Terveydenhuollon hoitohenkilökunta työskentelee vaativissa tehtävissä ja monimuotoisissa toimintaympäristöissä, joihin kohdistuu jatkuvasti muutoksia ja taloudellisia paineita. Pitkittynyt kuormitus, rajalliset resurssit ja suuri vastuu altistavat työntekijät tutkitusti työuupumukselle. Ei siis ole yllättävää, että terveydenhuollon henkilöstön hyvinvoinnin ja jaksamisen tila on sekä käytännön että tutkimuksen kannalta keskeinen keskustelun ja kiinnostuksen kohde. (Taranu ym. 2022) Tässä yhteydessä resilienssi on noussut keskeiseksi keskustelun ja tutkimuksen kohteeksi, koska sen vahvistaminen voi toimia suojaavana tekijänä työuupumusta ja kuormitusta vastaan.

Miksi hoitohenkilöstö uupuu?

Tang ym. (2023) tarkastelivat tutkimuksessaan psykiatristen sairaanhoitajien työuupumukseen vaikuttavia tekijöitä keskittyen erityisesti koettuun organisatoriseen tukeen sekä yksilön psykologisiin voimavaroihin, kuten psykologiseen pääomaan. Tutkimuksen mukaan valtaosa vastaajista koki kohtalaista tai huomattavaa työuupumusta, mikä ilmentää psykiatrisen hoitotyön kuormittavaa luonnetta.

Thomasin (2024) tutkimus tuo esiin uupumuksen monialaiset taustatekijät, kuten emotionaalisen kuormituksen, potilaiden kohtaamisen haastavissa psyykkisissä tilanteissa, henkilöstövajeen ja resurssipulan. Uupumus vaikuttaa merkittävästi työyhteisöön ja yksilöön, lisää sairaspoissaoloja ja henkilöstön vaihtuvuutta sekä heikentää hoidon laatua ja potilasturvallisuutta. Se saattaa myös vähentää työntekijöiden motivaatiota kehittää itseään ja työyhteisöään.

Organisaation kulttuuri ja vähäinen sosiaalinen tai ammatillinen tuki heikentävät työntekijöiden työhyvinvointia ja palautumista (Thomas 2024). Toisaalta, organisatorinen tuki oli merkittävästi yhteydessä uupumustasoon, mitä enemmän hoitajat kokivat saavansa tukea, sitä alhaisempia olivat heidän uupumuksensa. Organisatorisen tuen katsottiin myös vahvistavan psykologista pääomaa ja resilienssiä, jotka toimivat suojaavina tekijöinä vaativassa työympäristössä. (Tang ym., 2023).

Näiden tutkimusten perusteella voidaan todeta, että uupumuksen ehkäisy edellyttää organisaation toimien kehittämistä, kuten johtamiskäytäntöjen uudistamista, työntekijöiden arvostuksen vahvistamista sekä riittävien työresurssien turvaamista. Samalla yksilön psykologisen pääoman vahvistaminen esimerkiksi kohdennettujen interventioiden avulla voi vähentää uupumusta ja edistää henkilöstön hyvinvointia (Tang ym., 2023; Thomas, 2024).

Resilienssi voimavarana työuupumusta vastaan

Resilienssi terveydenhuollon henkilöstön työssä korostuu keskeisenä voimavarana, joka edistää ammatillista hyvinvointia, työssä jaksamista ja myötätuntotyytyväisyyttä (Alonazi ym., 2023; Uccella ym., 2024). Cooperin ym. (2025) katsauksessa tarkasteltiin resilienssin mittaamismenetelmiä ja tunnistettiin merkittäviä puutteita: menetelmät keskittyivät pääosin yksilöllisiin ominaisuuksiin, eivätkä huomioineet työympäristön vaikutuksia.

Alonazin ym. (2023) tutkimus Saudi-Arabiassa osoitti, että psykologinen resilienssi tukee mielenterveyshoitajien työkykyä ja vähentää uupumusta sekä sekundaarista traumastressiä, ja korosti resurssien kohdentamisen ja johtamisen merkitystä. Sveitsissä EOC-sairaalassa tehty Uccella ym. (2024) tutkimus havainnollisti, että resilienssi vaihtelee työntekijäryhmien, persoonallisuuspiirteiden ja työolosuhteiden mukaan; korkeampaan resilienssiin liittyivät muun muassa kirurgian- ja päivystysosastoilla työskentely, vanhempi ikä, työkokemus, vapaa-ajan fyysinen aktiivisuus, säännölliset rentoutumis- ja tietoisuusharjoitukset sekä sosiaalinen tuki ja yhteistyön laatu.

Persoonallisuuspiirteistä erityisesti sovinnollisuus, tunnollisuus ja avoimuus yhdistyivät korkeampaan resilienssiin. Yhteenvetona voidaan todeta, että resilienssi tulisi tarkastella kokonaisvaltaisesti: yksilöllisten ominaisuuksien lisäksi myös työympäristö, sosiaalinen tuki ja elämäntapatekijät vaikuttavat merkittävästi, ja nykyisiä arviointimenetelmiä tulee kehittää kattavammiksi, jotta voidaan tehokkaasti tukea hoitohenkilöstön työkykyä ja hyvinvointia (Cooper ym., 2025; Alonazi ym., 2023; Uccella ym., 2024).

Suojaavat voimavarat

Lu ym. (2022) selvittivät Kiinan Shandongin provinssissa psykiatristen sairaanhoitajien tunneälykkyyden, itsehyväksynnän ja positiivisten selviytymistaitojen välisiä yhteyksiä sekä yksilöllisten tekijöiden, kuten sukupuolen, iän, koulutuksen ja työkokemuksen vaikutuksia. Tulokset osoittivat, että sairaanhoitajien tunneälykkyys oli keskiarvoa korkeampaa ja korreloi positiivisesti sekä selviytymiskeinoihin että itsehyväksyntään. Erityisesti kokeneilla ja korkeampaan ammattinimikkeeseen kuuluvilla tunneäly oli vahvinta, kun taas miessairaanhoitajilla havaittiin heikompia tunne- ja selviytymistaitoja. Tang ym. (2023) ovat puolestaan todenneet, että psykologinen pääoma vähentää uupumusta sekä suorasti että epäsuorasti, vahvistaen yksilön kykyä kohdata työn kuormittavia vaatimuksia. Näin psykologinen pääoma, resilienssi ja tunneäly muodostavat keskeisiä suojaavia voimavaroja, joiden kautta organisatorinen tuki voi tehokkaasti ehkäistä työuupumusta ja tukea psykiatrisen henkilöstön hyvinvointia.

Yksilö, yhteisö ja organisaatiotason mahdollisuudet estää uupumusta

Tutkimukset osoittavat, että hoitohenkilökunnan työuupumus on vakava ja maailmanlaajuisesti tunnistettu ilmiö. Vaikka tutkimuksissa on tunnistettu useita työuupumukselle altistavia tekijöitä, on samalla havaittu myös uupumusta ehkäiseviä ja korjaavia voimavaroja. Lisäksi pyrkimys tunnistaa sekä resilienttejä työntekijöitä, että uupumisriskissä olevia henkilöitä tarjoaa organisaatioille mahdollisuuden kehittää toimintatapoja ja työympäristöjä, jotka tukevat henkilöstön hyvinvointia ja edistävät kestävää, hyvinvointia vahvistavaa työkulttuuria (Taranu ym., 2022; Tang ym., 2023).

Yksilötasolla keskeiseksi nousevat itsehoitokeinot ja työn sekä yksityiselämän tasapaino. On tärkeää huomioida, että jokaisen työntekijän tarpeet ovat yksilöllisiä, eikä yksi menetelmä sovi kaikille palautumisen tai kuormituksen hallinnan näkökulmasta. Tästä syystä keinoja tulisi tarjota monipuolisesti ja monialaisesti, jotta mahdollisimman moni voi hyödyntää niitä. Samalla yksilöiden on itse harjoiteltava ja omaksuttava erilaisia itsehoitomenetelmiä, jotta työkuormitus vähenee ja sen sietäminen helpottuu (Alonazi ym., 2023).

Organisaatiotasolla työympäristön tulee tukea ja priorisoida henkilöstön jaksamista. Työkulttuuria tulisi rakentaa siten, että henkilöstön hyvinvointi saa keskeisen roolin. Työntekijää tukevassa työympäristössä voidaan hyödyntää esimerkiksi joustavaa työvuorosuunnittelua, laadukasta työterveyshuoltoa sekä esihenkilötyötä, joka tukee ja edistää terveellistä työ–vapaa-aika-balanssia. Resilienssin ja ammatillisen hyvän elämänlaadun tukemiseen kohdennetut resurssit parantavat henkilöstön ammatillista hyvinvointia, jaksamista ja sitoutumista. Tämän vuoksi organisaatioiden tulisi huomioida nämä tekijät kehittäessään työhyvinvointia ja laatiessaan työhyvinvointisuunnitelmia (Lu ym., 2022; Uccella ym., 2024).

Tämä artikkeli perustuu Savonian YAMK-opiskelijoiden tekemiin tutkimusarviointeihin Vaikuttavien ja asiakaslähtöisten palvelujen monialainen kehittäminen -opintojaksosta. Kaikki kuusi artikkeliin sisällytettyä tutkimusta on toteutettu yksittäisissä maissa tai niiden tietyissä osissa, joten tuloksia tulkittaessa on huomioitava maiden kulttuurien ja toimintatapojen mahdollinen vaikutus sekä tulosten rajoitettu yleistettävyys. Selkeä havainto on kuitenkin se, että psykiatrista hoitotyötä tekevien ammattilaisten jaksamiseen ja heikentäviin tekijöihin tulee kiinnittää erityistä huomiota.

---

Kirjoittajat:

Mielenterveys- ja päihdetyön kehittäjä YAMK-opiskelijat

Halttunen Sami, Knuutinen Elina, Pyysing Johanna, Rytilahti Roosa-Maaria, Soini Juulia ja Tuominiemi Rita, Savonia-ammattikorkeakoulu

Teija Korhonen, Yliopettaja, Savonia ammattikorkeakoulu

Satu Pirskanen, Erityisasiantuntija, Savonia ammattikorkeakoulu

---

Lähteet:

Alonazi,O. Alshowkan, A. Shdaifat, E. 2023. The relationship between psychological resilience and professional quality of life among mental health nurses: a crosssectional study. BMC Nursing. 22:184. Viitattu 24.11.2025. https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC10228012/pdf/12912_2023_Article_1346.pdf

Cooper, A., Roberts, G., Hegney, D., Brown, J. 2025. A Scoping Review of Instruments Used to Measure Resilience in Samples of Nurses. Journal of Advanced Nursing Volume 81, Issue 9: Special Issue: Patient Safety in Healthcare Sep 2025. s5227-6069. Viitattu 25.11.2025. Brown https://onlinelibrary.wiley.com/doi/epdf/10.1111/jan.16769

Lu, Q., Wang, B., Zhang, R., Wang, J., Sun, F., & Zou, g. 2022. Relationship Between Emotional Intelligence, Self-Acceptance, and Positive Coping Styles Among Chinese Psychiatric Nurses in Shandong. Viitattu 11.10.2025. https://www.frontiersin.org/journals/psychology/articles/10.3389/fpsyg.2022.837917/full

Tang, L., Li, X., Chen, Y., Wang, H., & Zhang, Q. (2024). The effect of perceived organizational support and ego-resilience on the relationship between occupational stressors and compassion fatigue in COVID-19 frontline nurses: A cross-sectional study in Sichuan, China. BMC Nursing, 23, 817. https://doi.org/10.1186/s12912-024-00817-0

Tang, Y., Wang, Y., Zhou, H., Wang, J., Zhang, R. & Lu, O. 2023. The relationship between psychiatric nurses’ perceived organizational support and job burnout: Mediating role of psychological capital. Frontiers in Psychology. Viitattu 26.11.2025. https://doi.org/10.3389/fpsyg.2023.1099687.

Taranu, S. M., Ilie, A. C., Turcu, A.-M., Stefaniu, R., Sandu, I. A., Pislaru, A. I., Alexa, I. D., Sandu, C. A., Rotaru, T.-S., & Alexa-Stratulat, T. (2022). Factors associated with burnout in healthcare professionals. International Journal of Environmental Research and Public Health, 19(22), 14701. https://doi.org/10.3390/ijerph192214701

Thomas, J. 2024. Addressing Burnout in Mental Health Nursing: Strategies, Challenges, and Future Directions. Viitattu 23.11.2025.

https://www.researchgate.net/publication/377780638_Addressing_Burnout_in_Mental_Health_Nursing_Strategies_Challenges_and_Future_Directions.

Uccella L, Mascherona I, Semini S, Uccella S. Exploring resilience among hospital workers: a Bayesian approach. Front Public Health. 2024 Aug 29;12:1403721. doi: 10.3389/fpubh.2024.1403721. PMID: 39267645; PMCID: PMC11390436. Viitattu 10.11.2025. https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC11390436/pdf/fpubh-12-1403721.pdf