3.4.2025 Savonia-ammattikorkeakoulussa pidettiin monialainen sote-alan harjoittelujen ohjauksen kehittämisiltapäivä, joka kokosi yhteen monialaisesti osaajia työelämästä ja Savonia-ammattikorkeakoululta. Savonian sosiaali- ja terveysalan harjoittelukoordinaattoreiden järjestämä iltapäivä oli suunnattu kaikille Savonian sosiaali- ja terveysalan opiskelijoita ohjaaville työntekijöille, opiskelijavastaaville ja esihenkilöille ja sen tavoitteena oli kehittää harjoittelujen ohjausta ja yhteistyötä.

Tilaisuuden alussa terveysalan koulutuspäällikkö Emilia Laukkanen kertoi puheenvuorossaan Savonian strategian mukaisista linjauksista tuleville vuosille. Savonia tavoittelee kansainvälistä osaamista opetuksessa esimerkiksi lisäämällä monikulttuurisuutta kauttaaltaan opetussuunnitelmiin, mutta myös alueellisen työelämäyhteistyön myötä. Alueellisessa yhteistyössä korostuu myös työelämässä hankitun osaamisen tunnistaminen ja maassa oleskelevien kansainvälisten osaajien yksilöllisten koulutuspolkujen kehittäminen.

Iltapäivä koostui kahdesta työpajasta, joissa osallistujat pääsivät keskustelemaan alustetuista teemoista pienryhmissä. Työpajojen keskustelut tiivistettiin viiteen pääkohtaan, joista koottiin yhteinen sanapilvi. Kummankin työpajan jälkeen osallistujat kokoontuivat yhteiseen keskusteluun aiheesta koosteiden äärelle.

Ohjaajan rooli korostuu ohjaavan opettajan siirtyessä taustalle

Ensimmäisessä työpajassa pureuduttiin ohjaajan roolin muutokseen, erilaisiin opiskelijaohjauksen tapoihin ja erilaisten ohjauksen muotojen asettamiin vaatimuksiin. Työpajan alussa päästiin kuulemaan opiskelijoiden terveiset harjoittelun ohjaajille ja harjoittelua ohjaaville opettajille videomuotoisen tervehdyksen merkeissä. Opiskelijat kertoivat ohjaussuhteen merkittävistä tekijöistä ja toiveista harjoittelun käytäntöihin. Moninaiset oppijat vaativat ohjaajalta hyvää valmistautumista, tutustumista opiskelijan taustaan ja tavoitteisiin ja ensimmäisten harjoittelupäivien rauhoittamista. Opiskelijan tekemä lähtötasokuvaus ja harjoittelun suunnitelma auttavat ohjaajaa tutustumaan opiskelijaan ja hänen tavoitteisiinsa jo etukäteen.

Ohjaaja tarvitsee kykyä mahdollistaa opiskelijalle harjoittelupaikan mikroympäristöön tutustuminen sanoittamalla ja perehdyttämällä hänet harjoittelupaikan tapoihin sekä prosesseihin. Ohjauksessa ja toimintamalleissa tulee korostaa jokaisen harjoittelupaikan yksilöllisiä toimintaympäristöjä ja toimintatapoja. Hyvien toimintamallien jakaminen luo pohjan laadukkaille harjoitteluille ja tarjoaa työvälineitä harjoittelupaikan ohjaajille. Tasalaatuiset harjoittelut ja reflektiivinen työote mahdollistavat tuleville ammattilaisille hyvät valmiudet siirtyä työelämään.

Moduulimallin mukainen harjoittelu eli opiskelijaparin tai -ryhmän ohjaaminen vaatii entistä tarkempaa esityötä. Moduulimallilla tehdyssä harjoittelussa tärkeintä on opiskelijoiden välinen yhteistyö ja vertaisoppiminen yhdessä toisen opiskelijan kanssa. Vaikka opiskelijat työskentelevät yhdessä, vastuu potilaan hoidosta on aina ohjaajalla. Moduuliharjoittelussa harjoittelu palkitsee opiskelijat itsenäisen työotteen lisääntymisenä ja todellisen työprosessien oppimisena käytännössä. (Manninen 2014.)

Opettajan merkitys harjoittelun ohjauksessa on ohjata opiskelijaa kirjoittamaan käytännön läheiset lähtötasokuvaukset ja realistiset tavoitteet harjoitteluun. Opettaja myös ohjaa opiskelijaa yhdistämään aiemmin hankittua teoriatietoa käytäntöön. Harjoittelun aikaisissa ohjauskeskusteluissa opettaja voi tarjota työkaluja harjoittelun etenemiseen ja tavoitteiden saavuttamiseen.

Kielitietoista opiskelijaohjausta tarvitaan yhä useammin

Toisen työpajan aiheena kansainvälisyys harjoittelukentällä. Ennen pienryhmätyöskentelyä osallistujat pääsivät seuraamaan hoitotyön ja suomen kielen opettajien dialogia kielitietoisuudesta ja kulttuurisesta kompetenssista.

Keskustelun alussa osallistujille avattiin kielitietoisuuden käsitettä. Vaikka kielitietoisuudella on erilaisia määritelmiä, käytännössä se tarkoittaa, että pohditaan ja reflektoidaan eri kielten ja äidinkielen käyttöä. On yleistä, että riippuen tilanteesta käytetään muodollista tai epämuodollista kieltä, puheeseen sisällytetään ammattisanasto tai puhekielisiä ilmaisuja. Suomen kielen oppijat yleensä mainitsevat, että erityisesti puhuttu kieli ja murteet tuovat paljon haasteita. Kansainvälisten opiskelijoiden harjoitteluohjaajilta odotetaan selkeän kielen käyttöä helpottaakseen yhteisymmärrystä, siksi maahanmuuttaneiden parissa työskentelevät monesti pyrkivät käyttämään yksinkertaisempaa kieltä.

Puhetapojen radikaalit muutokset eivät ole nopeita eivätkä helppoja, sillä kielelliset yksiköt sisältyvät ihmismielen tietorakenteisiin, jotka auttavat jäsentämään kokemuksia ja maailmankuvaa (Langacker 1987, 68–75; Nikanne & Paulsen 2020, 763–764; ks. myös Leino 1993). Kuitenkin pientenkin muutosten kautta jokainen pystyy rakentamaan puheestaan selkeämpää. Yleisölle esitettiin yksinkertaisia tapoja lisätä puheen ymmärrettävyyttä. Mainittiin, että puhekielisiä tai arvokkaana kulttuuriperintönä pidettäviä murteellisia ilmauksia (Hermo 2025, 5) ei tarvitse välttää, mutta niitä kannattaa selittää mahdollisimman yksinkertaisin sanoin. Muistutettiin, että ohjaajat ja kollegat ovat maahanmuuttaneille tärkeitä ja luotettavia suomen kielen opettajia, siksi jokaisen on hyvä ajoittain pohtia omaa puhetapaansa. Lisäksi korostettiin, että selkeä kieli sopii kaikille, myös kantasuomalaisille.

Kulttuurinen osaaminen opiskelijan integroitumista tukemassa

Seuraavaksi siirryttiin keskustelemaan kulttuurisesta kompetenssista, joka tarkoittaa kykyä ymmärtää ja kunnioittaa erilaisia kulttuurisia näkökulmia ja käytäntöjä sekä herkkyyttä nähdä erilaiset kulttuuriset taustat. Se on myös kykyä ymmärtää omia kulttuurisia lähtökohtia ja niiden vaikutusta kohtaamiseen sekä tunnistaa ennakkoluulot ja niiden vaikutukset omaan toimintaan. Suomeen juuri muuttaneiden opiskelijoiden tottuminen suomalaiseen opetukseen vaatii aikaa. Erilaisista kulttuureista tulevilla voi olla hyvin erilainen kokemus esimerkiksi opettajan ja harjoittelun ohjaajan roolista, minkä vuoksi opiskelijaa on tärkeää kannustaa harjoittelemaan päätöksentekoa turvallisessa ympäristössä tekemättä päätöksiä hänen puolestaan.

On tavallista, että kansainvälisen opiskelijan ohjaukseen tarvitaan enemmän aikaa. Ohjaavien henkilöiden ja opettajien tuki kuitenkin edistää integroitumista yhteiskuntaan ja työelämään (Kamau ym. 2023b, 3421), minkä vuoksi siihen on tärkeää panostaa. Joillekin saattaa olla vaikeaa myöntää, ettei ymmärrä jotain asiaa. Sen takia ohjaajan on tärkeää kysyä oikeita kysymyksiä ja varmistaa, että opiskelija ymmärtää. Harjoittelijaa voi myös pyytää kertomaan omin sanoin, mitä hän aikoo seuraavaksi tehdä. Opiskelijaa kannattaa myös kannustaa kirjaamaan työpäivän aikana ylös asioita, joista hän haluaa jutella työpäivän päättyessä.

Pienillä asioilla on mahdollista lisätä hyvää vuorovaikutusta ja luottamuksen syntymistä, mikä on tärkeää ohjaamisessa. Opiskelijat toivovat, että ohjaaja yrittää puhua englantia niin kuin osaa eikä ohjaajalta vaadita täydellistä englannin kielen taitoa. Myös suomen kieltä tulisi käyttää rohkeasti ja kannustaa myös opiskelijaa suomen kielen käyttämisessä. Eri kulttuurien toimintatapoja voi selvittää kysymällä ääneen, olemalla utelias ja näyttämällä oman kiinnostuksensa. Koulutus ja kokemus lisäävät motivaatiota kulttuurisiin kohtaamisiin ja edistävät tutkimusten mukaan kulttuurista osaamista. On muistettava myös, että kohtaamista tapahtuu virallisissa olosuhteissa kuten ohjaus- tai opetustilanteissa, mutta myös epävirallisissa tilanteissa esimerkiksi kahvipöytäkeskusteluissa. Molempia tarvitaan opiskelijan integroitumisessa työelämään (Kamau ym. 2023a). Lopuksi pohdittiin, onko monikulttuuriset kohtaamiset tarpeen erotella muista kohtaamisista.

Työpajassa pienryhmissä keskusteltiin vilkkaasti kansainvälistyvistä työpaikoista. Erityisesti kielitietoisuus nousi monessa ryhmässä keskusteluun. Pohdittavaksi nousi esimerkiksi työpaikan mikrokulttuurin tunnistaminen eli miten työpaikassa kohdataan kielenoppija ja mitä kieliä puhutaan. Monissa työyhteisöissä keskustelua kielitietoisuudesta ei kokemusten mukaan ole käyty, vaikka sosiokulttuuriset tekijät kuten kieli ovat yhteydessä henkilön työelämään integroitumiseen (Kamau ym. 2023b). Lisäksi puhuttiin ammattislangin tunnistamisesta ja murteiden käytöstä, mutta erityisesti kielitaitotason tunnistaminen koettiin tärkeäksi yhteisen kielen kannalta (ks. Raatikainen ym. 2025). Kun lähtötaso on tiedossa, on helpompi päättää, käytetäänkö selkeää suomea, englantia vai molempia. Tähän toivottiin tiivistä yhteistyötä koulutusorganisaation kanssa. Myös tutkimuksissa on havaittu tarve kieli- ja kulttuuritietoisuuden systemaattiselle vahvistamiselle sosiaali- ja terveydenhuollossa (Kamau ym. 2023b, 7).

Toimintamallit jakoon

Kehittämisiltapäivässä osallistujat pääsivät keskustelemaan opiskelijaohjauksen ajankohtaisista asioista yli organisaatiorajojen, jolloin hyviä käytänteitä ja ohjaamisen vinkkejä jaettiin eri ammattiryhmien välillä. Yhteisissä keskusteluissa päästiin kuulemaan harjoittelun ohjaajia ja ohjaavia opettajia. Työpajoissa ja keskusteluissa jaettiin hyviä toimintamalleja, jotka luovat pohjan laadukkaille harjoitteluille ja tarjoavat työvälineitä harjoittelupaikan ohjaajille. Tapahtuma tarjosi mahdollisuuden kehittää sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden harjoittelujen ohjausta ja yhteistyötä, mikä parantaa opiskelijoiden oppimiskokemusta ja valmistaa heitä paremmin työelämään.

Kirjoittajat:

Veronika Mysheva, suomen kielen lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

Merja Natunen, hoitotyön opettaja, Savonia-ammattikorkeakoulu

Salla Lommi, palvelukoordinaattori Wellness Center, Savonia-ammattikorkeakoulu

Tarja Ruokokoski, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

Aija Jäntti, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

Oona Kähkönen, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

LÄHTEET

Hermo, R. 2021. Muuttuva ja muuttumaton murre: Porilaiset murrepakinat kulttuuriperinnön tuottajina ja säilyttäjinä, Virittäjä, 125(1), 5–31. https://doi.org/10.23982/vir.88100

Kamau, S., Oikarainen, A., Juntunen,M.-M., Koskenranta, M., Kuivila, H., Tomietto, M., & Mikkonen, K. 2023a. Nurse educators’ views of integrating culturally and linguistically diverse future registered nurses into healthcare settings: A qualitative descriptive study. Journal of Advanced Nursing, 79, 3412–3425. https://doi.org/10.1111/jan.15683

Kamau, S., Oikarainen, A., Kiviniitty, N., Koskenranta, M., Kuivila, H., Tomietto, M., Kanste, O., & Mikkonen, K. 2023b. Nurse leaders’ experiences of how culturally and linguistically diverse registered nurses integrate into healthcare settings: An interview study. International Journal of Nursing Studies,146, 1–9. https://doi.org/10.1016/j.ijnurstu.2023.104559

Langacker, R. W. 1987. Foundations of Cognitive Grammar, vol. 1: Theoretical prerequisites. Stanford: Stanford University Press.

Leino, P. 1993. Polysemia – kielen moniselitteisyys. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos.

Manninen, K. 2014. Experiencing authenticity – The core of student learning in clinical practice. Väitöskirja. Karolinska Institutet, Stockholm, Sweden.

Nikanne, U. & Paulsen, G. 2020. Kieliopin tutkimus ja kielioppiteoriat. Kielentutkimuksen menetelmiä I-IV. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 749–775

Raatikainen K., Markoff E. & Rajala S. 2025. Suomen kielen osaamisen arviointi ja tukemisen keinot. Sairaanhoitajaksi Suomessa: Pätevöitymiskoulutuksen hyvät käytännöt 2022–2025. Laurea-ammattikorkeakoulu, 36–44. https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-799-716-4