Erikoiskasvituotannossa huomio kohdistuu usein lajikevalintoihin, kasvinsuojeluun, ravinteisiin ja kasteluun. Vähemmälle huomiolle saattaa kuitenkin jäädä yksi tärkeimmistä tuotantoon vaikuttavista tekijöistä – pölyttäjät. Monien erikoiskasvien sadon määrä, laatu ja satovarmuus ovat suoraan yhteydessä pölyttäjien aktiivisuuteen ja monimuotoisuuteen.

Pölyttäjien merkitystä tarkastellaan usein luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta, mutta niiden rooli ulottuu paljon tätä laajemmalle. Erikoiskasvituotannossa pölyttäjät voidaan nähdä tuotantopanoksena, jonka vaikutukset näkyvät niin sadon määrässä kuin laadussakin. Samalla erikoiskasvit tarjoavat pölyttäjille ravintoa ja elinympäristöjä. Kyseessä on molemminpuolinen hyötysuhde, jossa sekä viljelykasvit että pölyttäjät hyötyvät toisistaan.

Pölytys on miljardiluokan ekosysteemipalvelu

Pölytys on yksi maailman tärkeimmistä ekosysteemipalveluista. Kansainvälisen IPBES-arvioinnin mukaan yli 75 prosenttia maailman tärkeimmistä ruokakasveista hyötyy eläinpölytyksestä joko sadon määrän tai laadun näkökulmasta. Lisäksi lähes 90 prosenttia luonnonvaraisista kukkakasveista on ainakin osittain riippuvaisia eläinpölytyksestä. Pölyttäjäriippuvaisten kasvien osuus maailman kasvintuotannosta on noin 35 prosenttia. (IPBES 2016.)

Pölytyksen taloudellinen merkitys on huomattava. IPBES arvioi pölytyspalveluiden vuotuisen arvon olevan maailmanlaajuisesti 235–577 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Pölyttäjät eivät siis ole ainoastaan luonnon monimuotoisuuden ylläpitäjiä, vaan merkittävä osa maailman ruokajärjestelmää ja maataloustuotannon toimivuutta. (IPBES 2016.)

Suomessa pölyttäjien merkitys näkyy erityisesti erikoiskasvien viljelyssä. Hyönteispölytys vaikuttaa muun muassa öljykasvien, marjakasvien, hedelmien, siementuotannon sekä useiden erikoiskasvien satotasoon ja laatuun. Luonnonvaraisten pölyttäjien merkitys korostuu erityisesti pohjoisissa olosuhteissa, joissa sääolosuhteet voivat vaihdella nopeasti.

Tutkimuksissa on havaittu, että monimuotoinen pölyttäjäyhteisö tuottaa usein tehokkaamman ja vakaamman pölytystuloksen kuin yhden pölyttäjäryhmän varaan rakentuva järjestelmä. Luonnonpölyttäjät täydentävät tarhamehiläisten tekemää pölytystyötä, eikä niiden tarjoamaa pölytyspalvelua voida täysin korvata tarhamehiläisillä. (IPBES 2016; Pulkka 2021.)

Sadon määrä ei kerro kaikkea

Pölytyksen vaikutuksia tarkastellaan usein satomäärien kautta, mutta vaikutukset ulottuvat huomattavasti laajemmalle. Onnistunut pölytys voi lisätä sadon määrää, parantaa laatua, tasoittaa tuleentumista sekä vähentää varisemista.

Esimerkiksi kuminalla tehdyissä kokeissa pölyttäjien vaikutus näkyi merkittävänä satolisänä. Ilman pölyttäjiä tuotettu sato jäi noin 500 kiloon hehtaarilta, kun luonnonpölyttäjien ja tarhamehiläisten yhteisvaikutuksen ansiosta satotaso nousi lähes kaksinkertaiseksi. Samalla sadon variseminen väheni. (Savonia 2021.)

Marjakasveilla onnistunut pölytys näkyy usein marjojen koossa, muodossa ja tasalaatuisuudessa. Myös öljykasveilla ja palkokasveilla pölytys voi vaikuttaa merkittävästi siementen määrään sekä sadon tasaisuuteen. Hyvin onnistunut pölytys lisää myös satovarmuutta erityisesti haastavissa sääolosuhteissa.

Pölyttäjäyhteisön monimuotoisuus on tässä keskeisessä roolissa. Tarhamehiläiset, kimalaiset, erakkomehiläiset, kukkakärpäset ja perhoset täydentävät toistensa toimintaa. Esimerkiksi kimalaiset kykenevät lentämään viileämmässä säässä kuin tarhamehiläiset, minkä vuoksi niiden merkitys korostuu erityisesti Pohjois-Suomessa ja aikaisin kukkivilla kasveilla. (Pölytyspalveluopas 2021; Suuronen 2024.)

Erikoiskasvit ruokkivat pölyttäjiä

Pölyttäjien ja erikoiskasvien välinen suhde ei ole yksisuuntainen. Siinä missä pölyttäjät hyödyttävät viljelykasveja, tarjoavat monet erikoiskasvit pölyttäjille elintärkeitä ravinnonlähteitä.

Suomessa pölyttäjille merkittäviä viljelykasveja ovat muun muassa rypsi, rapsi, härkäpapu, apilat, tattari ja kumina. Nämä kasvit tarjoavat mettä ja siitepölyä eri aikaan kasvukautta ja muodostavat osan pölyttäjien tarvitsemasta kukintajatkumosta. (Suuronen 2024.)

Erityisesti tattari on osoittautunut erittäin houkuttelevaksi kasviksi kimalaisille. Satoa ja laatua pölytyspalvelulla -hankkeen havainnoissa tattarikasvustoissa tavattiin runsaasti pölyttäjiä, ja kimalaisten määrät olivat paikoin huomattavan suuria. Kuminalla puolestaan havaittiin runsaasti kukkakärpäsiä, mikä korostaa erilaisten pölyttäjäryhmien merkitystä eri kasvilajeille. (Satoa ja laatua pölytyspalvelulla -hanke.)

Kukkivat erikoiskasvit eivät tarjoa pölyttäjille ainoastaan ravintoa, vaan ne voivat muodostaa tärkeän osan koko maatalousympäristön ekologista verkostoa. Mitä monipuolisempi kukintojen kirjo maatalousmaisemassa on, sitä paremmat mahdollisuudet pölyttäjillä on selviytyä koko kasvukauden ajan.

Mitä olemme havainneet hanketyössä?

Savonian Kimalaisen silmin -hankkeessa on tarkasteltu pölyttäjien elinympäristöjä sekä lisätty tietoisuutta pölyttäjien merkityksestä maatalousympäristössä. Hankkeen yhteydessä toteutetuilla pölyttäjäkävelyillä ja maastokohteilla on havaittu, kuinka tärkeää pölyttäjille on kukintojen jatkuvuus sekä monipuolinen ympäristö.

Havaintojen perusteella pölyttäjät hyödyntävät aktiivisesti erilaisia kukkivia ympäristöjä, kuten pientareita, kosteikkojen reunavyöhykkeitä, niittyjä ja kukkakaistoja. Erityisen kiinnostavaa on ollut havaita, kuinka erilaiset pölyttäjäryhmät suosivat erilaisia kasvilajeja ja elinympäristöjä.

Viljelijöiden kanssa käydyissä keskusteluissa on noussut esiin myös käytännön näkökulma. Pölyttäjäystävälliset ratkaisut nähdään yhä useammin osana tuotannon kehittämistä eikä pelkästään luonnonhoitotoimenpiteinä. Samalla kiinnostus pölyttäjäkasveihin, kukkakaistoihin ja monimuotoisuustoimenpiteisiin on kasvanut.

Pölyttäjäystävällinen pelto on myös tuotantokykyinen pelto

Pölyttäjien tukeminen ei välttämättä vaadi suuria investointeja. Usein kyse on viljely ympäristön monipuolistamisesta ja olemassa olevien elinympäristöjen säilyttämisestä.

Käytännön keinoja ovat esimerkiksi:

• monivuotiset kukkakaistat

• kukkivat pientareet

• luonnonhoitopellot

• petopenkat suurilla peltolohkoilla

• pesimäympäristöjen säilyttäminen

• kukintajatkumon huomioiminen viljelykierrossa

• kasvinsuojeluaineiden harkittu käyttö

Tutkimusten mukaan monimuotoinen viljelymaisema tukee pölyttäjäkantoja ja parantaa pölytyspalveluiden saatavuutta. Samalla hyötyvät myös monet muut hyötyeliöt, jotka osallistuvat esimerkiksi biologiseen torjuntaan. (IPBES 2016; Pulkka 2021; Suuronen 2024.)

Hyötyä sekä viljelijälle että luonnolle

Pölyttäjien merkitystä ei tulisi tarkastella ainoastaan luonnonsuojelukysymyksenä. Erikoiskasvituotannossa pölyttäjät ovat osa tuotantojärjestelmää ja niiden tarjoama ekosysteemipalvelu vaikuttaa suoraan sadon määrään, laatuun ja satovarmuuteen.

Samalla erikoiskasvit tarjoavat pölyttäjille ravintoa, elinympäristöjä ja kukintajatkumoa. Kun viljelytoimenpiteillä tuetaan pölyttäjien elinolosuhteita, syntyy molemminpuolinen hyöty: viljelijä saa käyttöönsä tehokkaamman pölytyspalvelun ja pölyttäjät paremman elinympäristön.

Tulevaisuuden erikoiskasvituotannossa pölyttäjät kannattaa nähdä luonnon monimuotoisuuden lisäksi myös tuotannollisena voimavarana – näkymättömänä tuotantopanoksena, jonka arvo näkyy sekä pellolla että sadonkorjuussa.

Lähteet

IPBES. 2016. The Assessment Report on Pollinators, Pollination and Food Production.

Pulkka, E.-K. 2021. Pölyttäjät tukevat peltokasvien viljelyä. Käytännön Maamies 8/2021.

Savonia. 2021. Pölytyspalveluopas.

Satoa ja laatua pölytyspalvelulla -hanke. Savonia-ammattikorkeakoulu ja Luonnonvarakeskus.

Suuronen, T. 2024. Pölyttäjille turvalliset viljelymenetelmät. Opinnäytetyö. Savonia Ammattikorkeakoulu.

---

Artikkeli on kirjoittettu osana Kimalaisen Silmin – hanketta

Toteuttajina Savonia-ammattikorkeakoulu ja ProAgria / MKN Maa- ja Kotitalousnaiset Itä-Suomi.

Hanke on saanut EU:n maaseuturahoitusta.

---

Kirjoittaja

Outi Kuvaja, tki- asiantuntija, Savonia-ammattikorkeakoulu

Artikkelin työstämisessä on hyödynnetty tekoälyä.