Tässä artikkelissa pohdimme digiajan tuomia muutoksia sosiaalialaan. Digitalisaatio on viime vuosina muokannut sosiaali ja terveysalan toimintaympäristöä perusteellisesti. Muutos ei ole vain tekninen uudistus, vaan rakenteellinen murros, joka vaikuttaa palvelujen saavutettavuuteen, työn organisointiin ja ammattilaisten osaamisvaatimuksiin. Sosiaalihuoltolain (1301/2014) mukainen rakenteellinen sosiaalityö korostaa yhteiskunnallisten rakenteiden tarkastelua ja kehittämistä siten, että sosiaalinen hyvinvointi vahvistuu ja ongelmia ehkäistään ennakolta. Digitaaliset palvelut ja teknologiset ratkaisut ovat nousseet keskeisiksi välineiksi tämän tavoitteen tukemisessa, sillä ne mahdollistavat tiedon keräämisen, palveluprosessien sujuvoittamisen ja uudenlaisen vuorovaikutuksen asiakkaiden kanssa.

Digipalvelut rakenteellisen sosiaalityön välineenä ja käytännössä

Rakenteellinen sosiaalityö hyödyntää tietoa, joka kuvaa väestön hyvinvointia, palvelutarpeita ja sosiaalisia ongelmia. Digitaaliset palvelut tuottavat tätä tietoa aiempaa systemaattisemmin ja reaaliaikaisemmin. Tilastot, asiakaspalautteet, sähköiset yhteydenotot ja digitaaliset asiointijäljet muodostavat kokonaisuuden, jonka avulla voidaan tunnistaa ilmiöitä, kohdentaa resursseja ja vaikuttaa päätöksentekoon. (Lehto-Lundén 2025; Piirainen 2022, 3.) Digipalvelut tukevat sosiaalityön perustehtävää: sosiaalisen hyvinvoinnin edistämistä ja rakenteellisten epäkohtien korjaamista. (Mauro, Noto, Prenestini & Sarto 2024, 3).

Sosiaalialalla digipalvelu tarkoittaa palvelua, joka toteutetaan sähköisen alustan tai viestintäkanavan kautta. Näitä ovat esimerkiksi verkkosivut, chat palvelut, videovastaanotot, sähköpostiasiointi ja sähköiset lomakkeet. Kansalliset palvelut kuten OmaKanta, OmaKela ja OmaVero ovat vakiinnuttaneet asemansa, ja hyvinvointialueet tarjoavat omia asiointialustojaan, kuten OmaSavo. Digipalvelut mahdollistavat asiakkaalle itsenäisen asioinnin, palautteen antamisen, ajanvarauksen ja erilaisten lupien hallinnan. Ne vähentävät fyysistä asiointia ja parantavat palvelujen saavutettavuutta erityisesti alueilla, joissa etäisyydet ovat pitkiä. (Forss toim. 2024.)

Digitaaliset itsehoitopalvelut tukevat asiakkaan omaa hyvinvoinnin seurantaa ilman asiakassuhdetta, kun taas digitaalinen omahoito ja digitaalinen hoito toteutuvat ammattilaisen ohjauksessa. Etäpalvelut ja puolesta asiointi laajentavat palvelujen saavutettavuutta ja mahdollistavat joustavan vuorovaikutuksen.

Tekoälyn hyödyntäminen sosiaalialalla

Tekoäly on nousemassa merkittäväksi työvälineeksi sosiaalialalla. Sen avulla voidaan automatisoida rutiinitehtäviä, kuten kirjaamista, mikä vapauttaa ammattilaisten aikaa asiakastyöhön. Tekoäly voi tukea päätöksentekoa, analysoida suuria tietomääriä ja tuottaa ennakoivaa tietoa palvelutarpeista. Ammattilaisilta edellytetään kuitenkin ymmärrystä tekoälyn toimintaperiaatteista, vaikutuksista ihmisten käyttäytymiseen ja sen rajoituksista. Tekoälyn käyttö on perusteltua vain, jos se parantaa palvelujen laatua ja tukee asiakkaan oikeuksia. (Nummisto 2024.)

Eettiset näkökulmat ja tietosuoja

Teknologian lisääntyminen herättää huolta siitä, korvaako se inhimillisen kohtaamisen. Hyvin toteutettuna digipalvelut voivat kuitenkin vahvistaa palvelujen laatua ja saavutettavuutta. Eettisesti kestävän toiminnan edellytyksiä ovat asiakkaan itsemääräämisoikeus, yksityisyyden suoja ja mahdollisuus valita lähiasiointi. Asiakkaalla on oikeus kieltäytyä digipalveluista, ja palveluntarjoajan on tarjottava vaihtoehtoisia asiointitapoja.

Tietosuojalaki (1050/2018) ja EU:n yleinen tietosuoja asetus (GDPR) velvoittavat huolehtimaan henkilötietojen turvallisesta käsittelystä. Sosiaalialan ammattilaisilta edellytetään tarkkuutta, jotta arkaluonteiset tiedot eivät joudu vääriin käsiin. Tietoturva on keskeinen osa ammattietiikkaa.

EU:n tekoälyasetus ja sen vaikutukset sosiaalialaan

EU:n tekoälyasetus luokittelee tekoälyjärjestelmät neljään riskitasoon: minimaalinen, rajoitettu, korkea ja kielletty riski. Sosiaali ja terveydenhuollon sovellukset kuuluvat usein korkean riskin luokkaan, mikä edellyttää tiukkoja vaatimuksia läpinäkyvyydestä, turvallisuudesta ja valvonnasta. Asetus korostaa, että tekoälyä ei saa käyttää tavalla, joka vaarantaa perusoikeudet tai kohdistuu haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisiin manipuloivasti. Sosiaalialan ammattilaisille tämä tarkoittaa velvollisuutta arvioida teknologian vaikutuksia asiakkaiden oikeuksiin ja varmistaa, että järjestelmät ovat luotettavia ja eettisesti hyväksyttäviä. (Nummisto 2024.)

Monialainen yhteistyö Osmo vastaanotolla

Osmo vastaanotto toimii monialaisena oppimisympäristönä, jossa eri alojen opiskelijat harjoittelevat yhteistä työskentelyä. Digitaalisuus on osa prosessia jo ennen vastaanottoa: opiskelijoille lähetetään ohjeistuksia sähköpostitse, ja he suorittavat verkkokoulutuksia ennen asiakastilanteita. Vastaanotolla hyödynnetään digitaalisia välineitä asiakkaan terveydentilan selvittämisessä, kirjaamisessa, ohjauksessa ja palautteen keräämisessä. QR koodien käyttö mahdollistaa sujuvan palautteenannon, mutta järjestelmä edellyttää toimivia laitteita ja selkeitä ohjeita.

Monialainen työskentely vahvistaa opiskelijoiden ammatillista osaamista ja ymmärrystä eri ammattiryhmien rooleista. Digitaaliset välineet tukevat yhteistä työskentelyä, mutta edellyttävät myös teknistä osaamista ja kykyä sovittaa teknologia sensitiiviseen asiakastyöhön.

Digipalveluiden hyödyt ja haasteet

Digipalvelut voivat parantaa palvelujen saavutettavuutta, sujuvoittaa prosesseja ja tarjota uusia tapoja kohdata asiakkaita. Ne tukevat rakenteellista sosiaalityötä tuottamalla tietoa, joka auttaa tunnistamaan ilmiöitä ja kehittämään palveluja. Haasteita syntyy kuitenkin erityisesti asiakasryhmille, joilla ei ole laitteita, taitoja tai motivaatiota käyttää digipalveluja. Ikäihmisillä korostuvat ennakkoluulot, taloudelliset rajoitteet ja epävarmuus teknologian käytöstä. Hyvinvointialueiden tarjoamat lainalaitteet voivat tukea osallistumista, mutta palvelujen yhdenvertaisuus ei toteudu kaikkialla.

Digitalisaation edetessä on varmistettava, ettei kukaan jää palvelujen ulkopuolelle. Teknologian tulee täydentää, ei korvata, inhimillistä kohtaamista. Sosiaalialan ammattilaisilla on keskeinen rooli asiakkaiden tukemisessa, digitaalisten taitojen vahvistamisessa ja palvelujen saavutettavuuden varmistamisessa.

---

Kirjoittajat

Johanna Pöntinen, sosionomiopiskelija (AMK), Savonia-ammattikorkeakoulu

Pinja Nimmrichter, sosionomiopiskelija (AMK), Savonia-ammattikorkeakoulu

Ulla Nuutinen, sosiaalialan lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

Auli Ratinen, sosiaalialan lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu

---

Lähteet

ChatGPT 2026. Käytetty kielen tarkistukseen, helmikuu 2026. https://chatgpt.com

Forss, S. 2024. Yleisopas digitaalisten sote-palvelujen kehittämiseen. Yhteistyötilat.fi. Yleisopas. https://yhteistyotilat.fi/wiki08/pages/viewpage.action?pageId=161037191. Viitattu 2.2.2026.

Lehto-Lundén, T. 2025. Rakenteellinen sosiaalityö- yhteinen ketju asiakkaista päättäjiin. Sosiaalityön tutkimuksen seura. https://www.sosiaalityontutkimuksenseura.fi/2025/08/15/rakenteellinen_sosiaalityo_yhteinen_ketju_asiakkaista_paattajiin/. Viitattu 2.2.2026.

Mauro, M., Noto, G., Prenestini, A. & Sarto, F. 2024. Digital transformation in healthcare: Assessing the role of digital technologies for managerial support processes. Technological Forecasting & Social Change 209. https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0040162524005791. Viitattu 2.2.2026.

Nummisto, J. 2024. Sosiaalialan työn muutos tekoälyn aikakaudella. PowerPoint-diat. Vaasan yliopisto 15.5.2024. https://socca.fi/wp-content/uploads/2024/12/Sosiaalialan-tyon-muutos-tekoalyn-aikakaudella.pdf. Viitattu 2.2.2026.

Sosiaalihuoltolaki 1301/2014. https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/2014/1301?language=fin#chp_1. Viitattu 2.2.2026

Tietosuojalaki 1050/2018. https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/2018/1050. Viitattu 2.2.2026