Tässä artikkelissa käsitellään Monialaisen kuntoutuksen asiantuntija (YAMK) – tutkinnossa tehtyä opinnäytetyötä. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää erikoissairaanhoidon kuntoutuksen osaamista ja sen kehittämistarpeita. Opinnäytetyön tutkimuksellinen osuus toteutettiin kyselyn, haastattelun sekä työpajatyöskentelyn avulla. Tulosten perusteella kuvautui keskeinen kuntoutusosaaminen erikoissairaanhoidon yksikössä tällä hetkellä sekä tulevaisuudessa.

Jatkuvan osaamisen kehittämisen merkitys korostuu muuttuvassa työelämässä ja yhteiskunnassa. Väestön ikääntyminen, teknologian kehitys ja muuttuvat resurssitarpeet lisäävät tarvetta uuden oppimiselle (Dufva 2020, 3, 46). Jatkuvan oppimisen uudistuksen parlamentaarinen ryhmä on linjannut yhdeksi tavoitteeksi, että jokaisella työikäisellä olisi vuoteen 2030 mennessä mahdollisuus kehittää ja uudistaa osaamistaan työuran aikana (Valtioneuvosto 2020, 32; Opetus- ja kulttuuriministeriö n.d). Työelämän kehittäminen näkyy vahvasti myös hallituksen jatkuvan oppimisen uudistuksessa, jonka tavoitteena on kehittää oppimisen järjestelmää sekä hyödyntää osaamista aikaisempaa paremmin (Kallonen & Kuhmonen 2021, 63).

Suomen sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän muutokset, digitalisaatio ja palvelujen yhteensovittaminen edellyttävät alan ammattilaisilta uudenlaista ajattelua (Juujärvi ym. 2019, 1–3) ja jatkuvaa osaamisen kehittämistä (Sitra 2019, 2). Osaamisen kehittäminen tulee integroida entistä vahvemmin osaksi työelämää (Sitra 2019, 2), sillä jatkuva kouluttautuminen on tärkeä osa terveysalan työtä ja ammattilaisten jatkuvaa oppimista (Mlambo, Silen & McGrath 2021, 11). Myös kuntoutusala kehittyy aktiivisesti ja kuntoutusosaamista vaaditaan eri ammattilaisten tehtävissä (Valtioneuvosto 2023, 27). Tulevaisuudessa kuntoutusalan ammatteja halutaan kehittää vastaamaan paremmin asiakkaiden muuttuvia tarpeita ja sosiaali- ja terveydenhuollon vaatimuksia (Harra ym. 2016, 13).

Työn muutosten myötä tulevaisuudessa tarvitaan uusia arviointikeinoja ja menetelmiä työssä opitun tunnistamiseen ja tunnustamiseen (Kallonen & Kuhmonen 2021, 140). Työntekijöiden osaamisen tunnistaminen ja osaamisen näkyväksi tekeminen mahdollistaa osaamisen kohdentamisen ja hyödyntämisen oikein sekä auttaa työntekijöitä reflektoimaan omaa osaamistaan (Valtioneuvosto 2025, 28, 74). Työelämän jatkuvien muutosten myötä on myös tärkeää ymmärtää ammattilaisten osaamistarpeet ja vahvistaa niitä sekä koulutuksessa että työelämässä (Pelgrim ym. 2022, 1245–1246). Osaamistarpeiden ennakointi auttaa hahmottamaan tulevaisuuden työelämän osaamisvaatimuksia (Jauhiainen, Sihvo, Jääskeläinen, Ojasalo & Hämäläinen 2017, 138).

Opinnäytetyössä kartoitettiin, mitä Pohjois-Savon hyvinvointialueen kuntoutuksen palveluyksikön tiimien työntekijöiden erityisosaaminen on, millaista osaamista yksikössä tarvitaan sekä millä keinoin tulevaisuuden osaamistarpeisiin vastaamista voidaan tukea. Tavoitteena oli tunnistaa kuntoutuksen palveluyksikön työntekijöiden tulevaisuuden osaamistarpeita. Opinnäytetyö tehtiin Jatkuva oppiminen osaksi sote-alan arkea (JOPPI) -hankkeeseen, joka kehittää työelämän toimijoiden kanssa sujuvia jatkuvan oppimisen palveluita. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa hyödynnettiin soveltaen osallistuva tutkimuskumppanuus -mallia. Aineisto kerättiin kyselyn, teemahaastattelun ja työpajatyöskentelyn avulla ja analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysi-menetelmällä. Tutkimukseen osallistui kaksi kuntoutustiimiä kuntoutuksen palveluyksiköstä, joissa työskentelee polikliinista vastaanottotyötä tekeviä fysio- ja toimintaterapeutteja sekä heidän esihenkilönsä. Kyselyyn vastasi 14 työntekijää (63,6 %), haastatteluun sekä työpajoihin osallistui yhteensä 17 työntekijää.

Erityisosaaminen kuntoutusyksikössä – Mitä osaamista tarvitaan tänään?

Opinnäytetyön tulosten mukaan erikoissairaanhoidon kuntoutusyksikössä työskenteleviltä terapeuteilta edellytetään syvällistä ja monipuolista osaamista, jossa yhdistyvät ammattialakohtainen erikoisosaaminen, yksilöllisten kuntoutusprosessien hallinta sekä yleiset työelämätaidot. Syvällinen teoreettinen osaaminen ja sen soveltaminen asiakkaiden tarpeisiin ovat välttämättömiä (Kangasniemi ym. 2018, 7, 69). Tulosten mukaan keskeisiä taitoja ovat myös kuntoutujalähtöinen vuorovaikutusosaaminen ja moniammatillinen yhteistyö, kuten asiantuntijuuden jakaminen, konsultointi ja kuntoutusprosessien koordinointi, jotta asiakkaiden tarpeisiin voidaan vastata kokonaisvaltaisesti. Sosiaali- ja terveydenhuollossa asiakkaiden monimuotoiset tarpeet ja tilanteet edellyttävät ammattilaisilta taitoa hahmottaa kokonaisuuksia ja arvioida asiakkaan tilannetta kokonaisvaltaisesti hoitoon ja ohjaukseen liittyvissä päätöksissä (Kangasniemi ym. 2018, 66). Tulosten mukaan terapeutin tehtävänä on paitsi hallita oma vastuualueensa, myös jakaa omaa asiantuntijuuttaan sekä konsultoida ja hyödyntää aktiivisesti kollegoiden osaamista. Myös tutkimustieto korostaa hyvien viestintätaitojen ja moniammatillisen työskentelyn tärkeyttä, sillä niiden avulla voidaan parantaa hoidon koordinointia (Bacon & Newton 2014, 25), huolehtia asiakkaan kokonaisvaltaisesta kohtaamisesta sekä varmistaa asiakkaan hoitopolun jatkumo (Juujärvi ym. 2019, 3).

Osaamisen kehittäminen työelämän muutoksessa

Tulevaisuudessa kuntoutusyksikön terapeuteilta vaaditaan työn ja sen menetelmien kehittämisosaamista sekä muutosvalmiutta, sillä työympäristöt ja asiakasryhmien tarpeet muuttuvat jatkuvasti. Tulosten mukaan tulevaisuudessa korostuvat erityisesti näyttöön perustuvan tiedon tarve sekä psykofyysisen terapian, kipukuntoutuksen ja kuntoutujan itseohjautuvuuteen tukemiseen liittyvä osaaminen. Tulevaisuudessa on tärkeä ymmärtää, miten kuntoutuksen tarpeet kehittyvät, sillä asiakkaiden ongelmat ovat yhä monimutkaisempia (Sipari ym. 2022, 5). Kuntoutuksessa on tärkeää käyttää asiakkaan hyvinvoinnin tukemiseksi kokonaisvaltaista lähestymistapaa, joka huomioi myös psykologiset ja sosiaaliset tekijät, jotka voivat merkittävästi vaikuttaa kuntoutumisen onnistumiseen (Wade 2015, 1145; Mills, Torrance & Smith 2016, 1–2; Snyder-Mackler & Snyder-Mackler 2021, 4–5; Vainauskienė & Rimgailė 2021, 10–20). Substanssiosaaminen yhdessä vahvan näyttöön perustuvan osaamisen kanssa varmistaa, että asiakas saa oikea-aikaista ja laadukasta palvelua ja heidän tarpeensa osataan tunnistaa ja arvioida (Kangasniemi ym. 2018, 68; Troosters ym. 2019, 834).

Tulevaisuudessa työn ja sen menetelmien kehittämisosaamisen tarve korostuu yhä enemmän muuttuvassa toimintaympäristössä, jossa asiakastarpeet ja kuntoutuksen painopisteet ovat muutoksessa, ja teknologian käyttö laajenee (Leveälahti ym. 2019, 21). Opinnäytetyön tulosten mukaan uusien teknologiaratkaisujen, kuten tekoälyn ja etäkuntoutuksen käyttöönotto ja hyödyntäminen vaatii terapeuteilta kuntoutuksen integraatio- ja innovaatio-osaamista. Teknologisten ratkaisujen nopea käyttöönotto vaatii ammattilaisilta sopeutumista uusiin työskentelytapoihin (Brommeyer & Liang 2022, 1) sekä kykyä opetella sähköisien palveluiden käyttämistä, jotta he hallitsevat niiden opettamisen myös asiakkaille (Moisanen & Lintula 2020, 65). Etenkin fysioterapeuteille keskeisimmiksi taidoiksi tulevaisuudessa korostuvat digitaalisen teknologian innovatiivinen hyödyntäminen ja kyky kehittää digitaalista sisältöä (Kangasniemi ym. 2018, 58; Leveälahti ym. 2019, 72)

Työntekijöiden osaamisen tukeminen ja työhyvinvoinnin merkitys korostuu tulevaisuudessa

Kuntoutusyksikön työntekijöiden osaamista voidaan tukea panostamalla työntekijöiden osaamisen kehittämiseen. Osaamisen kehittäminen edellyttää työntekijöiden osaamisen tunnistamista ja näkyväksi tekemistä sekä panostamista jatkuvan oppimisen mahdollisuuksiin työpaikalla. Osaamisen tunnistaminen on tärkeä osa työntekijöiden urakehityksen tukemista ja siitä tulisi tehdä arkisempaa (Rahikainen ym. 2024, 69). Tulokset osoittavat selkeän tarpeen kehittää uusia ja monipuolisempia keinoja työntekijöiden osaamisen esiin tuomiseksi. Tutkimukseen osallistuneet työntekijät korostivat osaamisen näkyväksi tekemisen tärkeyttä, sillä se helpottaisi konsultointia, parantaisi yhteistyötä ja tukisi asiantuntijuuden kohdentamista esimerkiksi kehittämistöihin. Sosiaali- ja terveysalalla ammatillinen kehittyminen ja osaamisen vaatimukset muuttuvat jatkuvasti, joten ammattilaisten on entistä tärkeämpää osata tuoda osaamisensa näkyväksi (Coco & Kurtti 2018, 16).

Tulevaisuuden osaamistarpeisiin vastaaminen vaatii lisäksi työnantajalta työn ja resurssien hallintaa, koulutusten kehittämistä ja integrointia työarkeen sekä työntekijöiden osallistuttamista kehittämistyöhön nykyistä enemmän. Vaikka tulevaisuudessa kehittämisosaamistarpeen nähtiin lisääntyvän, koettiin että työntekijät jäävät vielä kehittämistyön ulkopuolelle. Myös Juujärven ym. (2019, 11) mukaan työntekijöiden asiantuntijuutta tulisi hyödyntää enemmän ja nähdä heidän osaamisensa voimavarana kehittämisessä. Osaamista lisäävän toiminnan tarjoaminen työpaikoilla on kestävä tapa edistää terveydenhuollon ammattilaisten jatkuvaa oppimista (Bing-Jonsson ym. 2023, 1062).

Työhyvinvoinnin tukeminen ja motivoivat palkitsemisjärjestelmät ovat keskeisiä keinoja työntekijöiden sitouttamisessa ja osaamisen ylläpitämisessä muuttuvassa toimintaympäristössä. Tulosten mukaan työskentely kuntoutusyksikössä vaatii työntekijöiltä stressinhallintataitoa, rajaamisentaitoa ja muita itsestä huolehtimisen taitoja. Työn luonne, kiire ja eettinen kuorma ovat keskeisimpiä psykososiaalisia kuormitustekijöitä terveydenhuoltoalan ammateissa (Rollin, Gehanno & Leroyer 2022, 63). Työhyvinvoinnin näkökulmasta niin kuntoutusyksikössä kuin kaikkialla terveydenhuoltoalalla olisi tärkeää kehittää ennaltaehkäiseviä työhyvinvointia tukevia malleja. Jatkuvaan oppimiseen panostaminen ja empatian vahvistaminen ovat keskeisiä tekijöitä terveydenhuollon ammattilaisten työhyvinvoinnin tukemisessa ja työssä jaksamisessa (Delgado Bolton, San-Martin & Vivanco 2022, 10).

Opinnäytetyön jatkokehittämisehdotuksena on kehittää osaamisen näkyväksi tekemisen keinoja erikoissairaanhoidon kuntoutusyksikössä. Toisena jatkokehitysaiheena on toimintamallin kehittäminen, jolla tiimien välistä kommunikaatiota ja osaamisen jakamista voidaan vahvistaa, tukien näin moniammatillista yhteistyötä kuntoutusyksikön tiimien välillä.

Kirjoittajat:

Niina Aimasmäki, fysioterapeutti (AMK), Monialaisen kuntoutuksen asiantuntija YAMK-opiskelija, Savonia ammattikorkeakoulu

Maiju Kärkkäinen, sosionomi (AMK), Monialaisen kuntoutuksen asiantuntija YAMK -opiskelija, Savonia ammattikorkeakoulu

Anu Kinnunen, KT, ft, EO, yliopettaja, Savonia ammattikorkeakoulu

LÄHTEET

Bacon, T.J. & Newton, W.P. 2014. Innovations in the education of health professionals. North Carolina Medical Journal 75 (1), 22–27. https://doi.org/10.18043/ncm.75.1.22

Bing-Jonsson, P., Forsund, L., Stålesen, J., Nesland, B., Lindholm, I. & Rugsland, O. 2023. Lifelong learning in community healthcare: Testing competence after learning activities in a blended learning space. Caring Sciences 37 (4), 1057–1066. https://doi.org/10.1111/scs.13180. Viitattu 17.2.2025.

Brommeyer, M. & Liang, Z. 2022. A Systematic Approach in Developing Management Workforce Readiness for Digital Health Transformation in Healthcare. Internal Journal of Environmental Research and Public Health 19 (21), 13843. https://doi.org/10.3390/ijerph192113843. Viitattu 19.11.2024.

Coco, K. & Kurtti, J. 2018. Osaamistarpeet sosiaali- ja terveysalalla. Tehyläisten näkemyksiä työpaikoilla tarvittavasta osaamisesta. Tehyn julkaisusarja B: 4/18. https://www.tehy.fi/fi/system/files/mfiles/julkaisu/2018/2018_b4_osaamistarpeet_sosiaali-_ja_terveysalalla_id_12932.pdf. Viitattu 18.2.2025.

Delgado Bolton, R., San-Martín, M. & Vivanco, L. 2022. Role of Empathy and Lifelong Learning Abilities in Physicians and Nurses Who Work in Direct Contact with Patients in Adverse Working Conditions. International Journal of Environmental Research and Public Health 19 (5), 3012. https://doi.org/10.3390/ijerph19053012. Viitattu 17.2.2025.

Dufva, M. 2020. Megatrendit 2020. Sitra. Sitran selvityksiä 162. www.sitra.fi/julkaisut/megatrendit-2020/. Viitattu 26.1.2025.

Harra, T., Helenius, S., Janhunen, E., Korniloff, K., Lehtonen, K., Malinen, K., Paltamaa, J., Rantakokko, M., Sipari, S., Tammelin, M. & Vänskä, N. 2022. Teoksessa Rantakokko M. ja Sipari, S. (toim.) Kuntoutuksen soveltavan tutkimuksen strateginen tiekartta. Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja 306, 19–35. https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-830-636-1. Viitattu 7.2.2025.

Jauhiainen, A., Sihvo, P., Jääskeläinen, H., Ojasalo, J. & Hämäläinen S. 2017. Skenaariotyöskentelyllä tietoa tulevaisuuden sosiaali- ja terveyspalveluista ja osaamistarpeista. Finnish Journal of EHealth and EWelfare 9 (2–3), 136–147. https://doi.org/10.23996/fjhw.61002. Viitattu 21.2.2025.

Juujärvi, S., Sinervo, T., Laulainen, S., Niiranen, V., Kujala, S., Heponiemi, T. & Keskimäki, I. 2019. Soteammattilaisten yhteinen osaaminen sosiaali- ja terveydenhuollon muutoksessa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Päätösten tueksi 3/2019. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-338-0. Viitattu 15.1.2024.

Kallonen, T. & Kuhmonen, A. 2021. Jatkuva oppiminen, työelämän tärkein taito. HansaBook.

Kangasniemi, M., Hipp, K., Häggman-Laitila, A., Kallio, H., Karki, S., Kinnunen, P., Pietilä, A-M., Saarnio, R., Viinamäki, L., Voutilainen, A. & Waldén A. 2018. Optimoitu sote-ammattilaisten koulutus- ja osaamisuudistus. Valtioneuvoston selvitysja tutkimustoiminnan julkaisusarja 39/2018. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-545-7. Viitattu 13.3.2024.

Leveälahti, S., Nieminen, J., Nyyssölä, K., Suominen, V. & Kotipelto, S. (toim.) 2019. Osaamisrakenne 2035. Alakohtaiset tulevaisuuden osaamistarpeet ja koulutuksen kehittämishaasteet – Osaamisen ennakointifoorumin ennakointituloksia. Opetushallitus. Raportit ja selvitykset 2019:14. https://www.oph.fi/fi/tilastot-ja-julkaisut/julkaisut/osaamisrakenne-2035. Viitattu 5.2.2025.

Mills, S., Torrance, N. & Smith, B.H. 2016. Identification and Management of Chronic Pain in Primary Care: a Review. Current Psychiatry Reports 18, (22). https://doi.org/10.1007/s11920-015-0659-9. Viitattu 5.11.2024.

Mlambo, M., Silén, C., & McGrath, C. 2021. Lifelong learning and nurses’ continuing professional development, a metasynthesis of the literature. BMC nursing 20 (62). https://doi.org/10.1186/s12912-021-00579-2. Viitattu 17.2.2025.

Moisanen, K. & Lintula, L. 2020. Näkökulmia digitalisaation ja robotiikan geneeriseen osaamiseen sosiaali- ja terveysalalla. Teoksessa Laanterä S. & Saunders. H. (toim.) Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten geneerinen osaaminen. 65–77. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-344-253-5. Viitattu 29.11.2024.

Opetus- ja kulttuuriministeriö n.d. Jatkuva oppiminen. Verkkojulkaisu. https://okm.fi/jatkuva-oppiminen?utm_source=chatgpt.com. Viitattu 26.1.2024.

Pelgrim, E., Hissink, E., Bus, L., van der Schaaf, M., Nieuwenhuis, L., van Tartwijk, J. & Kuijer-Siebelink, W. 2022. Professionals’ adaptive expertise and adaptive performance in educational and workplace settings: an overview of reviews. Advances in Health Sciences Education 27, 1245–1263. https://doi.org/10.1007/s10459-022-10190-y. Viitattu 17.2.2025

Rahikainen, E., Rautiainen, A., Tiensuu, I., Paavola, J.-M., Ulander, M., Sjöblom, M., af Hällström, C. & Jousilahti, J. 2024. Osaamisen tunnistamisen hyvät käytännöt. Loppuraportti. https://tieke.fi/wp-content/uploads/2024/03/Osaamisen-tunnistamisen-hyva%CC%88t-ka%CC%88yta%CC%88nno%CC%88t_loppuraportti.pdf. Viitattu 5.10.2024.

Rollin, L., Gehanno, J-F. & Leroyer, A. 2022. Occupational stressors in healthcare workers in France. Revue d’Épidémiologie et de Santé Publique 70 (2), 59–65. https://doi.org/10.1016/j.respe.2022.02.002. Viitattu 18.11.2024.

Sipari, S., Tammelin, M., Helenius, S., Janhunen, E., Rantakokko, M., Vänskä, N. & Harra, T. 2022. Knowledge Needs in Rehabilitation: Perspectives of Service Users and Professionals. Fronties in Rehabilitation Sciences, 13 (3). https://doi.org/10.3389/fresc.2022.858081. Viitattu 14.1.2024.

Sitra 2019. Kohti elinikäistä oppimista. Yhteinen tahtotila, rahoituksen periaatteet ja muutoshaasteet. Sitran selvityksiä 150. https://www.sitra.fi/julkaisut/kohti-elinikaista-oppimista/. Viitattu 23.1.2024.

Snyder-Mackler, N. & Snyder-Mackler, L. 2021. Holistic Rehabilitation: Biological Embedding of Social Adversity and Its Health Implications. Physical Therapy 102 (1). https://doi.org/10.1093/ptj/pzab245. Viitattu 5.11.2024.

Troosters, T., Blondeel, A., Janssens, W. & Demeyer, H. 2019. The past, present and future of pulmonary rehabilitation. Respirology 24 (9), 830-837. https://doi.org/10.1111/resp.13517. Viitattu 18.2.2025.

Vainauskienė, V. & Rimgailė, V. 2021. Enablers of Patient Knowledge Empowerment for Self-Management of Chronic Disease: An Integrative Review. International Journal of Environmental Research and Public Health 18 (5), 2247. https://doi.org/10.3390/ijerph18052247. Viitattu 5.11.2024.

Valtioneuvosto 2020. Jatkuvan oppimisen parlamentaarisen uudistuksen linjaukset: osaaminen turvaa tulevaisuuden. Valtioneuvoston julkaisuja 2020:38. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-610-5. Viitattu 26.1.2024.

Valtioneuvosto 2023. Kuntoutuksen koulutus ja tutkimus. Asiantuntijafoorumin näkökulmia koulutuksen kehittämiseen ja ehdotus kuntoutuksen tutkimuksen strategiaksi. Valtioneuvoston julkaisuja 2023:64. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-898-7

Valtioneuvosto 2025. Osaamisen tunnistamisen työryhmä. Loppuraportti. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-849-9. Viitattu 10.2.2025

Wade, D. 2015 Rehabilitation – a new approach. Part two: the underlying theories. Clinical Rehabili-tation 29 (12), 1145-1154. https://doi.org/10.1177/0269215515601175. Viitattu 18.11.2024.