Psykiatriset häiriöt ovat yleisiä, pitkäkestoisia ja vaikuttavat merkittävästi ihmisen toimintakykyyn ja arjessa selviytymiseen. Vaikka nykyiset lääkkeet ja psykoterapiat auttavat monia, kaikilla hoitovaste ei ole riittävä ja esimerkiksi lääkkeiden haittavaikutukset rajoittavat niiden käyttöä. Siksi on tärkeää, että kehitetään uusia hoitomenetelmiä, jotta voidaan tarjota nykyistä tehokkaampaa ja yksilöllisempää hoitoa (WHO 2025). Transkraniaalinen magneettistimulaatio (TMS) on yksi näistä kehittyvistä hoitomuodoista.

Transkraniaalinen magneettistimulaatio on yksi neuromodulaatiohoitomenetelmistä. TMS hoidon historia on varsin vaiherikas ja se osoittaa sen kuinka eri tieteenalojen havaintojen yhdistäminen voi johtaa merkittäviin uusiin läpimurtohihin hoidon kehittämisessä. Neuromodulaatiohoidoista tunnetuin on aivojen sähköhoito (ECT). Vaikka sähköhoito on yleisesti käytetty, tehokas ja turvallinen hoitomenetelmä, tarvetta hoitokeinojen kehittämiselle on edelleen.

Mitä magneettistimulaatio on ja miten se kehittyi?

Kiinnostus sähkön hyödyntämiseen niin tutkimuksessa kuin hoidossakin heräsi jo 1700-luvulla, kun fyysikot Alessandro Volta ja Luigi Galvani pyrkivät ymmärtämään eliöiden sisäistä sähköistä aktiivisuutta. Heidän kehitystyönsä johti siihen, että vuonna 1801 italialainen lääkäri ja fyysikko Giovanni Aldini hoiti ensimmäisen kerran sähköllä melankoliasta kärsivää potilasta (Parent. 2014.)

Hoitomenetelmän tutkimus jatkui ja vuonna 1938 sähköhoito otettiin kliiniseen käyttöön psykiatristen sairauksien hoitomenetelmänä. Ajan mittaan hoito muuttui potilaalle selvästi siedettävämmäksi, kun siinä alettiin käyttää anestesiaa ja lihasrelaksaatiota. Hoito ei ollut kuitenkaan ongelmatonta, sillä se vaati yleisanestesian, mikä toi mukanaan omat haasteensa. Ratkaisua etsittiin magnetismista, ja vuonna 1985 Anthony Barker kollegoineen kehitti ensimmäisen tutkimuskäyttöön tarkoitetun TMS-laitteen. Julkaisussaan Barker ym. toteavat, että ”aivokuoren magneettinen stimulointi on erityisen tehokasta, koska magneettikenttä pystyy kulkemaan hyvin vastusta omaavien rakenteiden läpi”. (Barker, Jalinous, & Freeston. 1985).

Biologinen vallankumous ja TMS:n tie hoitomenetelmäksi

1970- ja 1980-luvuilla psykiatriassa tapahtui niin sanottu biologinen vallankumous. Mielenterveyden häiriöiden ajateltiin johtuvan fyysistä taustatekijöistä. Tämä johti siihen, että häiriöitä alettiin tarkastella myös aivojen ja hermoston toiminnan näkökulmasta. Tämä ajattelutavan muutos vauhditti osaltaan neuromodulaatiohoitojen kehitystä.

Uudet kuvantamismenetelmät, kuten tietokonetomografia ja toiminnallinen magneettikuvaus mahdollistivat aivojen rakenteellisten ja toiminnallisten erojen tutkimisen. Kuvantamisen avulla pystyttiin esimerkiksi havaitsemaan, että masentuneiden henkilöiden aivojen etuotsalohkojen (dorsolateraalinen prefrontaalikorteksi, DLPFC) aktiivisuus oli epätasapainossa. Tästä heräsi ajatus, voisiko vasemman etuotsalohkon nopea tai oikean etuotsalohkon hidas stimulointi magneettistimulaation avulla toimia spesifinä hoitomuotona masennukseen? (Robinson, Kubos, Starr, Rao & Price. 1984.) Pitkän kehitys- ja tutkimustyön päätteeksi TMS hyväksyttiin hoitomenetelmäksi 2000-luvun alussa (O’Reardon, Solvanson, Janicak. ym. 2007).

Onko magneettistimulaatiohoito vaikuttavaa?

Sarjamagneettistimulaatio (rTMS) on magneettistimulaation tarkempi hoitomuoto, jossa magneettipulsseja toistetaan säännöllisesti pitkäkestoisen aivovaikutuksen saavuttamiseksi. rTMS on nykypäivänä laajalti käytössä muun muassa masennuksen hoitokeinona ympäri maailmaa. Eurooppalaisen katsauksen mukaan hoidon tehosta on vahvaa tutkimusnäyttöä, ja sitä pidetään tehokkaana hoitomuotona vakavasti masentuneille potilaille. rTMS-hoidon tehoa on tutkittu myös muiden mielenterveyshäiriöiden, kuten kaksisuuntaisen mielialahäiriön, traumaperäisen stressihäiriön ja skitsofrenian hoidossa, joissa tutkimusnäyttö viittaa siihen, että hoito on suurella todennäköisyydellä tehokasta. (Lefaucheur, Aleman, Baeken, ym. 2014.)

rTMS-hoidon tehoa on tutkittu myös poikkeuksellisen vaikeahoitoisiin psykiatrisiin häiriöihin. Cailhol ym. tutkivat satunnaistetussa vertailututkimuksessa rTMS-hoidon vaikutusta epävakaan persoonallisuushäiriön oireisiin. Tutkimuksessa havaittiin, että potilaiden mielialan epävakaus ja aggressiivisuus lievittyivät, kun korkeataajuista rTMS-hoitoa kohdistettiin oikean dorsolateraalisen etuotsalohkon aivokuorelle (rDLPFC). Kyseessä on toistaiseksi ainoa tutkimus, joka keskittyy epävakaan persoonallisuushäiriön oireiden lievittämiseen magneettistimulaation avulla, joten näyttö hoidon tehosta on jäänyt vähäiseksi. (Cailhol, ym. 2014.)

Hoidettavan puolen valintaan liittyy olennaisesti hoidettava ongelma. Esimerkiksi yleistyneen ahdistuneisuushäiriön hoidossa on havaittu hyödylliseksi stimuloida oikeaa etuotsalohkon kuorikerrosta hitaalla taajuudella. Aiheesta on tehty kolme satunnaistettua vertailututkimusta (N:101), mutta stimulointiprotokollat vaihtelivat tutkimusten välillä, minkä vuoksi vahvaa näyttöä ahdistuksen hoidosta oikean puolen rTMS-hoidolla on toistaiseksi melko vähän. (Lefaucheur, ym. 2014.)

Miten rTMS vaikuttaa masennuksessa?

Masennusta sairastavilla ihmisillä on havaittu poikkeavaa aktiivisuutta aivojen etuotsalohkojen alueella. Toiminnallisissa kuvantamistutkimuksissa on pystytty osoittamaan, että etuotsalohkojen toiminta on epätasapainossa. Masentuneella ihmisellä vasemman etuotsalohkon toiminta on vaimentunutta, kun taas oikean etuotsalohkon toiminta on kiihtynyttä. rTMS-hoidolla pyritään tasapainottamaan tilannetta joko aktivoimalla tai vaimentamalla etuotsalohkojen kuorikerrosta. (Trevizol & Blumberger. 2019.)

Tutkimusten valossa näyttää siltä, että nopean vasemmanpuoleisen ja hitaan oikeanpuoleisen rTMS-hoidon teho masennuksen hoidossa olisi käytännössä sama. Näyttö vasemmanpuoleisen etuotsalohkon sarjamagneettistimulaation tehosta vaikuttaa kuitenkin hieman vahvemmalta. Euroopassa oikeanpuoleisen etuotsalohkon rTMS-hoidon teho on luokiteltu kohtalaisen vahvaksi, mutta hoitosuosituksissa on kansainvälistä vaihtelua. (Lefaucheur, ym. 2014.) Esimerkiksi Kanadassa rTMS-hoito on ensisijainen hoitomuoto vakavan masennustilan hoidossa, kun potilas on kokeillut vähintään yhtä mielialalääkettä siitä hyötymättä. Hoidon ensisijaisuuteen ei vaikuta se käytetäänkö kiihdyttävää vasemman- vai vaimentavaa oikeanpuoleista hoitomuotoa. (Milev, ym. 2016.)

Magneettistimulaation tulevaisuus psykiatriassa

Magneettistimulaatio saattaa tulevaisuudessa jopa mullistaa psykiatrisen hoidon. Esimerkiksi vuonna 2022 Yhdysvaltain lääkeviranomainen FDA hyväksyi SAINT-protokollan (Stanfor Accelerated Intelligent Neuromodulation Therapy), joka mahdollistaa nykyisten pitkien rTMS-hoitojaksojen (4-6 viikkoa) tiivistämisen vain viiteen päivään. SAINT-protokollassa rTMS-hoito toistetaan 10 kertaa yhden päivän aikana. (Yam. 2024.)

Suomalainen, Aalto-yliopiston johtama yhteiseurooppalainen tutkimushanke puolestaan tutkii mahdollisuuksia siirtyä manuaalisesta stimuloinnista tekoälyohjattuun, reaaliaikaiseen ja yksilölliseen aivoverkkohoitoon. Hankkeen tarkoituksena on kehittää pään muotoon mukautuva laite, jossa on useita erillisiä stimulaatiokeloja. Tällainen laite mahdollistaisi magneettipulssien paikan, suunnan ja voimakkuuden muuttamisen vain millisekuntien viiveellä tekoälyn sekä algoritmien analysoidessa aivojen tilaa reaaliajassa huipputarkan aivosähkökäyrän (hd-EEG) avulla. Hankkeelle on myönnetty Euroopan tutkimusneuvoston (ECR) Synergy Grant -rahoitus ja sen on määrä jatkua vuoteen 2027 saakka. (STT info. 2018.)

---

Kirjoittajat

Outi Päiveröinen, Mielenterveys- ja päihdetyön kehittäjä YAMK-opiskelija, Master School, Savonia-ammattikorkeakoulu

Teija Korhonen, yliopettaja, Master School, Savonia-ammattikorkeakoulu

---

Lähteet

Albantakis, Larissa & Tononi Giulio. Precision neuromodulation in psychiatry: Focus on temporal interference stimulation. The American journal of psychiatry. 2.4.2026. Luettavissa: https://psychiatryonline.org/doi/10.1176/appi.ajp.20250873 Viitattu 27.8.2026

Allen, Mark. rTMS vs dTMS for depression: Which is better? 11.8.2025. Luettavissa: http://cognitivefxusa.com/blog/repetitive-tms-vs-deep-tms Viitattu 26.8.2026.

Barker AT, Jalinous R, Freeston IL: Non-invasive magnetic stimulation of human motor cortex. Lancet 1985; 1:1106–1107 Luettavissa: https://www.bem.fi/library/1985-002.pdf Viitattu 21.8. 2026

Cailhol L, Roussignol B, Klein R ym. Borderline personality disorder and rTMS: a pilot study. Psychiatry Res 2014;216:155–7.

Lefaucheur JP, Aleman A, Baeken C ym. Evidence-based guidelines on the therapeutic use of repetitive transcranial magnetic stimulation (rTMS): an update (2014-2018). Clin Neurophysiol 2020;131:474–528.

Milev RV, Giacobbe P, Kennedy SH, et al. Canadian Network for Mood and Anxiety Treatments (CANMAT) 2016 Clinical Guidelines for the Management of Adults with Major Depressive Disorder: Section 4. Neurostimulation Treatments: Section 4. Neurostimulation Treatments. The Canadian Journal of Psychiatry. 2016;61(9):561-575. doi:10.1177/0706743716660033

O’Reardon JP, Solvason HB, Janicak PG, et al.: Efficacy and safety of transcranial magnetic stimulation in the acute treatment of major depression: a multisite randomized controlled trial. Biol Psychiatry 2007; 62:1208–1216

Parent, André. Giovanni Aldini: From Animal Electricity to Human Brain Stimulation. Canadian Journal of Neurological Sciences / Journal Canadien des Sciences Neurologiques. 2004;31(4):576-584. doi:10.1017/S0317167100003851

Robinson RG, Kubos KL, Starr LB, et al.: Mood disorders in stroke patients: importance of location of lesion. Brain 1984; 107:81–93

STT-info: Aalto-yliopiston johtama 10 miljoonan euron yhteiseurooppalainen hanke kehittää uusia menetelmiä aivotutkimukseen, diagnostiikkaan ja hoitoon. 23.10.2018. Luettavissa https://www.sttinfo.fi/tiedote/69844944/aalto-yliopiston-johtama-10-miljoonan-euron-yhteiseurooppalainen-hanke-kehittaa-uusia-menetelmia-aivotutkimukseen-diagnostiikkaan-ja-hoitoon?publisherId=37936456 Viitattu 15.9.2026.

Taiminen T. Neuromodulaatiohoidot yleissairaalapsykiatriassa. Kirjassa: Pesonen T, Aalberg V, Leppävuosi A, Räsänen S, Viheriälä L, toim. Yleissairaalapsykiatria. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2019:574–84.

Trevizol AP, Blumberger DM. An update on repetitive transcranial magnetic stimulation for the treatment of major depressive disorder. Clin Pharmacol Therapeutics 2019;106:747–62.

Weir, K. 1.7.2026. American Psychological Association.What’s new, what’s next: Using brain stimulation to treat mental illness. Monitor on Psychology, 57(5). Luettavissa: https://www.apa.org/monitor/2026/07-08/brain-stimulation-mental-illness-treatment Viitattu 15.9.2026.

World Health Organization. (2025). World mental health today: Latest data. World Health Organization. https://www.who.int/publications/i/item/9789240113817?utm_source=chatgpt.com

Yam P. Brain stimulation poised to move from last resort to frontline treatment. Proc Natl Acad Sci U S A. 2024 Feb 13;121(7):e2401731121. doi: 10.1073/pnas.2401731121. Epub 2024 Feb 8. PMID: 38330017; PMCID: PMC10873550.