Päihdetyössä kohdataan runsaasti asiakkaita, joiden elämänkulkuun on sisältynyt varhaisia stressi- ja traumakokemuksia. Tutkimus on jo pitkään osoittanut, että lapsuuden haitalliset kokemukset ovat yhteydessä myöhempään päihteiden käyttöön ja päihderiippuvuuden kehittymiseen (Felitti ym. 1998). Tästä huolimatta traumataustan systemaattinen huomioiminen ei ole kaikilta osin vakiintunut osaksi päihdetyön käytäntöjä, vaan työ painottuu usein edelleen ensisijaisesti päihteiden käytön vähentämiseen (Karttunen 2024). Samaan aikaan päihderiippuvuutta tarkastellaan yhä useammin sairauden tai haitallisen käyttäytymisen sijaan selviytymiskeinona, joka liittyy vaikeiden tunteiden ja kokemusten säätelyyn (Maté 2018; Tourunen ym. 2025).

Tämä artikkeli perustuu Metsolan (2026) ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyöhön, jonka tarkoituksena oli selvittää, miten ajantasainen tutkimustieto varhaisten stressikokemusten yhteydestä päihderiippuvuuteen vertautuu Gabor Matén teoksessaan In the Realm of Hungry Ghosts: Close Encounters with Addiction esittämiin näkemyksiin.

Traumatausta päihderiippuvuuden riskitekijänä

Laajat väestötutkimukset osoittavat johdonmukaisesti, että kuormittavat kasvuympäristöt, kuten kasaantuvat stressitekijät, heikko sosiaalinen tuki ja päihteiden helppo saatavuus, lisäävät päihteiden käytön ja riippuvuuden riskiä (Nawi ym. 2021; Lin ym. 2024). Vaikutukset ovat erityisen merkittäviä lapsuudessa ja nuoruudessa, jolloin aivot kehittyvät nopeasti ja ovat herkkiä ympäristön vaikutuksille (Sisk & Gee 2022).

Varhaiset stressikokemukset voivat lisätä päihderiippuvuuden riskiä jopa moninkertaiseksi verrattuna henkilöihin, joilla tällaisia kokemuksia ei ole (Johansson Capusan ym. 2021; Kirsch & Lippard 2022; Broekhof ym. 2023). Haitalliset lapsuuskokemukset, pitkäkestoinen stressi ja trauma kietoutuvat usein toisiinsa ja vaikuttavat sekä psyykkisiin että fysiologisiin toimintoihin (Hoffmann & Hoffmann 2025). Riskin on todettu kasvavan erityisesti kokemusten kasautuessa, vaikka yksilölliset erot, biologiset tekijät ja suojaavat voimavarat säätelevät päihderiippuvuuden kehittymistä (Kirsch & Lippard 2022).

Varhaisten kokemusten vaikutukset tunnesäätelyyn ja aivojen toimintaan

Haitalliset varhaiset kokemukset voivat heikentää tunnesäätelyä, lisätä stressiherkkyyttä ja impulsiivisuutta sekä altistaa myöhemmälle päihteiden käytölle (Hoffmann & Hoffmann 2025). Traumaattiset kokemukset voivat vaikuttaa siihen, miten ihminen reagoi stressiin ja kuormitukseen arjessa. Tämä voi ilmetä vaikeutena säädellä tunteita, matalana stressinsietokykynä ja voimakkaina tunnereaktioina, jotka lisäävät tarvetta löytää keinoja lievittää oloa, esimerkiksi päihteiden avulla (Hoffmann & Hoffmann 2025; Kirsch & Lippard 2022).

Varhaiset kuormittavat kokemukset voivat vaikuttaa myös aivojen palkitsemisjärjestelmän toimintaan. Dopamiinivälitteinen oppiminen ohjaa sitä, mitkä kokemukset koetaan merkityksellisiksi ja tavoiteltaviksi (Schultz 2000), ja tutkimusten mukaan haitalliset lapsuuskokemukset voivat muuttaa palkitsemiseen ja päätöksentekoon liittyviä aivoverkkoja (Hanson ym. 2021). Näiden muutosten myötä päihteiden käyttö voi toimia keinona lievittää emotionaalista kuormitusta ja säädellä vaikeita tunnetiloja.

Päihderiippuvuus selviytymiskeinona traumatyön näkökulmasta

Päihderiippuvuutta tarkastellaan usein haitallisena käyttäytymisenä tai sairautena, mutta traumaperustaisessa työotteessa sitä ymmärretään ennen kaikkea selviytymiskeinona. Traumataustan näkökulmasta päihteiden käyttö ei näyttäydy irrallisena ongelmana, vaan merkityksellisenä ja opittuna tapana vastata koettuun kipuun, turvattomuuteen tai vaikeasti säädeltäviin tunteisiin (Maté 2018). Tämä tulkinta saa tukea myös suomalaisilta päihdetyön ammattilaisilta, joiden mukaan riippuvuus näyttäytyy usein itselääkintänä ja opittuna selviytymismallina (Tourunen ym. 2025).

Juuri tämä erottaa traumainformoidun ja traumaperustaisen työotteen muista lähestymistavoista. Päihteiden käyttöä ei pyritä poistamaan ilman ymmärrystä siitä, mitä tehtävää se yksilön elämässä palvelee. Traumataustan huomioiminen päihdetyössä tarkoittaa tapaa kohdata asiakas siten, että päihdeongelma nähdään osana laajempaa selviytymisen historiaa, ei pelkästään korjattavana käyttäytymisenä. Työotteessa korostuvat turvallisuus, luottamus ja asiakkaan kokemusten arvostava kohtaaminen sekä pyrkimys ehkäistä uudelleen traumatisoitumista (Karttunen 2024). Hoidossa ja ehkäisyssä on tärkeää puuttua varhaisiin riskitekijöihin ja vahvistaa suojaavia tekijöitä, kuten perhesuhteita ja prososiaalisia taitoja (Volkow & Blanco 2023; Compton, Wargo & Volkow 2022). Haittojen vähentämiseen perustuvat lähestymistavat tarjoavat lisäksi realistisia keinoja lievittää päihteiden käytön haittoja myös silloin, kun täydellinen päihteettömyys ei ole ajankohtainen tavoite (Marlatt & Witkiewitz 2002).

Lopuksi

Tämän artikkelin tarkastelu osoittaa, että päihderiippuvuuden ymmärtäminen edellyttää yksilön elämänhistorian ja varhaisten kokemusten huomioimista. Traumataustan näkökulmasta päihteiden käyttö voi näyttäytyä selviytymiskeinona, joka on auttanut yksilöä säätelemään vaikeita tunteita ja kokemuksia, vaikka se myöhemmin muodostuu ongelmaksi. Päihdetyössä tämä haastaa ammattilaisen työotetta siirtämään painopistettä päihteiden käytön kontrollista kohti asiakkaan kokemusten, toimintamallien ja voimavarojen ymmärtämistä.

Traumataustan systemaattinen huomioiminen ei ole vielä kaikilta osin vakiintunut osaksi päihdetyön käytäntöjä (Karttunen 2024), mutta traumainformoitu ja kiintymyssuhdetietoinen lähestymistapa tarjoaa mahdollisuuden kehittää vaikuttavampaa ja inhimillisempää päihdetyötä. Ammattilaisten käsitykset riippuvuuden syistä ohjaavat sekä kohtaamista että hoitovalintoja (Delos Reyes 2002), ja siksi päihderiippuvuuden ymmärtäminen selviytymiskeinona voi avata uusia, yhteistyöhön perustuvia tapoja tukea muutosta.

---

Kirjoittajat

Maria Metsola, Mielenterveys- ja päihdetyön kehittäjä YAMK-tutkinto-opiskelija, Master School, Savonia-ammattikorkeakoulu

Teija Korhonen, Yliopettaja, Master School, Savonia-ammattikorkeakoulu

---

Lähteet

Compton, W. M., Wargo, E. M. & Volkow, N. D. 2022. Neuropsychiatric model of addiction simplified. Neuropsychopharmacology. https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC9450117/

Delos Reyes, C. M. 2002. Overcoming pessimism about treatment of addiction. Journal of the American Medical Association, 287(14), 1857. https://doi.org/10.1001/jama.287.14.1857-JMS0410-3-1

Felitti, V. J., Anda, R. F., Nordenberg, D., Williamson, D. F., Spitz, A. M., Edwards, V., Koss, M. P. & Marks, J. S. 1998. Relationship of childhood abuse and household dysfunction to many of the leading causes of death in adults: The adverse childhood experiences (ACE) study. American Journal of Preventive Medicine, 14(4), 245–258. https://doi.org/10.1016/S0749-3797(98)00017-8

Hanson, J. L., Williams, A. V., Bangasser, D. A. & Peña, C. J. 2021. Impact of early life stress on reward circuit function and regulation. Frontiers in Psychiatry, 12, 744690. https://doi.org/10.3389/fpsyt.2021.744690

Hoffmann, J. P. & Hoffmann, C. S. 2025. Childhood trauma and adolescent substance use: An integrative perspective. Future Science OA, 11(1). https://doi.org/10.1080/20565623.2025.2557763

Johansson Capusan, A. J., Gustafsson, P. A., Kuja-Halkola, R., Igelström, K., Mayo, L. M. & Heilig, M. 2021. Re-examining the link between childhood maltreatment and substance use disorder: A prospective, genetically informative study. Molecular Psychiatry, 26(7), 3201–3209. https://doi.org/10.1038/s41380-021-01071-8

Karttunen, T. 2024. Traumainformoitu lähestymistapa päihdeongelmien kuntoutuksessa. Kuntoutus, 47(3), 40–46. https://doi.org/10.37451/kuntoutus.148827

Kirsch, D. E. & Lippard, E. T. C. 2022. Early life stress and substance use disorders: The critical role of adolescent substance use. Pharmacology, Biochemistry and Behavior, 215, 173360. https://doi.org/10.1016/j.pbb.2022.173360

Lin, C., Cousins, S. J., Zhu, Y., Clingan, S. E., Mooney, L. J., Kan, E., Wu, F. & Hser, Y.-I. 2024. A scoping review of social determinants of health’s impact on substance use disorders over the life course. Journal of Substance Use and Addiction Treatment, 166, 209484. https://doi.org/10.1016/j.josat.2024.209484

Marlatt, G. A. & Witkiewitz, K. 2002. Harm reduction approaches to alcohol use: Health promotion, prevention, and treatment. Addictive Behaviors, 27(6), 867–886. https://doi.org/10.1016/S0306-4603(02)00294-0

Maté, G. 2018. In the realm of hungry ghosts: Close encounters with addiction. London: Vermilion.

Nawi, A. M., Ismail, R., Ibrahim, F., Hassan, M. R., Manaf, M. R. A., Amit, N., Ibrahim, N. & Shafurdin, N. S. 2021. Risk and protective factors of drug abuse among adolescents: A systematic review. BMC Public Health, 21, 2088. https://doi.org/10.1186/s12889-021-11906-2

Schultz, W. 2000. Multiple reward signals in the brain. Nature Reviews Neuroscience, 1(3), 199–207. https://doi.org/10.1038/35044563

Sisk, L. M. & Gee, D. G. 2022. Stress and adolescence: Vulnerability and opportunity during a sensitive window of development. Developmental Cognitive Neuroscience. https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC9007828/

Tourunen, J., Jurvansuu, S. & Heinonen, T. 2025. Yksilön vai yhteiskunnan vastuu? Järjestötyöntekijöiden näkemyksiä riippuvuuksista. A-klinikkasäätiö: Katsauksia ja näkökulmia 2/2025. https://a-klinikkasaatio.fi/wp-content/uploads/A-klinikkasaatio-Katsauksia-ja-nakokulmia-2-2025.pdf

Volkow, N. D. & Blanco, C. 2023. Substance use disorders: A comprehensive update of classification, epidemiology, neurobiology, clinical aspects, treatment and prevention. World Psychiatry, 22(2), 203–229. https://doi.org/10.1002/wps.21073