Päihtyneen asiakkaan hoitoketju vaatii useiden ammattiryhmien saumatonta yhteistyötä, selkeää työnjakoa ja kykyä kohdata potilas sekä somaattisen hoidon tarpeiden että päihteiden käytön näkökulmasta. Pekan tapaus -suursimulaatio järjestettiin Savonian kolmantena sosiaali- ja terveysalan suursimulaationa monialaisen yhteistyön ja asiakkaan kokonaisvaltaisen hoidon sekä kohtaamisen oppimiseksi. Simulaatiossa kuvattiin, miten akuutti tapaturma, päihtymys ja myöhemmin esiin tuleva asiakkaan pitkäaikainen päihdeongelma kietoutuivat yhteen ja edellyttivät monialaista työskentelyä ensihoidosta päihdepalveluihin.

Monialaisen yhteistyön merkitys sosiaali- ja terveysalalla

Sosiaali- ja terveysalalla monialaisen yhteistyön tarve on kasvanut sote-palveluiden integraation myötä. Tämä lisää myös monialaisen opetuksen kehittämisen ja hyödyntämisen tarvetta. Tutkimusten mukaan monialainen koulutus vahvistaa ammattiryhmien välistä yhteistyötä ja vähentää ennakkokäsityksiä eri ammattien välillä (Vaseghi ym. 2022; Noel ym. 2022).

Monialainen yhteistyö korostuu erityisesti vaativissa asiakastilanteissa, kuten kriisi- ja väkivaltatilanteissa, sekä vakavissa onnettomuuksissa. Näissä tilanteissa ammattilaisten on toimittava yhdessä nopeasti, tehokkaasti ja asiakkaita kunnioittaen. Akuuteissa tilanteissa päätöksiä on tehtävä usein välittömästi, eikä yhteiselle harkinnalle tai eri ammattilaisten ratkaisujen perusteelliselle pohdinnalle ole aikaa. Opiskelijoille on tärkeää tarjota mahdollisuuksia käsitellä ja pohtia tällaisia tilanteita yhdessä opintojen aikana. (Kelly ym. 2020; Miettinen ym. 2025). Tämä tukee heidän ymmärrystään monialaisesta työstä ja selkiyttää sen merkitystä käytännön työssä.

Suursimulaatio monialaisen yhteistyön oppimismenetelmänä

Suursimulaatio on draamaperustainen, näyttelijöiden ja eri alojen ammattilaisten avustuksella toteutettu monipuolinen sosiaali- ja terveysalan oppimismenetelmä, jota yksittäinen luento, harjoitus tai case-esimerkki eivät pysty tarjoamaan. Suursimulaatio yhdistää useita toimijoita ja oppimisympäristöjä, jossa opiskelijat pääsevät havainnoimaan asiakkaan hoitoa ja kuntoutusta eri näkökulmista. Se kokoaa yhteen eri tutkintoryhmät, todentuntuisen potilastilanteen ja monialaisen päätöksenteon ja siten tekee näkyväksi sen, miten asiakkaan hoitoketju etenee vaihe vaiheelta. (Silén-Lipponen ym. 2024.) Pekan tapaus oli esimerkki tilanteesta, jossa simulaatio sisälsi hoitopolun ensihoidosta päihdepalveluihin.

Pekan tapaturma, akuutin tilanteen arviointi, hoito ja kuntoutus

Tähän suursimulaatioon oli suunniteltu tapahtumaketju, jossa Pekka oli viettänyt iltaa kaverinsa kanssa alkoholia nauttien. Hetken mielijohteesta tai kenties vedonlyönnin seurauksena hän kiipesi illanvieton paluumatkalla rakennuksen katolle, josta putosi maahan. Ensihoidon saapuessa Pekka oli tajuissaan ja pystyi kertomaan tapahtuneesta. Hänet kuljetettiin päivystykseen.

Ensihoidon ja päivystyksen alkuvaiheen keskeisiä tehtäviä olivat vammamekanismin ja -energian arviointi, peruselintoimintoja ja henkeä uhkaavien vammojen poissulku ja niiden hoidon aloitus. Pekka oli alkoholin vaikutuksen alaisena ja puhalsi 2,5 ‰. Vahva päihtymys vaikutti sekä tutkimiseen että potilasturvallisuuteen. Pekan hermostuneen käytöksen takia sairaalassa oli mukana järjestyksenvalvoja.

Pekan reiden röntgenkuvissa todettiin vasemman reisiluun epästabiili viistomurtuma. Päivystävä lääkäri määräsi verikokeet, mutta näytteenotto oli haastavaa, koska potilas oli levoton ja huitoi käsillään. Tilanteessa haluttiin tuoda esiin, miten hoitohenkilökunnan ammatillisuus voi ajoittain horjua sekä miten potilaan kunnioittava ja vähemmän kunnioittava kohtaaminen voivat vaihdella, kun päihtymys ja asiakkaan aggressiivisuus vaikeuttavat työtä.

Myös röntgenhoitajat kohtasivat samankaltaisia haasteita, sillä päihtynyt ja kivulias potilas saattoi levottomuudellaan aiheuttaa kuvantamistuloksen epäonnistumisen, jonka seurauksena olisi ollut potilaalle ylimääräinen säderasitus. Järjestyksenvalvojan läsnäolo lisäsi turvallisuutta, mutta herätti samalla kysymyksen siitä, miten eri ammattiryhmät suhtautuvat päihtyneisiin potilaisiin ja miten ammatillinen käytös säilytetään haastavissakin tilanteissa.

Reisiluu reponoitiin, ja jalkaan asetettiin paineside ja tukilasta. Tämän jälkeen Pekka siirtyi odottamaan leikkausta. Avomurtuma tuli leikata mahdollisimman pian tulehdusriskin pienentämiseksi, mutta enintään kuuden tunnin viive oli hyväksyttävä. Kirurgi ja anestesialääkäri arvioivat leikkauksen ajankohdan ja anestesiariskit. Päihtymys aiheuttaa riskejä leikkauksessa ja anestesiassa, muun muassa altistaa verenkierron epävakaudelle ja rytmihäiriöille. Toisaalta taas promillien laskiessa rytmihäiriöiden ja muiden vieroitusoireiden riski voi kasvaa. Pitkäaikainen alkoholinkäyttö voi heikentää maksan toimintaa ja hyytymistekijöitä ja siten aiheuttaa runsasta toimenpiteenaikaista vuotoa. Lisäksi leikkauksen jälkeen mahdolliset alkoholin vieroitusoireet tai laskuhumala voivat hankaloittaa hoitoa.

Pekka tapasi kotiutustilanteessa tilannetietoisen fysioterapeutin, joka mini-interventio-tyyppisesti otti puheeksi alkoholin käytöstä aiheutuvat haitat. Pekka epäröi päihdepalveluihin hakeutumista, koska häntä hävetti ja hän pelkäsi leimautumista ja työmahdollisuuksiensa menettämistä. Pekan orastava halua saada apua päihdeongelmaan kuitenkin voitti ja hän täytti AUDIT-lomakkeen ja meni päihdepalveluihin.

Päihdepalveluissa Pekkaa vastaanottivat sairaanhoitaja ja sosiaaliohjaaja. Tilanteen alkukartoituksessa hyödynnettiin alkoholin käyttöön mahdollisesti liittyvistä riskeistä ja haitoista kuvaavaa Audit lomaketta. Kohtaamisessa käytettiin motivoivaa haastattelua ja voimavarakeskeistä työotetta, joiden tavoitteena oli lisätä Pekan motivaatiota ja sitouttaa hänet jatkotyöskentelyyn. Vuorovaikutuksessa oli kuitenkin havaittavissa liukuhihnamaisuutta ja ammattikieleen nojaavaa otetta, mikä heikensi menetelmien dialogista vaikutusta. Toisaalta vuorovaikutukseen oli lisätty myös ripaus liiallista empatiaa, joka myös osaltaan saattoi olla heikentämässä luottamuksen rakentumista asiakkaan ja ammattilaisen välille. Tapaamisen päätavoitteena oli varmistaa Pekan paluu seuraavalle käynnille, sekä aloittaa yhteistyö työterveyshuollon kanssa. Alkoholi riippuvuutta arvioivan SADD-lomakkeen täyttämisen epäröinnistä huolimatta Pekka sitoutui jatkokäyntiin, mikä viittaa orastavaan muutosvalmiuteen. Kohtaaminen kuvastaa sekä menetelmällisiä vahvuuksia että tarpeita vahvistaa vuorovaikutuksen ammatillista otetta.

Suursimulaation toteutus

Suursimulaatio alkoi opiskelijoiden etukäteisperehtymisellä aihetta kuvaaviin artikkeleihin motivoivasta haastattelusta (Järvinen 2025), asennoitumisesta päihteiden käyttäjiin (Strand 2025), monialaisesta yhteistyöstä (Sandström ym. 20218) sekä asiakas ja työturvallisuuteen (Työturvallisuuskeskus 2024).

Suursimulaatio oli oppimistilanne, joka toteutettiin monialaisen opettajaryhmän, opiskelijoiden, viestinnän ja IT-henkilöstön yhteistyönä. Tapahtuma eteni Pekan hoitoketjua kuvaavien nauhoitteiden, juontojen ja oppijoita aktivoivien kysymysten jatkumona nk. ketjusimulaationa. Tapahtumaketjuun käsikirjoitettiin tarkoituksella epäasiallista toimintaa pohdintaa herättämään. Suursimulaatiota havainnoivat etä- ja lähiopiskelijat osallistuvat keskusteluun osallistavilla kysymyksillä ja kommenttipuheenvuoroilla. Simulaatio päättyi oppimiskeskusteluun, jossa simulaation toimijoina olleet opiskelijat, ammattilaiset ja Pekka keskustelivat tapahtumien kulusta ja kokemuksistaan pohtien monialaista yhteistyötä, potilaan kohtaamista ja tilanteeseen liittyneitä haasteita.

Suursimulaatioon osallistui yhteensä lähes 400 sosionomi-, sairaanhoitaja-, fysioterapeutti-, bioanalyytikko- ja röntgenhoitajaopiskelijaa tutkinto-ohjelmaan kuuluvan opintojakson kautta. Suursimulaatio toteutettiin hybridinä, teknisen tuen avulla, joka mahdollisti opiskelijoiden osallistumisen eripuolilta Suomea tapahtuvien harjoitteluidenkin aikana. Simulaatiota etänä seurasi kaksi kolmasosaa opiskelijoista.

Monialaisen suursimulaation keskeisiä vahvuuksia

Suursimulaation vahvuuksia on, että se auttaa hahmottamaan oman alansa työn osana hoidon kokonaisuutta ja ymmärtämään sote-asiakkaan palveluiden etenemistä. Simulaatio myös tekee näkyväksi monialaisuuden merkityksen käytännössä. Esimerkiksi ensihoitajan, röntgenhoitajan, bioanalyytikon ja sairaanhoitajan toimintaa fyysisen hoidon kiireisessä tilanteessa, sekä fysioterapeutin ja sosionomin potilasta kuuntelevaa pysähtymistä asiakkaan päihdeongelman äärelle. Simulaatiossa voidaan harjoitella vuorovaikutus- ja kohtaamistaitoja ja todeta, millaiset menetelmät toimivat erilaisissa kohtaamisissa. Simulaatioissa voidaan myös oppia turvallisesti, millaiset menetelmät ja vuorovaikutus eivät ole tarkoituksenmukaisia. Erityisesti simulaatio vahvistaa ammatillista asennetta ja työn eettistä tarkastelua. Se esimerkiksi auttaa pohtimaan miten kohdata päihtynyt potilas kunnioittavasti tai miten toimia, jos kollega suhtautuu päihtyneeseen epäasiallisesti. (Kts. esim. Silén-Lipponen ja Saaranen 2022.)

Suursimulaatio soveltui hyvin päihtyneen potilaan hoitoketjun oppimiseen. Päihtyneen potilaan somaattinen hoito vaati erityistä tarkkaavaisuutta, nopeaa toimintaa ja moniammatillista yhteistyötä. Hoito oli monitahoista, koska päihtymyksen taustalla oli kiireellistä leikkausta vaativa vamma.

Päihtymystila ja päihteiden pitkäaikainen käyttö vaikuttavat sekä tutkimuksiin että hoitoon. Ne voivat heikentää vuorovaikutusta, muuttaa elintoimintoja ja lisätä riskejä sekä potilaan että henkilökunnan turvallisuudelle. Lisäksi näyttää siltä, että päihdeongelmien tunnistaminen ja puheeksi ottaminen ovat edelleen haastavia asioita myös sote-palveluissa. Päihteitä käyttävään asiakkaaseen ja hänen kohtaamiseensa liittyy edelleen stigmaa ja ennakkoluuloja. Näiden tunnistaminen on tärkeää, sillä mielenterveys- ja päihdeongelmat näyttäytyvät kaikkialla sote-alan palveluissa. Varhainen tunnistaminen ja puheeksi otto ensiarvoisen tärkeää (THL 2023).

Pekan hoitoketju osoittaa, että päihteiden käytön puheeksi otto on olennainen osa laadukasta hoitoa ja voi avata polun muutokseen. Päihdepalveluihin hakeutuminen voi herättää häpeää ja pelkoa, mutta ammattilaisten tuki madaltaa kynnystä. Potilaan kunnioittava ja leimaamaton kohtaaminen ovat ratkaisevan tärkeitä.

---

Kirjoittajat

Marja Silén-Lipponen, yliopettaja, Savonia-ammattikorkeakoulu

Marja Äijö, yliopettaja, Savonia-ammattikorkeakoulu

Mirja Saukkonen, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

Ulla Nuutinen, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

Marjo Heikkinen, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

Petri Suohovi, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

---

Lähteet

Järvinen, M. 2025. Motivoiva haastattelu. Käypä hoito –suositus. Luettu: 10.12.2025. Saatavilla: https://www.kaypahoito.fi/nix02109

Kelly PL, Heyman JC, Tice-Brown D, White-Ryan L. 2020. Interprofessional practice: Social work students’ perspectives on collaboration. Social Work in Health Care 59(2), 108–121. DOI: https://doi.org/10.1080/00981389.2020.1719565

Miettinen A, Mönkkönen K, Kekoni T. 2025. Sosiaali- ja terveysalan yhteistä koulutusta kehittämässä – monialaisen identiteetin rakentuminen työryhmässä. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 62(4). DOI: https://doi.org/10.23990/sa.152066

Noel L, Chen Qi, Petruzzi LJ, Phillips F, Garay R, Valdez C, Aranda MP, Jones B. 2022. Interprofessional collaboration between social workers and community health workers to address health and mental health in the United States: A systematised review. Health Soc Care Community 30(6), e6240-e6254. DOI: https://doi.org/10.1111/hsc.14061

Sandström S, Kinnunen M, Rantala T. 2018. Moniammatillinen yhteistyö sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten kuvaamana. ePooki – Oulun ammattikorkeakoulun verkkolehti, 44/2018. Saatavilla: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/152021/ePooki%2044_2018.pdf

Silén-Lipponen M, Saaranen T. 2021. Reflection as a factor promoting learning interprofessional collaboration in a large group simulation in social and health care. International Journal of Nursing and Health Care Research 4 (5), 1241.

Silén-Lipponen M, Piippo-Savolainen E, Azimirad M, Saaranen T. 2024. Distanced large group simulations as a learning method for interprofessional collaboration. Nursing Reports 14 (4), 2640–2650.

Strand T. 2025. Stigma ja syrjintä. Terveyden ja Hyvinvoinnin Laitos. Luettu 13.12.2025. Saatavilla: https://thl.fi/aiheet/mielenterveys/mielenterveyden-edistaminen/stigma-ja-syrjinta

Timperi T. 2022. Sote-integraation edellyttämä monialainen yhteistyöosaaminen Selvityshenkilön raportti. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki. Saatavissa https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/164410/STM_2022_22_rap.pdf#page=12.17

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). 2023. Päihteiden käytön ja riippuvuuksien varhainen tunnistaminen ja tuki perusterveydenhuollossa. Saatavissa https://thl.fi/aiheet/alkoholi-tupakka-ja-riippuvuudet/ehkaiseva-paihdetyo/ehkaiseva-paihdetyo-sosiaali-ja-terveyspalveluissa/paihteiden-kayton-ja-riippuvuuksien-varhainen-tunnistaminen-ja-tuki-perusterveydenhuollossa

Työturvallisuuskeskus (TTK). 2024. Haastavat asiakas- ja potilastilanteet. Työturvallisuuskeskus. Luettu 13.12.2025. Saatavilla: https://ttk.fi/tyoturvallisuus/toimialakohtaista-tietoa/sosiaali-ja-terveysala/terveydenhuoltoala/haastavat-asiakas-ja-potilastilanteet/

Vaseghi F, Yarmohammadian MH, Raeisi A. 2022. Interprofessional Collaboration Competencies in the Health System: A Systematic Review. Iran Journal of Nursing and Midwifery Research 18 (6), 496–504.