Savonia-artikkeli Pro: Savonia, oppiva yhteisö – Pedagogista osaamista vahvistamaan -koulutuksen merkittävyys
Savonia-artikkeli Pro on kokoelma monialaisen Savonian asiantuntemusta eri aiheista.
This work is licensed under CC BY-SA 4.0
Johdanto
Maailman, Suomen, työelämän ja korkeakoulujen sanotaan olevan jatkuvassa muutoksessa. Myös korkeakouluopettajien rooli on muuttunut ja heidän pedagoginen osaamisensa noussut keskeiseksi tekijäksi koulutuksen kehittämisessä, opetussuunnitelmien uudistamisessa ja opiskelijoiden hyvinvoinnin tukemisessa (Bremner 2021; Cong-Lem 2024; Toom ym. 2023).
Korkeakoulut ovatkin joutuneet uudistamaan strategioitaan vastatakseen moninaisiin muutoksiin (Rodny-Gumede 2025): oppijat ja oppimisympäristöt – tekoäly mukaan lukien – ovat yhä moninaisempia. Lisäksi eri alojen murros ja rahoitusmallin muutos haastavat korkeakoulujen arkea. Pedagogiikan kehittäminen ja pedagogisen osaamisen vahvistaminen nähdään keskeisiksi toiminnoiksi, sillä ne vaikuttavat suoraan korkeakoulutusten laatuun (Srinivasa Rao ym. 2015; Toom & Pyhältö 2020).
Savonia-ammattikorkeakoulussa huomattiin koronapandemian jälkeen, että opettajien digitaidot ja oppijoiden ohjaaminen verkko-oppimisympäristöissä oli sujuvaa, mutta koulutusten lähitoteutukseen toivottiin uusia ideoita ja pedagogista tukea. Tähän tarpeeseen Savonia-ammattikorkeakoulu kutsui kumppaniksi Jyväskylän ammattikorkeakoulun ammatillisen opettajakorkeakoulun. Korkeakoulut lähtivät yhteistyössä suunnittelemaan koulutusprosessia Savonian henkilöstölle. Koulutusprosessi nimettiin Pedagogista osaamista vahvistamaan -koulutukseksi, ja sitä on toteutettu vuodesta 2022 alkaen. Pedagogista osaamista vahvistamaan -koulutus on toteutettu tämän artikkelin julkaisuun mennessä neljä kertaa ja koulutukseen on osallistunut lähes 100 Savonian opettajaa ja muuta henkilöstöä.
Pedagogista osaamista vahvistamaan koulutuksessa on työstetty muun muassa seuraavia teemoja: oppimisprosessien ohjaaminen ja johtaminen, lähiopetuksen pedagogiset ratkaisut, oppimisen ja osaamisen arviointi sekä opettajan hyvinvointi ja työssä jaksaminen. Pedagogista osaamista vahvistamaan -koulutus on yhden lukuvuoden kestävä ja viiden opintopisteen laajuinen prosessi, jonka tarkoituksena on kehittää Savonia-ammattikorkeakoulun opetuksen ja ohjauksen laatua. Koulutuksella vaikutetaan henkilöstön työn arjen käytänteisiin sekä tuetaan uusien oivallusten ja osaamisen jakamista osallistujien koko työyhteisöön.
Koulutuksen tavoitteena on, että osallistujat tunnistavat oman pedagogisen lähestymistapansa ja syventävät monimuotoisia opetus-, ohjaus- ja tukikeinojaan. Koulutus tarjoaa uudenlaisia pedagogisia ajatusmalleja ja konkreettisia työvälineitä Savonian henkilöstön käytännön työhön. Pedagogisen yhteisön kulttuuria edistetään vertaistoiminnalla ja yksikkörajat ylittävällä yhteistyöllä.
Tässä artikkelissa kuvatun tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Savonia-ammattikorkeakoulun ja Jyväskylän ammattikorkeakoulun ammatillisen opettajakorkeakoulun yhteistyössä rakentaman pedagogisen koulutusprosessin merkittävyyttä.
Teoreettinen viitekehys:
Kirkpatrickin arviointimallin neljä näkökulmaa koulutuksen merkityksen arvioinnissa
Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii Donald Kirkpatrickin (1959) arviointimalli, joka on yksi tunnetuimmista ja laajimmin käytetyistä viitekehyksistä eri koulutusohjelmien vaikuttavuuden arvioinnissa. Malli kehitettiin alunperin 1950-luvulla, ja se on sittemmin vakiintunut sekä yritysmaailmassa että koulutuksen konteksteissa käytettäväksi arviointimalliksi (Kirkpatrick 1959; Kirkpatrick & Kirkpatrick 2006).
Malli tarjoaa rakenteen, jonka avulla voidaan systemaattisesti arvioida koulutuksen onnistumista neljän eri näkökulman kautta: odotukset, oppiminen, käyttäytymisen muutos ja tulokset (Kirkpatrick 1994). Jokainen näkökulma tarjoaa erillisen lähestymistavan koulutuksen onnistumisen ja sen vaikutusten arviointiin. Seuraavassa kuvataan nämä neljä näkökulmaa tarkemmin.
1. Odotukset
Ensimmäinen näkökulma keskittyy koulutukseen osallistujien välittömiin kokemuksiin ja tyytyväisyyteen. Tyytyväisyys on merkittävä tekijä, sillä se vaikuttaa motivaatioon ja oppimisen edellytyksiin (Kirkpatrick 1994; Alsalamah & Callinan 2021). Tämän näkökulman avulla arvioidaan, kuinka hyvin koulutus vastasi osallistujien odotuksia ja kuinka tyytyväisiä he olivat koulutuksen relevanssiin, sisältöön, käytettyihin opetusmenetelmiin ja kouluttajien suoritukseen. Arvioinnin tavoitteena on ymmärtää, miten osallistujat kokivat koulutuksen merkityksellisyyden ja hyödyn.
2. Oppiminen
Toisen näkökulman avulla tarkastellaan, missä määrin osallistujat ovat omaksuneet uusia tietoja, taitoja tai asenteita. Koulutuksen merkittävyyttä arvioidaan siis oppimisen näkökulmasta. Tämä näkökulma on keskeinen, sillä se osoittaa koulutuksen välittömän vaikutuksen osaamiseen (Kirkpatrick 1994; Kusmiati 2025). Oppimisen arviointi voi sisältää diagnostista arviointia, osaamisarviointeja tai itsearviointeja. Oppimisen arviointi auttaa tunnistamaan, missä määrin koulutus on lisännyt osallistujien osaamista ja asiantuntemusta.
3. Käyttäytymisen muutos
Kolmannen näkökulman avulla arvioidaan, siirtyvätkö opitut tiedot ja taidot käytäntöön, eli kuinka hyvin opittua voi soveltaa koulutukseen osallistuvien työn arjessa. Tämä tarkoittaa muutoksia osallistujien työskentelytavoissa, asenteissa tai suorituksessa koulutuksen jälkeen. Käyttäytymisen muutosta voidaan arvioida havainnoinnin, haastattelujen tai kyselyjen avulla, joissa selvitetään, onko koulutukseen osallistuneen käyttäytyminen ja toiminta muuttunut koulutuksen vaikutuksesta sekä millaisia muutoksia käyttäytymisen muutos on saanut aikaan (Alsalamah & Callinan 2021; Cahapay 2021).
4. Tulokset
Viimeinen näkökulma arvioi koulutuksen pitkäaikaisia vaikutuksia organisaation tai yhteisön tasolla (Kirkpatrick & Kirkpatrick 2006; Nawaz ym. 2022). Näkökulma tarjoaa arvokasta tietoa koulutuksen kokonaisvaikuttavuudesta ja siitä, kuinka hyvin koulutuksen tavoitteet on saavutettu ja onko organisaatio- tai yhteisötasolla tapahtunut muutoksia. Tämän näkökulman avulla arvioidaan, ovatko esimerkiksi työn tuottavuus tai koulutusten laatu parantuneet.
Kirkpatrickin arviointimallin vahvuutena on sen selkeys ja yksinkertaisuus. Neljä näkökulmaa tarjoaa helposti ymmärrettävän rakenteen, ja mallin käyttö soveltuu monenlaisten koulutus- ja kehittämisohjelmien arviointiin.
Tämän tutkimuksen yksi keskeinen käsite on myös oppiva yhteisö. Tässä tutkimuksessa tarkoitamme sillä ihmisen halua laajentaa ja kehittää omaa osaamistaan sekä saavuttaa yhteisesti asetettuja oppimistavoitteita. Oppivassa yhteisössä kannustetaan uusiin ajattelutapoihin ja luodaan yhteistä visiota yhdessä oppimisesta – ei vain yksilöinä, vaan koko organisaationa (Senge 2006).
Tutkimuksen menetelmälliset ratkaisut
Tutkimus on monimenetelmäinen ja käytäntöläheinen. Siinä on hyödynnetty sekä laadullisia että määrällisiä menetelmiä ja kerätty kahdenlaista aineistoa.
Tutkimuskysymykset:
1. Kokivatko osallistujat koulutuksen hyödyllisenä?
2. Vahvistiko koulutus osallistujien pedagogista osaamista?
3. Kokivatko osallistujat toimintansa muuttuneen?
4. Jos kokivat, miten koulutuksen vaikutukset toteutuivat käytännössä?
Aineisto analysoitiin deduktiivista sisällönanalyysiä hyödyntäen. Deduktiivinen sisällönanalyysi on laadullisen analyysin muoto, jossa aineiston tarkastelun lähtökohtana toimii ennalta määritelty viitekehys – tässä tutkimuksessa edellä esitelty Kirkpatrickin arviointimalli. Malli ohjasi aineiston tarkastelua ja sen käsittelyä.
Seuraavaksi avaamme tutkimuksen keskeisiä tuloksia kahden erilaisen aineiston (kysely- ja haastatteluaineiston) pohjalta.
Kyselyaineiston tulokset
Tämän artikkelin julkaisuun mennessä Pedagogista osaamista vahvistamaan -koulutukseen on osallistunut 95 Savonian henkilöstön jäsentä. Tämä tutkimus kohdistuu kevään 2025 loppuun mennessä koulutukseen osallistuneisiin 71 henkilöön. Kaikille koulutukseen osallistuneille lähetettiin sähköpostilla Webropol-kysely, jonka tavoitteena oli selvittää koulutuksen merkittävyyttä.
Kyselyyn vastasi kaikkiaan 38 (54 %) koulutukseen osallistunutta Savonian henkilöstön jäsentä. Kyselyyn vastaamisen yhteydessä tarjottiin myös mahdollisuus osallistua ryhmähaastatteluun. Niihin kaikista kyselyyn vastaajista ilmoittautui viisi henkilöä. Ryhmähaastattelun tuloksia käsitellään luvussa Ryhmähaastattelun tulokset.
Tutkimuksessa käytetyssä Webropol-kyselylomakkeessa esitettiin viisi väittämää, joita vastaajat arvioivat omien kokemustensa perusteella Likert-asteikolla 1–5. Asteikon ääripäät olivat 1 = täysin eri mieltä ja 5 = täysin samaa mieltä. Näiden arvioiden avulla saatiin numeerista tietoa vastaajien mielipiteiden jakaumasta ja keskiarvoista.
Lisäksi jokaisen väittämän yhteydessä vastaajilla oli mahdollisuus antaa avoin perustelu kokemukselleen. Vastaajien perustelujen avulla pyrittiin syventämään ymmärrystä siitä, miksi vastaajat olivat valinneet tietyn arvon asteikolla. Näin aineisto yhdistää sekä määrällisen että laadullisen näkökulman: Likert-asteikon vastaukset kuvaavat yleistä mielipidejakaumaa, kun taas avoimet kommentit tuovat esiin vastaajien perustelut ja mahdolliset taustatekijät.
Webropol-kyselylomakkeen aineiston keskeiset tulokset
1. Vastasiko koulutus odotuksia?
Koulutus ylitti monien odotukset, vaikka osalla vastaajista odotusten määrittäminen oli vaikeaa. Osallistujat kokivat saaneensa arvokkaita ideoita ja inspiraatiota oman opetuksensa kehittämiseksi. Pedagogisen osaamisen vahvistuminen, uudet ajatukset ja itseluottamuksen kasvu opettajana mainittiin useaan otteeseen.
”Koulutus on tarjonnut ideoita kehittää omaa opetusta. Käytetyt opetusmenetelmät ovat olleet vaihtelevia ja aikuisoppijoille soveltuvia – niistäkin on saanut ideoita oman työn kehittämiseen”
Koulutuksen sisältö koettiin hyväksi ja ajankohtaiseksi opettajan arjessa. Koulutuksen tuoma mahdollisuus verkostoitua kollegoiden kanssa ja vertaisoppiminen sai paljon positiivista palautetta. Lisäksi kouluttajien asiantuntevuus ja innostava opetustyyli nostettiin esiin monissa kommenteissa.
”Sain koulutuksesta pedagogista vahvistusta ja aikaa keskustella kollegoiden kanssa, sekä vertaistukea”
”Sain paljon eväitä siihen, että miten parantaa opetukseni laatua. Osaan ottaa huomioon nyt uudenlaisia asioita ja sain myös uusia ideoita. Varjostamiset ja paritehtävät ovat olleet erittäin hyödyllisiä oppimisen tapoja”
Koulutuksessa järjestettiin viisi lähitapaamista lukuvuoden aikana ja joillekin osallistujille tahti oli liian hidas, mikä johti tiedon unohtamiseen. Joillekin vastaajista koulutuksen aikana tehdyt paritehtävät eivät vastanneet odotuksia. Vertainen ei esimerkiksi pystynyt osallistumaan tai tekemään yhteistyötä toivotulla tavalla.
”Tapaamisissa olevat aiheet ja siellä käytävät keskustelut ovat koulutuksen parasta antia. Koulutuksen harvat toteutukset ovat kuitenkin toisaalta aiheuttaneet sen, että asiat ikään kuin unohtuvat välillä. Ehkä vähän tiivistahtisempi koulutus olisi voinut omalla kohdallani parantaa oppimisprosessia. Olen saanut koulutuksen myötä itselleni ihanan kollegan sparrauskumppaniksi, joten koulutuksessa sovellettavat menetelmät on toimineet!”
”Odotukset eivät täysin täyttyneet parityöskentelyn osalta, joten siksi kokonaisarvosana jää hieman matalammalle. Kouluttajat ja kokonaisuus ollut kuitenkin erittäin hyvä.”
Koulutuksessa käytiin läpi opetuksen perusasioita ja oppimisen muotoilua yhdessä, mikä tuli osalle osallistujista positiivisena yllätyksenä. Tämä auttoi huomaamaan, että aiemmin opittuja asioita voi hyödyntää käytännön opetustyössä tehokkaasti. Osallistujat kertoivat myös, että heidän opettajaidentiteettinsä vahvistui ja turha itsekritiikki väheni.
2. Koettiinko koulutus hyödyllisenä?
Osallistujat kokivat, että koulutuksen aikana yhteisöllisyys on vahvistunut ja he ovat saaneet kollegoilta tukea omaan oppimisprosessiinsa. Koulutusta pidettiin monella tapaa hyödyllisenä.
Osa kyselyyn vastanneista toivoi kouluttajilta vielä lisää konkreettisia käytännön esimerkkejä esimerkiksi ryhmäytymiseen.
”Aivan aloittelijana koin suorastaan ideoiden tulvan, ja kokeneiden konkareiden esimerkit auttoivat paljon!”
”Paljon hyödyllisiä työkaluja, vinkkejä ja kokemuksia muilta omaan pedagogiseen työhön. Konkreettisuus ja mallintaminen hyvää”
”Jonkin verran enemmän olisin kaivannut ohjaajiltakin käytännön esimerkkejä vaikkapa ryhmäyttämisen tueksi”
Koulutus on antanut monelle runsaasti konkreettisia ideoita ja käytännön vinkkejä, joita voi viedä omaan työhön sellaisenaan. Osallistujat kokivat, että koulutuksessa käytetyt ohjaus- ja opetusmenetelmät ovat auttaneet mukauttamaan omaa opetusta erilaisten oppijoiden tarpeisiin. Moni myös koki, että varmuus opettajana toimimiseen on koulutuksen aikana vahvistunut.
3. Tukiko kouluttajien toiminta oppimista?
Kyselyyn vastanneiden vastauksissa nousi monesti esille kouluttajien vahva asiantuntemus ja kyky muokata koulutuksen sisältöä osallistujien toiveiden ja tarpeiden mukaan. Myös kouluttajien heti koulutuksen alussa luoma positiivinen, osallistava ja luottamuksellinen ilmapiiri sai paljon kiitosta, joka omalta osaltaan tuki oppimista.
Kyselyyn vastanneet kokivat, että kouluttajien erinomaiset vuorovaikutustaidot edesauttoivat koulutukseen osallistuneiden aktiivisen osallistumisen. Omat mielipiteet ja näkemykset olivat luottamuksellisessa ilmapiirissä helppo tuoda yhteiseen keskusteluun. Rento, turvallinen ja luottamuksellinen ilmapiiri mahdollisti rakentavan keskustelun. Lisäksi kouluttajien erinomaiseksi koettu keskinäinen dialogisuus rikasti osallistujien oppimiskokemusta.
Osallistujat pitivät myös siitä, että kouluttajat hyödynsivät koulutuksessa samoja opetusmenetelmiä, joiden hyödyntämistä koulutuksessa käytiin läpi.
”He käyttivät koulutuksessa myös menetelmiä, joita voi viedä suoraan omaan opetustyöhön. Erityisesti pidin dialogista, jota kouluttajat kävivät keskenään ja opiskelijoiden kanssa”
”Kouluttajien käyttämät menetelmät hyvin antoivat esimerkkiä siitä, mitä he opettivat”
Osallistujat pitivät myös siitä, että kouluttajat avasivat teoriaa ja selittivät asioita ymmärrettävästi.
”Kouluttajat osasivat pukea teoreettisen viitekehyksen ymmärrettävään muotoon”
“Kouluttajat hyödynsivät monipuolisia opetusmenetelmiä ja käytännönläheisiä esimerkkejä, jotka tekivät sisällöstä helpommin ymmärrettävää ja sovellettavaa”
Osallistujat kokivat, että opittuja opetusmenetelmiä oli helppo omaksua ja hyödyntää omassa opetustyössä, koska kouluttajien antamat esimerkit olivat jo sellaisenaan käyttökelpoisia. Vastaajat myös kokivat, että kouluttajien asiantuntemus ja osaaminen havainnollistaa teoriaan perustuvia opetusmenetelmiä käytännön esimerkein.
4. Vahvistuiko osaaminen koulutuksen aikana?
Kysymyksellä oli tavoite selvittää, vahvistuiko pedagoginen osaaminen koulutuksen aikana.
Suurin osa vastaajista koki, että heidän pedagoginen osaamisensa vahvistui. Vähemmistö vastaajista koki, että pedagoginen osaaminen ei juurikaan vahvistunut, jo olemassa olevan osaamisen takia. Koulutus kuitenkin lisäsi itseluottamusta opettajana toimimiseen, ja antoi rohkeutta kokeilla uusia koulutuksessa opittuja ideoita.
”Koulutus auttoi reflektoimaan osaa ajattelua ja toimintaa opettajana”
”Omat pedagoginen osaamiseni vahvistui ja sai itseluottamusta, mutta toisaalta rohkeutta kokeilla myös uutta ja hieman hullutella hyvällä tavalla omassa työssäni uusia ideoita käyttäen”
”Pedagoginen osaaminen vahvistui ja sain lisää itseluottamusta”
Vastaajat kokivat myös, että koulutuksesta he saivat uusia vinkkejä omaan opetustyöhön.
”Opin uusia opetusmenetelmiä ja sain käytännön kokemusta niiden soveltamisesta”
”Koulutuksessa esitellyt menetelmät ja työkalut auttavat tekemään opetuksesta vuorovaikutteisempaa ja tehokkaampaa”
Lähes kaikki vastaajat kokivat, että he saivat koulutuksesta ja siinä käydyistä keskusteluista ja esimerkeistä uusia vinkkejä oman opetuksensa toteuttamiseen.
”Keskustelut ja kokemusten vaihto muiden osallistujien kanssa toivat uusia näkökulmia opetuksen kehittämiseen”
Oman pedagogisen osaamisen tunnistamisessa oli hieman enemmän hajontaa, vaikka suurin osa kokikin oman pedagogisen lähestymistapansa tunnistavansa.
”Ymmärsin omat vahvuuteni ja kehittämiskohteeni opettajana sekä sen, millaisia menetelmiä suosin opetuksessani”
”Tunnistit oman pedagogisen lähestymistapasi” – tämä on edelleen hieman vaikea määritellä – en tiedä miksi”
Kyselyaineisto osoitti koulutukselle asetetun tavoitteen mukaisesti, että suurin osa koulutukseen osallistujista tunnisti oman pedagogisen lähestymistapansa.
5. Siirtyikö osaaminen käytäntöön?
Kysymyksen avulla selvitettiin koulutuksen siirtovaikutusta. Tarkoitus oli arvioida, siirtyivätkö opitut tiedot ja taidot käytäntöön, eli kuinka hyvin osallistujat pystyivät soveltamaan koulutuksessa opittua arjen työssään.
Suurin osa vastaajista koki voivansa soveltaa oppimiaan asioita käytännössä. Koulutuksen antia omaan opetustyöhön viemisessä oli edesauttanut koulutuksessa annetut esimerkit ja toimintatavat.
”Koulutuksen anti oli helppo viedä käytännön työhön”
”Paras ahaa-elämys oli äänimaljan hyödyntäminen fasilitoinnissa ”äänimerkkinä”. Samoin pieniä pariporinoita olen ottanut tietoisesti hyötykäyttöön osaksi oppituntia”
Suurin osa (71 %) vastaajista arvioi muuttaneensa omia toimintatapojaan. Koulutukseen osallistuneet kokivat, että uusien toimintatapojen käyttöönotto on helpottunut, koska uskallus kokeiluihin on kasvanut.
”Uskallus kohdata ja opetella uusia asioita, vie aina eteenpäin ihmisenä ja opettajana”
Valtaosa vastaajista (81 %) kertoi ottaneensa käyttöön koulutuksessa esiin tulleita uusia pedagogisia ratkaisuja ja menetelmiä.
”Olen ottanut joitakin toimintamenetelmiä ja työkaluja suoraan käyttöön, lisäksi paljon on suunnitteilla myös kokeiluja jatkoon”
Suurin osa vastaajista oli hyödyntänyt koulutuksen antia lähityöyhteisössään. Pieni osa vastaajista ei ole hyödyntänyt koulutuksessa opittua omassa lähityöyhteisössä, koska kokee muutosvastarinnan olevan kehittämisen tiellä.
”Olemme suunnitelleet tiedon levittämistä myös koko tiimiin ja sitä myötä toivottavasti saamme meidän hankkiman osaamisen myös muiden käyttöön”
”Olemme omassa tiimissä myös esitelleet koulutuksen antia ja sisältöä ja toive olisi kokeiluihin ryhtyä, ja niitä sitten yhdessä jakaa ja jatkojalostaa”
”Lähityöyhteisössä joskus hyödyntäminen on vaikeaa, kun esiintyy muutosvastarintaa ja ei ole haluta tutustua toisen opettamiin aineisiin (tai ei ole aikaa). Joskus ymmärrys puuttuu, ettei eri aineita voi opettaa ”samasta putkesta”, myös jokainen opettaja on eri persoona ja näin kokee eri asiat, onko ne tärkeitä vai ei”
Kyselyaineisto osoitti, että parityöskentely ja yhteistoiminta ovat joissain tapauksissa edistäneet osaamisen käytäntöön jalkauttamisessa ja joissain tilanteissa heikko sitoutuminen parityöskentelyyn ja yhteistoimintaan on ollut osaamisen käytäntöön jalkauttamisen esteenä.
Ryhmähaastattelun tulokset
Ryhmähaastattelut toteutettiin TEAMS-yhteydellä, jonka keskustelut litteroitiin. Toisessa haastattelussa oli mukana kolme ja toisessa kaksi osallistujaa. Ryhmähaastatteluissa keskusteltiin koulutuksen liittyvistä odotuksista ja siitä, miten ne vaikuttivat osallistujien pedagogiseen toimintaan. Koulutuksen merkittävyys nostettiin sekin keskusteluihin mukaan.
Haastatellut toivat julki, kuinka tärkeää on käydä eri alojen opettajien kanssa vuoropuhelua koulutuksen aikana. Sen koettiin vahvistavan omaa pedagogista ajattelua ja vahvistavan ylipäätään opettajan työn teoreettista pohjaa. Koulutuksen myötä osallistujat kokivat ajattelunsa vahvistuneen ja sitä kautta heidän toimintansa muuttuneen. Eri näkökulmien kautta kukin koki löytävänsä oman opettamisensa ytimen. Voidaan sanoa, että rohkeus ja uskallus hullutella sekä tehdä toisin, lisääntyi koulutuksen myötä.
” Mä ainakin koin, että mä ehkä niinku pysähdyin katsomaan niitä omia valintoja ja nostin tiimiin keskusteluun sitten asioita, koska yhdessähän me opetetaan.”
“Koulutuksen myötä tosiaan pyörähti semmonen ajatusmalli käyntiin, heräsi sellainen taisteluhenki, että täytyyhän (toimimattomille) asioille jotakin voida”.
Koulutuksen pedagogisena ratkaisuna oli kollegan työn varjostaminen. Varjostamisessa kukin sai itselleen vertaisparin, jonka työhön pääsi tutustumaan käytännössä. Savonian eri alojen käytännöt tulivat näin tutuiksi. Opettajat kokivat tämän tärkeäksi oppivan yhteisön rakentamisen elementiksi. Koettiin, että ollaan yhtä isoa organisaatiota ja tehdään samaan suuntaan työtä, vaikka työskennellään eri aloilla. Mielenkiintoinen havainto oli, että varjostamisen ja erilaisten pedagogisten kokeilujen analysoinnin avulla havaittiin myös, kuinka samankaltaista opettajan työ eri aloilla on.
“Koulutus havahdutti osallistujia miettimään opettajan työn merkitystä niin yksilö- kuin yhteisötasollakin. Huomattiin, että arjessa ei välttämättä tulla pysähtyneeksi perusasioitten äärelle kunnes koulutuksen avulla se olikin mahdollista.”
“Koulutuksen merkittävyys näkyy siinäkin, että jotenkin sain niinku uskalluksen ryhtyä kehittämistyöhön ja eri tavalla tekemiseen.”
“Ehdottomasti teen jotain toisin.”
Koulutuksen myötä vahvistui arvostus kollegoja kohtaan. Toisten osaaminen ja tekeminen ihastuttivat. Oman toiminnan muuttamista edesauttoi hyvin suunniteltu koulutus. Samoin luottamuksellisen ilmapiirin luominen sekä konkreettiset esimerkit edesauttoivat oman toiminnan muuttamista. Tärkein näkökulma oli kuitenkin oppijan oma halu kehittää omaa osaamistaan.
“Vau, hei tuollakin alalla tehdään tuommoista ja tuolla yksikössä tehdään tuommoista. Kunnioitus toisia kohtaan lisääntyi.”
Erityisen hyväksi koettiin tapa, millä kouluttajat opettivat asioita. Opetuskerrat koettiin hyvin rakennetuiksi ja niiden koettiin muodostavan hyvän ja selkeän kokonaisuuden.
“Se että koulutus kesti kerrallaan sen neljä tuntia ja koko sen ajan jaksoi skarppina olla. Ja tällainenkin, jolla ei ole niinku mitään aiempaa käsitystä, niin jopa ymmärsi siitä jotain. Eli käytitte sellaista kieltä, jota minäkin pystyin seuraamaan. Mikään ei mennyt yli hilseen. Eli se oli sellaista niin sanotusti tavallisille ihmisille suunnattua koulutusta, josta saa kaikki kiinni.”
“Asioita sai käsitellä sen toisen ihmisen kanssa ja kuunnella hänen näkemyksiä ja parantaa koko aikaa, koska sehän on koko aika sitä, että meidän täytyy parantaa ja resurssit vähenee. Ihan varmasti kaikilla opettajilla on se, että kun tunteja vähennetään, niin miten me saataisiin kumminkin se opettajuus ja opettamisen sisältö olisi kanssa laadukasta…”.
Haastatteluissa nousi esille, että koulutus ja erityisesti ohjattu parityöskentely tuki erinomaisesti oppivan yhteisön rakentumista. Koulutuksen aikana osallistujat oppivat tuntemaan toisensa ja arjessa oli paljon helpompi lähestyä toinen toistaan.
Pohdinta ja johtopäätökset
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Pedagogista osaamista vahvistamaan -koulutuksen merkittävyyttä. Halusimme selvittää, kokivatko osallistujat koulutuksen hyödyllisenä ja vahvistuiko osallistujien pedagoginen osaaminen. Meitä kiinnosti, muuttuiko koulutukseen osallistuvien käyttäytyminen, ja näkyikö käyttäytymisen muutos Savonian toiminnassa ja koulutuksen laadussa.
Tutkimukseen osallistuneet kokivat koulutuksen hyödyllisenä ja he vaikuttivat olevansa laajalti tyytyväisiä koulutuksen sisältöön, siinä käytettäviin opetus- ja ohjausmenetelmiin sekä kouluttajien suoriutumiseen. Tutkimus vahvisti Kirkpatrcikin (1994) havainnon tyytyväisyyden merkityksestä, sillä se vaikuttaa motivaatioon, oppimisen edellytyksiin ja sitä kautta käyttäytymisen muutokseen.
Kirkpatrickin arviointimallin mukaan koulutuksen merkityksen arvioinnissa on olennaista se, pystyvätkö koulutukseen osallistujat omaksumaan uusia tietoja, taitoja tai asenteita. Tämä tutkimus osoitti, että osallistujat kokivat oppineensa uutta ja myös voineensa siirtää opittuja tietoja ja taitoja käytäntöön – Kirkpatrickin arviointimallin kolmannen näkökulman mukaisesti. Tutkimus osoitti, että Pedagogista osaamista vahvistamaan -koulutus koettiin merkittäväksi juuri siitä syystä, että osallistujat kokivat voineensa siirtää koulutuksessa opittuja asioita heti käytäntöön. Muutos näkyi ennen kaikkea osallistujien ajattelun ja opettajaidentiteetin vahvistumisena sekä rohkeutena tehdä asioita toisin.
Kyselyaineiston mukaan koulutusprosessin merkittävyys rakentuu oppimisympäristön turvallisuudesta, asiantuntevista kouluttajista, monipuolisten opetus- ja ohjausmenetelmien hyödyntämisestä sekä osallistujien olemassa olevan osaamisen vahvistamisesta. Kaikilla koulutukseen osallistuneilla oli jo paljon osaamista, kokemusta ja ajatuksia, ja niiden yhdessä jakaminen koettiin merkitykselliseksi.
Merkittävyyteen vaikuttivat myös koulutuksen konkretia, ymmärrettävyys ja selkeys sekä tietojen ja taitojen välitön soveltaminen. Olennaista on, että koulutuksessa opittuja tietoja ja taitoja pääsi heti käytännössä soveltamaan. Koulutuksen toteutuksessa merkittäväksi koettiin dialogisuus, toiminnallisuus sekä lähipäivät ja välityöskentely vertaisten kesken lähipäivien välillä. Käyttäytymisen muutos näyttäytyi itseluottamuksen kasvuna, opettajaidentiteetin vahvistumisena sekä rohkeutena kokeilla uusia asioita.
Haastatteluaineisto osoitti ennen kaikkea osallistujien ajattelun vahvistumisen. Ajattelun vahvistumisella tarkoitettiin sekä teoreettisen että pedagogisen ajattelun syventymistä. Oppivan yhteisön koettiin rakentuvan yhteisöllisyydestä, “savonialaisuudesta” sekä verkostoista. Koulutuksen myötä opettajan työn merkityksellisyys korostui ja tietyllä tavalla osallistuja palasivat perusasioiden äärelle. Opetusten suunnittelun merkitys ja opiskelijalähtöisyyden korostamisen tärkeys kirkastuivat.
Tekemämme tutkimuksen mukaan vaikuttaisi siltä, että koulutuksen tavoitteet on saavutettu, yhteistyö yli yksikkörajojen on vahvistunut ja oppivan yhteisön kulttuuri on syventynyt. Tutkimus osoitti, että pedagogista osaamista vahvistamalla, monialaisella yhteistyöllä ja yhteiskehittämisellä voidaan saada monenlaista aikaan. Koulutusten kehittymisen lisäksi kollegoiden arvostus, omaan työhön ja työnantajaan sitoutuminen sekä asioista uudella tavalla innostuminen näyttivät lisääntyvän yhteisen koulutusprosessin myötä. Nämä ovat kaikki asioita, joista ei voi syntyä kuin hyvää.
Kirjoittajat:
Siru Lehto, opettajakoulutusten päällikkö, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, ammatillinen opettajakorkeakoulu
Anuliina Savolainen, monimuotopedagogiigan asiantuntija, Savonia-ammattikorkeakoulu oy
Ari Hyyryläinen, lehtori, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, ammatillinen opettajakorkeakoulu
Lähteet:
Alsalamah, A., & Callinan, C. (2021). Adaptation of Kirkpatrick’s Four-Level Model of Training Criteria to Evaluate Training Programmes for Head Teachers. Education Sciences, 11(3), 116.
Bremner, N. (2021). The multiple meanings of ‘student-centred’ or ‘learner-centred’ education, and the case for a more flexible approach to defining it. Comparative Education, 57(2). 159–186.
Cahapay, M. B. (2021). Kirkpatrick Model: Its Limitations as Used in Higher Education Evaluation. International Journal of Assessment Tools in Education, 8(1), 135–144.
Kirkpatrick, D.L. & Kirkpatrick, J.D. (1959). Evaluating training programs: the four levels. San Francisco, CA: Berrett-Koehler.
Kirkpatrick, D. L. (1959). Techniques for Evaluation Training Programs. Journal of the American Society of Training Directors, 13, 21–26.
Kirkpatrick, D. L. (1994). Evaluating Training Programs: The Four Levels. San Francisco: Berrett-Koehler.
Kirkpatrick, D. L. & Kirkpatrick, J. D. (2006). Evaluating Training Programs: The Four Levels. 3rd ed. Berrett-Koehler.
Kusmiati, M. (2025). A Comprehensive Evaluation in Medical Curriculum Using the Kirkpatrick Hierarchical Approach. Medical Research Archives, 13(5).
Nawaz, F., Ahmed, W. & Khushnood, M. (2022). Kirkpatrick Model and Training Effectiveness: A Meta-Analysis 1982–2021. Business and Economic Review, 14(2).
Senge, P. (2006). The fifth discipline: The art and practice of the learning organization. New York, NY: Currency, Doubleday.
Srinivasa Rao, A. B., Kumar, P. M. & Aithal, P. S. (2015). Strategic planning in higher education institutions: A case study of SIMS-VISION 2025. International Journal of Educational Science and Research, 5(2), 29–42.
Toom, A., Heide, T. Jäpppinen, V. ym. (2023) Korkeakoulupedagogiikan tila ja uudistaminen -arviointi. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus KARVI, julkaisut 22:2023. Haettu 17.12.2025 osoitteesta https://www.karvi.fi/sites/default/files/sites/default/files/documents/KARVI_2223.pdf
Toom, A. & Pyhältö, K. (2020). Kestävää korkeakoulutusta ja opiskelijoiden oppimista rakentamassa. Tutkimukseen perustuva selvitys ajankohtaisesta korkeakoulupedagogiikan ja ohjauksen osaamisesta. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2020:1. Opetus- ja kulttuuriministeriö. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-696-6