin tai viranomaisiin, vaan myös yritykset, järjestöt ja kansalaiset ovat aktiivisia toimijoita (Niinistö, 2024, s. 19; Medcalf & Fjäder, 2025; Woolmore, 2025, s. 14). Tämä mahdollistaa laajan osaamisen ja resurssien hyödyntämisen.

3. Poikkihallinnollisuus ja joustavuus

Kokonaisturvallisuuden malli ylittää hallinnonalojen rajat ja mahdollistaa joustavan reagoinnin monimutkaisiin uhkiin, kuten hybridiuhkiin, kyberhyökkäyksiin ja pandemioihin (Niinistö, 2024, s. 14–15; Uusikylä & Niskanen, 2023, s. 44).

4. Resilienssi ja varautumisen kulttuuri

Suomessa on vahva varautumisen ja resilienssin kulttuuri. Esimerkiksi väestönsuojat, huoltovarmuusvarastot ja kansalaisten 72 tunnin omatoiminen varautuminen ovat osa arkea (Niinistö, 2024, s. 19; Woolmore, 2025, s. 18). Medcalf & Fjäder (2025) nostavat esiin sen, että Suomessa resilienssi on sekä kansallinen arvo että käytännön toimintaa, kun taas esimerkiksi Australiassa resilienssi on usein strateginen tavoite, mutta sen käytännön toteutus on hajanaista.

5. Kansainvälinen vaikuttavuus

Suomalainen malli toimii esimerkkinä muille maille ja sitä on pyritty soveltamaan myös EU-tasolla (Niinistö, 2024, s. 14–15; Woolmore, 2025, s. 34). Mallin vahvuudet – erityisesti yhteistoiminta ja luottamus – ovat herättäneet kiinnostusta laajasti Euroopassa. Myös australialaisissa politiikkasuosituksissa (ASPI, 2025; Medcalf & Fjäder, 2025) suositellaan, että Australia kehittää oman comprehensive security -mallinsa Suomen esimerkin pohjalta ja rakentaa tiiviimpää yhteistyötä Suomen kanssa.

---

Johtopäätökset

Kokonaisturvallisuuden käsite ja suomalainen malli tarjoavat kokonaisvaltaisen ja resilienssiä korostavan lähestymistavan nykyaikaisiin turvallisuusuhkiin. Mallin vahvuudet – laaja yhteiskunnallinen sitoutuminen, poikkihallinnollisuus, resilienssi ja kansainvälinen vaikuttavuus – tekevät siitä ajankohtaisen ja sovellettavan myös muissa maissa. Kokonaisturvallisuus ei kuitenkaan ole staattinen, vaan sitä tulee jatkuvasti kehittää vastaamaan muuttuvaa uhkaympäristöä.

Savonialla on merkittävä rooli kokonaisturvallisuuden edistämisessä. Esimerkiksi pitkäjänteinen ja tunnustettu työ vesi- ja ilmastoturvallisuuden sekä terveyden ja hyvinvoinnin osa-alueilla on tärkeässä roolissa yksilöiden, organisaatioiden ja koko yhteiskunnan kriisinkestävyyden vahvistamisessa.

---

Kirjoittaja: Pia Viklund, hankejohtaja, Kokonaisturvallisuuden osaamiskeskus, Savonia-ammattikorkeakoulu

---

Lähteet:

ASPI. (2025). Building national preparedness: A road map for Australia and what we should learn from Finland. Australian Strategic Policy Institute. https://www.aspi.org.au/report/building-national-preparedness-a-road-map-for-australia-and-what-we-should-learn-from-finland/

Medcalf, R., & Fjäder, C. (2025). Why Australia should look to Finland on resilience and preparedness. Australian National University Policy Brief. https://nsc.anu.edu.au/sites/default/files/2025-05/Why%20Australia%20should%20look%20to%20Finland_Final_Web.pdf

Niinistö, S. (2024). Safer Together: Strengthening Europe’s Civilian and Military Preparedness and Readiness. Euroopan komissio. https://commission.europa.eu/document/download/5bb2881f-9e29-42f2-8b77-8739b19d047c_en?filename=2024_Niinisto-report_Book_VF.pdf

Uusikylä, P. & Niskanen, V.-P. (2023). Kokonaisturvallisuus: epäselvä käsite vai aito yhteistoiminnan malli? Vaasan yliopisto.

Woolmore, T. (2025). The Porcupine and the Hedgehog: The Influence of Finland’s Comprehensive Security Model on the British Whole-of-Society Approach (Master’s Thesis, King’s College London)

Yhteiskunnan turvallisuusstrategia. (2025). Valtioneuvoston päätös. Turvallisuuskomitea. Valtioneuvoston julkaisuja 2025:1.