Hoidon jatkuvuus on yksi mielenterveyspalveluiden laadun kulmakivistä. Sen avulla voidaan ehkäistä potilaiden oireiden pahenemista, vähentää sairaalahoidon tarvetta ja tukea pitkäaikaista toipumista. Aiempi tutkimus on kuitenkin osoittanut, että palvelujärjestelmän pirstaleisuus heikentää erityisesti paljon palveluita tarvitsevien asiakkaiden hoidon jatkuvuutta (Hujala ym. 2019; Kuusisto 2018). Mielenterveyden hoito perusterveydenhuollossa edellyttääkin hoidon jatkuvuuden systemaattista turvaamista, sujuvia siirtymiä palvelujen välillä sekä tiivistä yhteistyötä perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja sosiaalihuollon välillä (STM 2025.)

Tämä artikkeli pohjautuu Hietamäen ja Viljaksen YAMK-opinnäytetyöhön. Työn tarkoituksena oli selvittää sairaanhoitajien arvioimana potilaiden hoidon jatkuvuuden toteutumisesta mielenterveyspalveluissa. Työssä haastateltiin alueellisten mielenterveyspalveluiden 9 sairaanhoitajaa, jotka olivat osallistuneet hoidon jatkuvuusmallin kehittämiseen mielenterveyspalveluissa Pohteen alueella.

Hoidon jatkuvuutta tukevat tekijät

Hoidon jatkuvuus rakentuu hoidon suunnittelun ja toteutuksen, hoitosuhteen ja vuorovaikutuksen sekä tiedonkulun saumattomasta jatkumisesta. Se toteutuu, kun potilastiedot ovat saatavilla, hoitoa koordinoi tuttu tiimi ja potilaalla on nimetty omalääkäri sijaisjärjestelyineen. Jatkuvuutta tukevat erityisesti omalääkäri–omahoitajamalli, moniammatillinen yhteistyö, sujuva tiedonkulku sekä toimivat hoitoketjut. Nämä parantavat hoidon laatua, saatavuutta ja resurssien käyttöä sekä lisäävät potilaiden turvallisuutta, tyytyväisyyttä ja luottamusta (Raivio 2016; Eskola ym. 2022; Duodecim 2022).

Perusterveydenhuollossa hoidon jatkuvuus on erityisen tärkeää mielenterveyspalveluissa ja palveluiden välisissä siirtymissä. Sen toteutumista tukee eri toimijoiden välinen yhteistyö, kuten konsultaatio ja jalkautuvat palvelut. Jatkuvuuteen vaikuttavat asiakas-, palveluntarjoaja- ja järjestelmätason tekijät, ja keskeisiä ovat luottamuksellinen hoitosuhde sekä ammattilaisten välinen yhteistyö (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2025b; Sosiaali- ja terveysministeriö 2025; Ross ym. 2015; Roos ym. 2025).

Siiloutunut palvelujärjestelmä heikentää hoidon jatkuvuutta

Hyvinvointialueuudistuksen tavoitteena on ollut vahvistaa sosiaali- ja terveyspalveluiden integraatiota. Keskeiseksi haasteeksi nousee palvelujärjestelmän siiloutuminen. Käytännön työssä eri palvelut toimivat kuitenkin edelleen osin erillisinä kokonaisuuksina. Tämä näkyy epäselvinä toimintamalleina, puutteellisena tiedonkulkuna ja haasteina potilaan ohjautumisessa palvelusta toiseen. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2025)

Sairaanhoitajilla keskeinen rooli hoidon jatkuvuuden varmistamisessa

Sairaanhoitajien arvioimana hoidon jatkuvuus rakentuu yksilö-, organisaatio- ja järjestelmätasolla, eikä se ole pelkästään rakenteellinen kysymys, vaan toteutuu tai katkeaa usein arjen hoitotyön käytännöissä. Sairaanhoitajat ovat keskeisessä roolissa hoidon koordinoinnissa, tiedon välittämisessä ja hoitosuhteen ylläpitämisessä, ja jatkuvuutta tukevat muun muassa verkostoneuvotteluihin osallistuminen sekä yhteisesti laadittujen hoitosuunnitelmien edistäminen.

Opinnäytetyön tulosten mukaan hoidon jatkuvuus voi kuitenkin katketa esimerkiksi silloin, kun tiedonkulku eri palveluiden välillä on puutteellista, jatkohoito jää epäselväksi tai eri toimijoiden roolit ja vastuut ovat epäselviä. Psykiatriset sairaanhoitajat kuvasivat siiloutumisen ilmenevän erityisesti vastuiden epäselvyytenä, mikä vaikeuttaa potilaiden ohjautumista oikea-aikaisiin palveluihin. Erityisesti siirtymävaiheet, kuten psykiatrisesta osastohoidosta avopalveluihin siirtyminen, ovat kriittisiä hoidon jatkuvuuden kannalta. Sairaanhoitajat korostivat tarvetta yhteisille hoitoneuvotteluille ja saattaen vaihdettaville palvelusiirtymille, jotta potilaan hoito ei katkeaisi osastohoidon päättyessä, sekä laadukkaan ja ajantasaisen kirjaamisen merkitystä tiedollisen jatkuvuuden edellytyksenä.

Johtopäätökset ja kehittämisehdotukset

Hoidon jatkuvuus on keskeinen tekijä mielenterveyspalvelujen laadun, vaikuttavuuden ja potilasturvallisuuden kannalta. Pitkäkestoiset mielenterveyden häiriöt edellyttävät suunnitelmallista ja moniammatillista hoitoa, mutta palvelujärjestelmän pirstaleisuus, henkilöstön vaihtuvuus ja epäselvät vastuut voivat katkaista hoitoprosessin ja viivästyttää hoitoa. Puutteet jatkuvuudessa kuormittavat sekä potilasta että palvelujärjestelmää, ja organisaatiokeskeinen johtaminen sekä siiloutuneet rakenteet vaikeuttavat asiakaslähtöistä yhteistyötä.

Hoidon jatkuvuus on keskeisesti rakenteellinen ja johtamiseen liittyvä kysymys, jonka vahvistaminen edellyttää hoitoketjujen, vastuiden ja palvelujen integraation selkeyttämistä. Jatkuvuuden turvaaminen edellyttää sekä järjestelmätason ratkaisuja että ammattilaisten tiivistä yhteistyötä, yhteistä ymmärrystä potilaan tarpeista, jotta vastuu hoidon jatkuvuudesta ei siirry potilaalle.

Tulokset osoittavat, että hoidon jatkuvuus rakentuu käytännössä pitkälti sairaanhoitajien työssä. Heidän roolinsa hoidon koordinoinnissa, tiedonkulun varmistamisessa ja siirtymävaiheiden hallinnassa on keskeinen, ja jatkuvuus konkretisoituu erityisesti arjen hoitotyön käytännöissä.

#MasterSchool #YAMK

---

Kirjoittajat

Hietamäki Jutta, Mielenterveys- ja päihdetyön kehittäjä YAMK-tutkinto, Savonia-ammattikorkeakoulu

Viljas Mari, Mielenterveys- ja päihdetyön kehittäjä YAMK-tutkinto, Savonia-ammattikorkeakoulu

Korhonen Teija, Yliopettaja, Master School, Savonia-ammattikorkeakoulu

---

Lähteet

Duodecim Terveysportti. 2022. Mikkola I, Riekki M, Sipilä R. Hoitosuositukset ja hoito-ohjeet. Perusterveydenhuollon avovastaanottotoiminnan mallit sote-järjestelmässä. Hyvä käytäntö -konsensussuositus. https://www.terveysportti.fi/apps/dtk/ltk/article/hsu00024#s6.

Eskola, P., Tuompo, W., Riekki, M., Timonen, M. & Auvinen, J. 2022. Hoidon jatkuvuusmalli: Omalääkäri 2.0 -selvityksen loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2022:17. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-9884-1.

Hietamäki, J. & Viljas, M. 2026. Hoidon jatkuvuus perusterveydenhuollon mielenterveyspalveluissa, laadullinen tutkimus sairaanhoitajien näkökulmasta. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202605018821

Hujala, A., Taskinen, H., Oksman,E., Kuronen, R., Karttunen, A. & Lammintakanen, J. 2019. Sote-ammattilaisten monialainen yhteistyö – paljon palveluja tarvitsevat asiakkaat etusijalle. Yhteiskuntapolitiikka 84 (5–6). https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/138878/YP1905-6_Hujalaym.pdf.

Kuusisto, A. 2018. Potilaan hoidon jatkuvuuden turvaaminen sähköisen hoitotyön yhteenvedon avulla. Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Social Sciences and Business Studies 165. Jyväskylä: Grano Oy. https://erepo.uef.fi/server/api/core/bitstreams/d2fad7be-8cf2-423a-b5ed-26eb196ace4a/content

Raivio, R. 2016. Hoidon jatkuvuus perusterveydenhuollossa. Tutkimus Tampereen yliopistollisen sairaalan erityisvastuualueen ja Oulun kaupungin terveyskeskuksissa. Acta Electronica Universitatis Tamperensis: 1688. Tampere: Tampere University Press. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0178-1

Roos, S., Sjöström, M., Medin, J. & Melin-Johansson, C. 2025. Experiences of continuity of care among registered nurses caring for patients with chronic obstructive pulmonary disease in primary care: A qualitative study. Journal of Advanced Nursing 81(12). https://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/jan.16936.

Ross, L. E., Vigod, S., Wishart, J., Waese, M., Spence, J. D., Oliver, J., Chambers, J., Anderson S. & Shields, R. 2015. Barriers and facilitators to primary care for people with mental health and/or substance use issues: a qualitative study. BMC Family Practice. https://doi.org/10.1186/s12875-015-0353-3.

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2025. Mielenterveys- ja päihdelainsäädäntö. https://stm.fi/mielenterveys-ja-paihdelainsaadannon-uudistus.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2025b. Suvisaari, J., Cresswell-Smith, J., Lindgren, M., Viertiö, S. & Linnaranta, O. Monimuotoiset palvelut vakavien mielenterveyshäiriöiden hoidossa – selvitys ja suositukset. Työpaperi 8/2025. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-462-8.