Raskaudenaikainen päihteiden käyttö on ilmiö, joka koskettaa vuosittain satoja suomalaisia perheitä. On arvioitu että 6 prosentissa raskauksista naisella on haitallista päihteiden käyttöä. Tiedonkeruu ja tilastointi puolestaan ovat tämän kohderyhmän kohdalla valtakunnallisesti vaillinaisia eikä mitään yhtenäistä mallia ole olemassa. Tällöin palveluita ja niiden tarvetta on hankala perustella eikä myöskään palveluiden laatua tai vaikuttavuutta voida mitata luotettavasti. (Arponen, 2019; Arponen & Häkkinen 2021.) Kun potilastietoja kirjataan terveydenhuollossa yhtenäisesti ja oikein Kanta-palveluihin, voidaan tietoja hyödyntää myös toissijaisessa käytössä, esimerkiksi tilastoinnissa, tutkimuksessa ja tietojohtamisessa (Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos 2024).

Tämä artikkeli pohjautuu Heiskasen ja Parkkisen (2025) YAMK-opinnäytetyönä tekemään tutkimukselliseen kehittämistyöhön, joka käsitteli naisten poliklinikan HAL (huumeet, alkoholi, lääkkeet) -vastaanoton asiakkaiden tiedonkeruuta ja kirjaamiskäytäntöjä Kuopion yliopistollisessa sairaalassa. Kehittämistyössä selvitettiin ensin tiedonkeruun nykytila haastattelujen avulla ja sen pohjalta laadittiin kehittämissuositus. Suositukseksi luotiin yhteistyössä eri erikoisalojen lääkäreiden kanssa uusi luotettavaa, vertailukelpoista ja hyödynnettävää tietoa tuottava tiedonkeruun malli.

Päihteet, raskaus ja tiedon puute

Päihteiden käytön tunnistaminen ja siihen puuttuminen mahdollisimman varhain on tärkeää sekä odottavan äidin että syntyvän lapsen hyvinvoinnin kannalta. Päihderiippuvuus on vakava sairaus, johon on olemassa useita hoitomuotoja. Lainsäädäntö, kuten hoitotakuu ja kiireellisen hoidon kriteerit, varmistavat, että raskaana olevilla on oikeus päästä viivytyksettä päihteettömyyttä edistäviin palveluihin. (Sosiaali- ja terveysministeriö n.d.; Häkkinen & Arponen 2024.)

Käytännössä ongelmaksi nousee usein se, ettei päihteiden käyttöä tunnisteta tai kirjata järjestelmällisesti potilastietoihin. Tieto jää hajanaiseksi, eikä sitä pystytä hyödyntämään palvelujen kehittämisessä tai tietojohtamisessa.

Raskaudenaikainen päihteiden käyttö ei ole vain yksilön ongelma, vaan yhteiskunnallinen kysymys, joka koskee sekä vanhempia että lapsia. Kun tieto päihteiden käytöstä kirjataan oikein ja ajantasaisesti, voidaan varmistaa, että perheet saavat oikea-aikaista apua ja tukea.

Tiedon hajanaisuus ja stigma esteinä

Heiskasen ja Parkkisen (2025) tuloksista nousi esiin kolme keskeistä johtopäätöstä: kirjaamiskäytännöt vaihtelivat merkittävästi, diagnoosien tekemistä välteltiin ja tieto ei liikkunut yksiköiden välillä.

Tulosten mukaan kirjaamiskäytännöt vaihtelivat merkittävästi. Raskaudenaikaista päihteiden käyttöä voidaan kirjata useilla eri diagnoosikoodeilla, joissa on neljä pääluokkaa ja yhteensä noin kaksikymmentä erilaista vaihtoehtoa. Kuitenkaan päihteiden käyttöä kuvaavat diagnoosikoodit (F-, Z-, O- ja P-luokat) eivät olleet säännönmukaisessa käytössä. Eri yksiköissä kirjaaminen tehtiin eri tavoin, mikä vaikeutti tiedon yhdistämistä ja vertailua.

Luotettava tieto hoidon tarpeessa olevien määrästä saadaan vain, jos diagnoosit kirjataan järjestelmiin asianmukaisesti. Silloin palvelut voidaan kohdentaa tehokkaammin ja varmistaa, että potilaat saavat asianmukaista hoitoa. (Häkkinen 2024.)

Diagnoosien tekemistä myös välteltiin. Monet ammattilaiset epäröivät päihteisiin liittyvien diagnoosien kirjaamista, koska pelkäsivät asiakkaan leimautumista. Osa koki myös epävarmuutta siitä, mikä koodi on oikea tai milloin diagnoosi on perusteltu. Tämä johti siihen, että asiakkaiden päihteiden käyttö jäi usein kirjaamatta kokonaan.

Häkkisen (2024) mukaan usein ei tiedosteta, että diagnoosin ei tarvitse perustua varsinaiseen riippuvuushäiriöön. Myös muut päihteiden käyttöön liittyvät diagnoosit ovat arvokkaita, koska ne auttavat tekemään päihteiden käyttöä näkyväksi ja tuottavat siten luotettavampaa tietoa tietojohtamisen, resurssien kohdentamisen ja tutkimuksen tarpeisiin.

Kirjaaminen vähentää myös stigmaa. Kun kirjaaminen on avointa, johdonmukaista ja perustuu yhteisiin käytäntöihin, päihteiden käytöstä tulee yksi osa asiakkaan kokonaisuutta, ei leima (Korhonen 2024).

Heiskasen ja Parkkisen (2025) tuloksissa havaittiin myös, että tieto ei liikkunut yksiköiden välillä. Toisin sanoen, vaikka päihteiden käyttö olisi tunnistettu, tieto ei aina kulkenut neuvolan, erikoissairaanhoidon ja lastensuojelun välillä. Myös erikoissairaanhoidon yksiköiden välillä havaittiin puutteita tiedon siirtymisessä. Tämä heikentää hoidon jatkuvuutta ja estää tiedon hyödyntämisen palveluiden kehittämisessä.

Tiedonkeruun uusi malli

Heiskasen ja Parkkisen (2025) kehittämistyön tuloksena syntyi suositus uudesta tiedonkeruumallista, joka tukee HAL-poliklinikan asiakkaita koskevan tiedon yhtenäistä kirjaamista.

Mallin keskeiset periaatteet ovat:

• Yhtenäiset diagnoosit: Päihteiden käyttö kirjataan aina, myös ilman riippuvuuden diagnoosia. Näin myös riskikäyttö tulee näkyväksi.

• Koodien oikea käyttö: F-, Z-, O- ja P-luokan koodeille laadittiin selkeät esimerkit ja ohjeistus.

• Moniammatillinen yhteistyö: Tiedonkeruu ei ole vain lääkärin vastuulla, myös kätilö, sosiaalityöntekijä ja päihdehoitaja osallistuvat tiedonkeruuseen kukin omasta näkökulmastaan.

• Tieto liikkuu: Asiakkaan tieto kulkee järjestelmistä toiseen, mahdollistaen kokonaisvaltaisen hoidon ja tietojohtamisen.

Uuden mallin avulla saadaan tuotettua luotettavaa ja vertailukelpoista tilastotietoa, jota voidaan hyödyntää valtakunnallisissa seurannoissa, hyvinvointialueiden palvelusuunnittelussa ja kansainvälisissä vertailuissa. Laadukkaalla tiedolla on suuri merkitys, kun päätetään hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä ja rahoituksesta (Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos 2023).

Kohti näkyvämpää ja inhimillisempää hoitoa

Heiskasen ja Parkkisen (2025) kehittämistyö osoitti, että pienilläkin muutoksilla voidaan saavuttaa paljon. Kun ammattilaisille annetaan selkeät välineet ja ohjeet, kirjaaminen muuttuu osaksi laadukasta ja yhdenvertaista hoitoa.

HAL-poliklinikan asiakkaiden tiedonkeruun malli on nyt askel kohti parempaa tiedonhallintaa ja ennen kaikkea kohti näkyväksi tekemistä eli sitä, että yksikään äiti tai lapsi ei jää tilastojen ulkopuolelle. Kun tieto on näkyvää ja oikein kirjattua, se muuttuu muutoksen, tuen ja paremman hoidon voimaksi.

---

Kirjoittajat:

Laura Heiskanen, sh, sosiaali- ja terveysalan kehittämisen ja johtamisen YAMK-opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu, laura.heiskanen3@edu.savonia.fi

Jenni Parkkinen, sh, sosiaali- ja terveysalan kehittämisen ja johtamisen YAMK-opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu, jenni.parkkinen@edu.savonia.fi

Päivi Tikkanen, erityisasiantuntija, TtT, Master School, Savonia-ammattikorkeakoulu, paivi.tikkanen@savonia.fi

---

Lähteet:

Arponen, A. 2019. Päihteitä käyttävien raskaana olevien naisten ja vauvaperheiden palvelut vuonna 2018. THL Työpaperi 31/2019. Saatavilla https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/138942/URN_ISBN_978-952-343-411-0.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Arponen, A. & Häkkinen, M. 2021. Päihteitä käyttävien raskaana olevien naisten ja vauvaperheiden palveluketju ja palvelukokonaisuus. THL Työpaperi 23/2021. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/143159/URN_ISBN_978-952-343-745-6.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Heiskanen L. & Parkkinen J. 2025. Raskaana olevien ja synnyttäneiden HAL-asiakkaiden tiedonkeruun kehittäminen Kuopion yliopistollisessa sairaalassa. YAMK-opinnäytetyö, Savonia-ammattikorkeakoulu.

Häkkinen, M. 2024. Diagnoosien kirjaamisella kerrytetään tietoa raskaana olevien päihteiden käytöstä. THL. TT-kortti. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024112195639. Viitattu 18.10.2025.

Häkkinen, M. & Arponen, A. 2024. Päihteet ja raskaus. Kooste terveydenhuollon ja sosiaalihuollon palveluista ja suosituksista. THL. Työpaperi 65. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-432-1. Viitattu 19.10.2025.

Korhonen, A. 2024. Vauvan hoitotyö: Vieroitusongelmainen vauva ja vanhemmuus. Tampere: Tammertekniikka.

Sosiaali- ja terveysministeriö. n.d. Päihde- ja riippuvuustyön palvelut. Verkkojulkaisu https://stm.fi/paihdepalvelut . Viitattu 10.10.2025.

Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos 2023. Sote-tiedon laatu. Verkkojulkaisu. Päivitetty https://thl.fi/aiheet/tiedonhallinta-sosiaali-ja-terveysalalla/mita-tiedonhallinta-on-/sote-asiakastiedon-laatu. Viitattu 30.1.2025.

Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos 2024. Kirjaaminen. Verkkojulkaisu. Päivitetty 4.11.2024. https://thl.fi/aiheet/tiedonhallinta-sosiaali-ja-terveysalalla/kirjaaminen#:~:text=Terveydenhuollossa%20ja%20sosiaalihuollossa%20on%20kirjattava%20riitt%C3%A4v%C3%A4t%20ja%20tarpeelliset,hoito-%20tai%20palveluprosessin%20vaiheissa.%20Asiakirjamerkinn%C3%A4t%20tulee%20tehd%C3%A4%20viivytyksett%C3%A4. Viitattu 30.7.2025