Savonia-artikkeli Pro: Moniammatillinen yhteistyö ei toteudu työterveyshuollossa toivotulla tavalla
Savonia-artikkeli Pro on kokoelma monialaisen Savonian asiantuntemusta eri aiheista.
This work is licensed under CC BY-SA 4.0
Moniammatillisuudesta on puhuttu sote-alalla jo vuosikymmeniä, mutta sen vaade on noussut ammattilaisten yhteistyöhön uudella tavalla palveluiden uudistuessa. Moniammatillisen yhteistyön tiedetään olevan vaikuttava toimintatapa asiakkaiden kompleksisten ongelmien ratkaisemisessa. Asiakaslähtöisen ajattelun mukaan laadukas palvelukokonaisuus edellyttää eri alojen ammattilaisten tiivistä yhteistyötä ja taitoa olla vuorovaikutuksessa. Kyky ja halu yhteistyöhön ammattialoja ylittäen on välttämätöntä myös palveluita kehitettäessä. Vaikka moniammatillista yhteistyötä pidetään ihanteena, käytännön arjessa yhdessä toimimista haittaa usein vuorovaikutuksen ongelmat, ammatillinen kilpailu ja haluttomuus ymmärtää asioita toisten näkökulmasta. (Mönkkönen, Kekoni & Pehkonen 2019.)
Anna Korhonen selvitti opinnäytetyössään (Korhonen 2025) moniammatillisen tiimityön nykytilannetta erään yksityisen työterveyshuollon palveluntuottajan yhden alueen työterveyshuollon organisaatiossa. Tavoitteena oli kehittää moniammatillisen tiimityön toimintamalleja. Työssä lähdettiin hakemaan vastauksia siihen, mikä moniammatillisen tiimityön onnistumista edistää ja mikä sitä puolestaan haittaa. Opinnäytetyö toteutettiin tutkimuksellisena kehittämistyönä. Tutkimuksellinen osuus toteutettiin tapaustutkimuksena, jossa lähestymistapa oli määrällinen tutkimus. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kyselyä, jonka avulla saatiin yksityiskohtaista tietoa työntekijöiden näkemyksestä moniammatillisesta tiimityöskentelyn nykytilanteesta. Kehittäminen jatkui tutkimuksellisen osuuden jälkeen työpajatyöskentelyllä, jonka tavoitteena oli tuottaa lisäarvoa työn tilaajalle moniammatillista tiimityötä kehittämällä.
Moniammatillisessa yhteistyössä on nähtävillä ammattikohtaisia eroja
Moniammatillinen yhteistyö on aiheena jatkuvasti ajankohtainen työterveyshuollossa. Toiminta ja siihen kuuluva moniammatillinen toimintatapa perustuvat työterveyshuoltolakiin (L1383/2001) ja valtioneuvoston asetukseen hyvän työterveyshuoltokäytännön periaatteista, työterveyshuollon sisällöstä sekä ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden koulutuksesta (A 708/2013). Korhosen (2025) opinnäytetyön tulokset kuitenkin osoittavat, että moniammatillinen yhteistyö ei toteudu lain hengen ja periaatteiden mukaisesti. Työterveyshuollon rooli ja kustannukset ovat jatkuvan kriittisen tarkastelun kohteena, mikä osaltaan haastaa moniammatillisen yhteistyön toteuttamista käytännössä (em.).
Työterveyslääkärit ja -hoitajat osallistuvat muita ammattiryhmiä useammin moniammatilliseen yhteistyöhön. Työfysioterapeuttien osallistuminen monialaiseen yhteistyöhön ei ole ammattinimikemuutoksesta huolimatta samalla tasolla työterveyslääkäreiden ja -hoitajien kanssa, vaan se näyttäytyy samalla tasolla työterveyshuollon asiantuntijoina toimivien työterveyspsykologien kanssa. Ravitsemusterapeuttien ja työkykyvalmentajien osallistuminen moniammatilliseen yhteistyöhön näyttäytyi vähäisenä ja nämä ammattiryhmät raportoivat myös, että moniammatilliseen yhteistyöhön osallistuminen on tuntunut haastavalta. Ammattiryhmäkohtaisten erojen lisäksi työsuhteen kestolla todettiin olevan merkitystä moniammatilliseen yhteistyöhön osallistumiseen: Lyhyemmän aikaa (0–3 vuotta) työterveyshuollossa työskennelleet osallistuivat moniammatilliseen yhteistyöhön vähemmän kuin pidempään työterveyshuollossa työskennelleet.
Moniammatillinen yhteistyö toteutuu parhaiten työpaikkaselvityksissä
Moniammatillinen yhteistyö toteutui työterveyshuollon lakisääteisissä perusprosesseissa vaihtelevasti. Työpaikkaselvitykseen liittyvät prosessin vaiheet erottuivat tuloksissa positiivisesti, sillä niissä moniammatillinen yhteistyö toteutui parhaiten. Prosessien valmistelevat osat toteutuivat moniammatillisesti useammin, kuin asiakkaiden tapaaminen samassa prosessissa. Toimintasuunnitelmaneuvottelut toteutuivat työterveyshuollon lakisääteisistä perusprosesseista moniammatillisuuden näkökulmasta heikoimmin, vaikka kyseessä on tapaaminen, jossa työterveyshuollon toimintaa suunnitellaan ja toimenpiteistä sovitaan. (Korhonen 2025.)
Moniammatillisen yhteistyön toteutumisen taustalla on vaikuttamassa sekä sisäisiä, että ulkoisia tekijöitä. Sisäisiä tekijöitä ovat yhteisen ajan löytäminen, osallistumisen mahdollisuudet ja velvollisuudet, tarve selkeille rooleille ja vastuille sekä viestinä. Ulkoisia tekijöitä olivat puolestaan moniammatillisen tiimityöskentelyn kieltäminen asiakkaan tai asiakasorganisaation toimesta. Asiakkaat voisivat hyötyä moniammatillista yhteistyöstä nykyistä enemmän, mutta onko työterveyshuollossa tähän valmiuksia, osaamista ja riittävästi tukea? Tämä olisi erittäin mielenkiintoinen jatkotutkimuksen aihe. (Korhonen 2025.)
Yhteiskehittämisestä konkreetteihin kehittämistoimenpiteisiin
Yhteiskehittämiseen työpajatyöskentelyssä osallistui tutkittavan alueen työterveyshuollon esihenkilöitä. Heidän osallistamisellaan tavoiteltiin esihenkilöiden parempaa sitoutumista kehittämistoimien johtamiseen. Kehittämisen pohjana hyödynnettiin opinnäytetyön tutkimuksellisen osuuden tuloksia. Keskeisimmistä tuloksista muodostettiin työpajassa käsiteltävät teemat. Näitä olivat osallistuminen, yhteinen aika, selkeät vastuut, selkeät roolit ja viestintä. Työpajatyöskentelyn menetelmänä käytettiin tapaustutkimukseen soveltuvaa ideariiheä. Ideariihen tuloksena syntyneen tuotoksen analysoinnissa hyödynnettiin teemoittelua.
Kehittämisen tuloksena saatiin konkreettisia kehittämisehdotuksia moniammatillisen yhteistyön toimintamallien kehittämiseksi. Kehittämistoimenpiteitä nousi sekä uusista toimenpiteistä, että käytössä olevien toimintamallien kehittämistarpeista. Olemassa olevien toimintamallien kehittämiseen liittyviä toimenpiteitä olivat vuosisuunnitelman käytön ja vastuiden johtaminen tiimeille, yhteisistä toimintamalleista tiedottaminen ja muistuttaminen, tiimien viikoittaisen yhteisen ajan hyödyntämisen vahvistaminen, asiakkuudenhoidon tilanteen ja mahdollisten haasteiden selvittäminen sekä vastuiden kirkastaminen rekrytointi- ja perehdytysvaiheessa. Uusia toimenpiteitä olivat yritysterveyden johtamisen vuosikellon käyttöönotto, alueen yritysterveyden esihenkilöiden yhteisen linjan varmistaminen, yhteisten aiheiden sopiminen koko alueen moniammatillisiin tiimipalavereihin sekä viestinnän pelisääntöjen laatiminen ja johtaminen.
Kirjoittajat:
Anna Korhonen, sosiaali- ja terveysalan kehittäminen ja johtaminen YAMK, Savonia-ammattikorkeakoulu
Katri Savolainen, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu
Lähteet:
A 708/2013. Valtioneuvoston asetus hyvän työterveyshuoltokäytännön periaatteista, työterveyshuol-lon sisällöstä sekä ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden koulutuksesta 10.10.2013. https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/saadoskokoelma/2013/708. Viitattu 23.10.2025.
Korhonen, A. 2025. Työterveyshuollon moniammatillisen yhteistyön kehittäminen. Ylempi AMK-opinnäytetyö. Sosiaali- ja terveysalan kehittämisen ja johtamisen tutkinto-ohjelma. Savonia-ammattikorkeakoulu. Saatavissa: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025101225926
L 1383/2001. Työterveyshuoltolaki 21.12.2001. https://www.finlex.fi/eli?uri=http://data.finlex.fi/eli/sd/2001/1383/ajantasa/2025-06-27/fin. Viitattu 23.10.2025.
Mönkkönen, K., Kekoni, T. & Pehkonen, A. 2019. Luku 1 Johdanto. Teoksessa Mönkkönen, K., Ke-koni, T. & Pehkonen, A. (toim.) Moniammatillinen yhteistyö. Vaikuttava vuorovaikutus sosiaali- ja terveysalalla. E-kirja. Helsinki: Gaudeamus Oy.