Artikkelissa tarkastelen Kosovon seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen arkea sosiaalialan näkökulmasta sekä erityisesti sitä ristiriitaa, joka syntyy lainsäädännöllisten oikeuksien ja koetun turvallisuuden välille. Artikkeli perustuu opintoihini sisältyneeseen harjoitteluun, jonka suoritin Kosovossa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen parissa toimivassa kansalaisjärjestössä. Tässä artikkelissa LGBTIQ+-lyhenteellä viitataan lesboihin, homoihin, biseksuaaleihin, trans- ja intersukupuolisiin sekä muihin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin.

Artikkelin keskeinen kysymys on, miten sosiaalialan työssä voidaan tukea seksuaalivähemmistöjen osallisuutta tilanteissa, joissa näkyvyys ei ole lähtökohtaisesti turvallista, vaan saattaa altistaa syrjinnälle tai väkivallalle. Artikkeli haastaa sosiaalialan ammattilaisia tarkastelemaan avoimuuteen liittyviä ammattieettisiä periaatteita sekä yhteiskunnallisia rakenteita tilanteissa, joissa ne eivät välttämättä tarkoita vähemmistöryhmien turvaa.

Syrjintä ja turvattomuus seksuaalivähemmistöjen arjessa

Syrjinnällä tarkoitetaan käytäntöjä ja rakenteita, jotka asettavat yksilöt tai ryhmät eriarvoiseen asemaan esimerkiksi seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuoli-identiteetin perusteella. Seksuaalivähemmistöjen kohdalla syrjintä ilmenee usein sekä suorina kielteisinä asenteina että esteinä, jotka rajoittavat yhdenvertaista osallistumista yhteiskuntaan. Syrjintä ei rajoitu yksittäisiin tekoihin, vaan kytkeytyy laajempiin yhteiskunnallisiin rakenteisiin ja käytäntöihin. (Young 1990, 41–42.)

Euroopan neuvoston (2024) mukaan seksuaalivähemmistöt kohtaavat Kosovossa edelleen sosiaalista ulossulkemista ja syrjintää arjessaan, vaikka lainsäädäntö turvaa muodollisen yhdenvertaisuuden. Kosovossa syrjintä näyttäytyy ristiriitana lainsäädännöllisten sitoumusten ja arjen todellisuuden välillä. Syrjintä rajoittaa seksuaalivähemmistöjen mahdollisuuksia toimia avoimesti yhteiskunnassa ja heikentää siten heidän osallisuutensa toteutumista.

Syrjintä ei vaikuta ainoastaan yhteiskunnalliseen asemaan, vaan myös yksilön turvallisuuden kokemukseen. Eriarvoinen kohtelu ja mahdollinen ulossulkeminen voivat heikentää turvallisuuden kokemusta ja rajoittaa halua toimia avoimesti yhteiskunnassa. Meyerin (2003, 676) mukaan sosiaalisen stressin lähteet eivät rajoitu yksilöllisiin tapahtumiin, vaan ne voivat juontua myös yhteiskunnallisista rakenteista ja leimautumisesta. Tämän näkökulman kautta seksuaalivähemmistöjen turvallisuus voidaan ymmärtää fyysisenä, psyykkisenä ja sosiaalisena kokemuksena, joka vaikuttaa yksilön mahdollisuuksiin toimia vapaasti yhteiskunnassa. Se liittyy siihen, voidaanko oma identiteetti ilmaista avoimesti ilman pelkoa syrjinnästä, väkivallasta tai leimautumisesta.

ERA – LGBTI Equal Rights Association for the Western Balkans and Turkey (2023, 30) toteuttaman LGBTIQ+-aiheisen mielipidekyselyn Kosovoa koskevien tulosten mukaan 63,3 % vastaajista oli sitä mieltä, ettei seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien tulisi ilmaista identiteettiään julkisesti. Tällainen asenneilmapiiri voi tehdä avoimesta identiteetin ilmaisusta sosiaalisesti riskialttiin sekä heikentää turvallisuuden kokemusta ja mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan. Kosovossa turvattomuus ei aina ilmene suorana väkivaltana, vaan jatkuvana varautumisena ja itsensä rajoittamisena. Harjoittelun aikana käydyt keskustelut paikallisten kanssa vahvistivat käsitystä siitä, että avoin identiteetin ilmaisu voi arjessa edellyttää jatkuvaa pohdintaa siitä, missä ja miten identiteettiä on turvallista ilmaista.

Heteronormatiivisuus seksuaalivähemmistöjen osallisuuden esteenä

Heteronormatiivisuudella tarkoitetaan yhteiskunnallista oletusta, jossa heteroseksuaalisuus nähdään luonnollisena ja ensisijaisena seksuaalisuuden muotona. Tällöin muut seksuaalisuudet asemoituvat poikkeamiksi, mikä voi ylläpitää eriarvoisuutta. (Warner 1991, 3–5.) Kosovossa perinteiset perhearvot ja kulttuuriset odotukset voivat vahvistaa näitä rakenteita ja rajoittaa seksuaalivähemmistöjen näkyvyyttä ja osallisuutta (ERA – LGBTI Equal Rights Association for the Western Balkans and Turkey 2023, 30).

Heteronormatiiviset rakenteet vaikuttavat seksuaalivähemmistöjen mahdollisuuksiin osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja tulla kuulluiksi (Warner 1991, 3–5). Osallisuudella voidaan viitata yksilön mahdollisuuteen osallistua yhteiskuntaan täysivaltaisena jäsenenä, mikä edellyttää sekä rakenteellisten ja yhteiskunnallisten edellytysten että sosiaalisen tunnustamisen toteutumista (Fraser 2000, 113–114).

Kosovon seksuaalivähemmistöjen kohdalla osallisuus jää usein rajalliseksi, mikäli syrjintä, heteronormatiiviset rakenteet ja turvattomuuden kokemukset estävät avoimen osallistumisen yhteiskuntaan (CEL 2025; ERA – LGBTI Equal Rights Association for the Western Balkans and Turkey 2023). Osallisuus voidaan näin nähdä kokonaisuutena, joka kuvaa, miten eri ilmiöt vaikuttavat seksuaalivähemmistöjen asemaan yhteiskunnassa. Osallisuuden vahvistaminen edellyttää rakenteellisten esteiden purkamista sekä sosiaalisten asenteiden muutosta. (Fraser 2000, 116–117.)

Rakenteellinen sosiaalityö osallisuuden edellytyksenä

Sosiaalialan työssä seksuaalivähemmistöjen kohtaaminen edellyttää sensitiivistä ja kriittistä työotetta. Ammattilaiset voivat kohdata tilanteita, joissa asiakkaan varovaisuus, näkymättömyys tai vetäytyminen eivät ole yksilöllisiä valintoja. Ne voivat olla selviytymisstrategioita ympäristössä, jossa näkyvyys voi lisätä haavoittuvuutta. Tällaisissa tilanteissa työntekijän tehtävänä on tunnistaa asiakkaan tilanteeseen vaikuttavat sosiaaliset ja kulttuuriset tekijät sekä toimia tavalla, joka kunnioittaa asiakkaan turvallisuuden kokemusta ja toimijuutta.

Kosovon seksuaalivähemmistöjen asema osoittaa, että yksilötason sensitiivisyys ei yksin riitä tilanteissa, joissa syrjintä, heteronormatiiviset rakenteet ja turvattomuuden kokemukset rajoittavat ihmisten mahdollisuuksia elää avoimesti ja turvallisesti. Syrjintä ja näkymättömyys eivät ole ainoastaan yksilöllisiä kokemuksia, vaan ne liittyvät laajempiin yhteiskunnallisiin rakenteisiin, jotka voivat rajoittaa ihmisten mahdollisuuksia toimia avoimesti ja osallistua yhteiskuntaan.

Giddensin (1984, 1–13) mukaan yksilöiden toiminta ja yhteiskunnalliset rakenteet ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa. Tästä näkökulmasta yksilöiden toimijuus rakentuu aina suhteessa niihin sosiaalisiin ja yhteiskunnallisiin rakenteisiin, joissa ihmiset elävät ja toimivat. Sosiaalityön teoriat puolestaan auttavat jäsentämään ja tulkitsemaan sosiaalista todellisuutta sekä ohjaavat sosiaalityön käytännön toimintaa (Payne 2005, 6–7).

Kosovossa tämä tarkoittaa heteronormatiivisten oletusten, syrjivien käytäntöjen ja turvattomuutta ylläpitävien rakenteiden kriittistä tarkastelua sekä niiden muuttamiseen tähtäävää vaikuttamistyötä. Tällöin myös rakenteellisen sosiaalityön merkitys korostuu erityisesti, sillä pelkkä yksilöiden tukeminen ei riitä tilanteissa, joissa sosiaaliset ongelmat kytkeytyvät laajempiin yhteiskunnallisiin rakenteisiin.

---

Kirjoittajat

Jukka Vesterinen, sosionomiopiskelija (AMK), Savonia-ammattikorkeakoulu

Auli Pohjolainen, YTT, KM, sosiaalialan lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

Elina Pekonen, YTL, sosiaalialan lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

---

Lähteet

ChatGPT 2026. OpenAI. GPT-5.2. Käytetty kielentarkistukseen, maaliskuu 2026. https://chat.openai.com.

ERA – LGBTI Equal Rights Association for the Western Balkans and Turkey. 2023. Analytical report 2023: LGBTIQ public opinion poll in the Western Balkans. https://lgbti-era.org/wp-content/uploads/2023/06/Analytical-Report-2023-LGBTIQ-Public-Opinion-Poll-Western-Balkans-FINAL-compressed.pdf. Viitattu 16.1.2026.

Euroopan neuvosto 2024. Western Balkans and Eastern Partnership regions identify strategies towards safer environment and spaces for the LGBTI community. Verkkojulkaisu. https://www.coe.int/en/web/sogi/-/western-balkans-and-eastern-partnership-regions-identify-strategies-towards-safer-environment-and-spaces-for-the-lgbti-community. Viitattu 20.1.2026.

Fraser, N. 2000. Rethinking Recognition. New Left Review 3, 107–120. https://doi.org/10.64590/pup. Viitattu 12.3.2026.

Giddens, A. 1984. The Constitution of Society: Outline of the Theory of Structuration. Berkeley: University of California Press.

Meyer, I. H. 2003. Prejudice, social stress, and mental health in lesbian, gay, and bisexual populations: Conceptual issues and research evidence. Psychological Bulletin, 129(5), 674–697. https://doi.org/10.1037/0033-2909.129.5.674. Viitattu 1.3.2026.

Payne, M. 2005. Modern Social Work Theory. 3. painos. Basingstoke: Palgrave Macmillan.

Warner, M. 1991. Introduction: Fear of a queer planet. Social Text, 3–17. http://www.jstor.org/stable/466295. Viitattu 16.1.2026.

Young, I. M. 1990. Justice and the Politics of Difference. Princeton: Princeton University Press.