Digitalisaatio on jo nyt arkipäivää ja digitalisoitumisen määrän voidaan olettaa lisääntyvän teknologian kehittyessä. Sosiaali- ja terveysministeriön (2023, 19-21) mukaan digitalisaation avulla tavoitellaan terveydenhuoltoon joustavuutta ja tehokkuutta. Samalla se muuttaa työskentelyä terveydenhuollossa, joten terveydenhuollon ammattilaisten työtehtävät ja osaaminen on arvioitava digitaalisuuteen liittyvän osaamisen näkökulmasta.

Tämän myötä tarvitaan keinoja siihen, kuinka voidaan tehokkaasti ja kestävästi perehdyttää terveydenhuollon ammattilaisia digitaalisuuteen. Tätä lähdettiin tarkastelemaan integroivan kirjallisuuskatsauksen keinoin, jossa tarkasteltiin terveydenhuollon ammattilaisten perehdytyksen nykytilannetta ja perehdytyksen kehittämistä.

Digiperehdytys monimuotoista, mutta samalla pirstaloitunutta

Perehdytyksen tämänhetkistä tilannetta kuvattiin tilannekohtaisena perehdytyksenä, kun tarvetta perehdytykselle ilmenee (Tischendorf ym. 2024, 8). Tämä tarkoittaa esimerkiksi uusien digitaalisten välineiden käyttöönoton yhteydessä järjestettävää lisä- ja täydennyskoulutusta (Mikkonen, Wahlberg, Paalimäki-Paakki, Jauhiainen & Liljamo 2023, 374). Perehdytys on kuitenkin monimuotoista, jossa hyödynnetään itseopiskelua, ryhmämuotoista perehtymistä tai kollegoiden osaamista (Jarva ym. 2022, 85-86; Mikkonen ym. 374). Perehtymisen nykytilanteesta voidaan kuitenkin tunnistaa myös erilaisia haasteita. Digiosaamisen perehtymisen riittämättömyyttä koetaan jo ammattilaisten perusopetuksessa (Jarva ym. 2022, 85; Kautto, Koskela, Kulmala, Tuovinen & Reponen 2024, 1986). Digiosaamisen opetus nähdään pirstaloituneena niin Suomessa kuin kansainvälisestikin (Kautto ym. 2024, 1986).

Miten voidaan kehittää digitalisaation perehdytystä paremmaksi?

Perehtymiseltä kaivataan enemmän yksilöllisyyttä, rakenteellisuutta ja pidempikestoisuutta (Jarva ym. 2022, 89; Tischendorf ym. 2024, 8). Perehtymisen ollessa osana muuta toimintaa voidaan kokea kuormitusta, joten on kiinnitettävä huomiota jo perehdytyksen suunnittelussa resursointiin ja ajanhallintaan (Mikkonen ym. 2023, 374). Digitalisaatioon perehdytys tulisi nähdä jatkumona, joka lähtee liikkeelle jo ammatillisesta perusopetuksesta, jossa se olisi integroituna paremmin opetussuunnitelmaan (Jarva ym. 2022, 85; Kautto ym. 2024, 1986; Tischendorf ym. 2024, 8). Näin ollen oppiminen ei ulottuisi pelkästään ammattilaisten työskentelyorganisaatioihin (Jarva ym. 2022, 85). Opetuksen jatkuvuuteen on kuitenkin kiinnitettävä huomiota työskentelyorganisaatioissa, jossa koulutusten tulee olla ammattilaisille saatavilla (Kyytsönen, Kaihlanen, Kinnunen, Saranto & Vehko 2024, 89). Lisäksi ammattilaisille tarvitaan erilaisia mahdollisuuksia jatkotutkintokouluttautumiseen, jossa digitaalisia taitoja voidaan lisätä (Peltonen ym. 2019, 227).

Johtaminen, työyhteisö ja asenteet digiosaamisen perehdytyksen tukipilareina

Perehdytyksen kehittämiseen liittyen havaittiin, että kiinnittämällä huomiota eri perehdytyksen tukipilareihin voidaan kehittää digitalisaation perehdytystä terveydenhuollon ammattilaisille paremmaksi. Kautto ym. (2024, 1986) nostavat esiin oppimisympäristön merkityksen perehdytyksessä. Tällä voidaan tarkoittaa esimerkiksi digitaalisia valmiuksia. Eri sukupolvilla voi olla hyvin erilaiset lähtökohdat digitalisaation omaksumiseen, joka tulisi huomioida perehdytyksessä (Jarva ym. 2022, 83; Kaihlanen ym. 2023, 4030-4031). Organisaation ja johtamisen tulisi osaltaan luoda sopivat oppimisen olosuhteet (Jarva ym. 2022, 84; Kyytsönen ym. 2024, 88). Esimerkiksi mahdollistamalla työyhteisön ja kollegoiden tuen käytön digiosaamiseen perehtymisessä (Jarva ym. 2022. 83; Kyytsönen, Kaihlanen, Kinnunen, Saranto & Vehko 2024, 88). Perehdytyksessä voidaan hyödyntää myös digitalisaation asiantuntijaa, joka voi toimia muiden ammattilaisten tukena, mutta myös osaltaan vaikuttaa vallitseviin asenteisiin ja motivaatioon oppimista kohtaan (Jauhiainen ym. 2020, 97). Asenteilla ja motivaatiolla onkin merkittävä vaikutus digiosaamisen kehittämisessä (Jarva ym. 2022, 83; Mikkonen ym. 2023, 372).

Digitalisaatioon liittyvää osaamista tarvitaan terveydenhuollossa siis enenevässä määrin. Perehdyttäminen on jo nyt monimuotoista, mutta samalla se koetaan pirstaloituneeksi. Jo ammatillisessa koulutuksesta lähtien digiperehdytykseen tulisi kiinnittää huomiota. Organisaatioissa erityisesti kuitenkin johtamisen tulisi luoda myönteinen ilmapiiri oppimiseen. Toisaalta myös omalla myönteisellä asenteella voidaan tukea vahvistaa digiosaamista ja siten myös perehdytystä.

Artikkeli perustuu Rappin (2025) YAMK-opinnäytetyöhön.

---

Kirjoittajat:

Johanna Rapp, digitalisaation asiantuntija sosiaali- ja terveysalalla YAMK-opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu

Elisa Snicker, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu, jatkuvan oppimisen yksikkö, Master School, Kuopio

---

Lähteet:

Jarva, E., Mikkonen, K., Andersson, J., Tuomikoski, A-M., Kääriäinen, M., Meriläinen, M. & Oikarinen A. 2022. Aspects associated with health care professionals’ digital health competence development – a qualitative study. Finnish Journal of eHealth and eWelfare.

14(1), 79-91. https://doi-org.ezproxy.savonia.fi/10.23996/fjhw.111771 . Viitattu 22.9.2025.

Jauhiainen, A., Sihvo, P., Hämäläinen, S., Hietanen, A., Nykänen, J., Hämäläinen, J., Franssila, P. & Tikkanen, K. 2020. eAmmattilaisten osaaminen käyttöön sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Finnish Journal of eHealth and eWelfare. 12(2), 93-104. https://doi-org.ezproxy.savonia.fi/10.23996/fjhw.85401 . Viitattu 29.9.2025.

Kaihlanen, A-M., Elovainio, M., Virtanen, L., Kinnunen, U-M., Vehko, T., Saranto, K. & Heponiemi, T. 2023. Nursing informatics competence profiles and perceptions of health information system usefulness among registered nurses: A latent profile analysis. Journal of advanced nursing. 79(10). 4022-4033. https://doi.org/10.1111/jan.15718 . Viitattu 28.9.2025.

Kautto, M., Koskela, T., Kulmala, P., Tuovinen, T. & Reponen, J. 2024. Digi- ja etälääketieteen osaaminen – tietoa, taitoa ja soveltavaa osaamista. Duodecim 140, 1984-1989. https://www-duodecimlehti-fi.ezproxy.savonia.fi/xmedia/duo/duo18552.pdf . Viitattu 22.9.2025.

Kyytsönen, M., Kaihlanen, A-M., Kinnunen, U-M., Saranto, K. & Vehko, T. 2024. Käyttöönoton ajankohdan sekä osaamisen ja koulutukseen liittyvien tekijöiden yhteys sairaanhoitajien antamaan arvioon asiakas- tai potilastietojärjestelmästä. Finnish Journal of eHealth and eWelfare. 16(1), 81-94. https://doi-org.ezproxy.savonia.fi/10.23996/fjhw.137700 . Viitattu 28.9.2025.

Mikkonen, H., Wahlberg, J., Paalimäki-Paakki, K., Jauhiainen, J. & Liljamo P. 2023. Osastonhoitajien kokemukset saamastaan tiedosta ja tuesta sekä toiminnan muutoksen johtamisesta Terveyskylän digihoitopolun käyttöönotossa: laadullinen tutkimus. Finnish Journal of eHealth and eWelfare.15(3), 366-379. https://doi-org.ezproxy.savonia.fi/10.23996/fjhw.122875 . Viitattu 22.9.2025.

Peltonen, L.-M., Pruinelli, L., Ronquillo, C., Nibber, R., Peresmitre, E. L., Block, L., Deforest, H., Lewis, A., Alhuwail, D., Ali, S., Badger, M. K., Eler, G. J., Georgsson, M., Islam, T., Jeon, E., Jung, H., Kuo, C. H., Sarmiento, R. F. R., Sommer, J. A., Tayaben, J., & Topaz, M. 2019. The current state of Nursing Informatics an international cross-sectional survey. Finnish Journal of eHealth and eWelfare. 11(3), 220-231. https://doi-org.ezproxy.savonia.fi/10.23996/fjhw.77584 . Viitattu 28.9.2025.

Sosiaali- ja terveysministeriö 2023. Digitaalisuus sosiaali- ja terveydenhuollon kivijalaksi. Sosiaali- ja terveydenhuollon digitalisaation ja tiedonhallinnan strategia 2023-2035. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2023:32. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-9889-6 . Viitattu 15.2.2025.

Tischendorf, T., Heitmann-Möller, A., Ruppert, S-N., Marchwacka, M. Schaffrin, S., Schaal, T. & Hasseler, M. 2024. Sustainable integration of digitalisation in nursing education – an international scoping review Frontiers in health services. https://doi.org/10.3389/frhs.2024.1344021 . Viitattu 22.9.2025.