Nykyään kielitietoisuus mainitaan eri konteksteissa, jotka tavalla tai toisella liittyvät kansainvälisyyteen. Yksinkertaisesti ilmaistuna kielitietoisuus tarkoittaa oman kielenkäytön reflektointia, eri kielten monipuolista integrointia ja tilanteen vaatiessa puheen yksinkertaistamista. Tarkemmin kielitietoisuuden pääperiaatteita on avattu kirjoituksessa ”Kielitietoisen opetus alkaa johdonmukaisesta viestinnästä” (Mysheva & Koskelo 2025). Tämän artikkelin kirjoittamisen on mahdollistanut Europan sosiaalirahaston ESR+ tukema hanke Kaksikielinen korkeakoulutus KaksKo, jossa kehitetään kaksikielisen korkeakoulutuksen mallia (Kaksikielinen korkeakoulutus KaksKo n.d.). Tarkastelemme sellaisia kielitietoisuuden ulottuvuuksia, jotka liittyvät sanaston käyttöön, eli kielteisiä, murteellisia, metaforisia ja niin sanottuja ylimääräisiä ilmauksia. Artikkeli on ensisijaisesti suunnattu selkeästä kielestä kiinnostuneille opettajille.

Kiellosta positiivisuuteen

Positiivisuuden merkitystä ei voi koskaan korostaa liikaa. Opetuksen näkökulmasta positiivisen ilmapiirin luominen on ensimmäinen askel kohti tehokasta ja mielekästä oppimista. Myös kielelliset keinot kannattaa ottaa käytön etenkin silloin, kun opiskelijoiden joukossa on kielenoppijoita.

Negatiiviset ilmaukset ovat abstraktisia eli virtuaalisia ja kertovat tapahtumista, joita todellisuudessa ei ole olemassa (Langacker 2008, 70). Kun kuullaan fraasia Minulla ei ole veljeä, konkreettisen ihmisen hahmottaminen on mahdotonta. Vastaavanlaisesti positiiviset lauseet viittaavat todellisiin hahmoihin, objekteihin ja toimintoihin. Selkeään ilmaisutapaan pyrkivä voi siis epäröimättä korvata kuvaukset ei hassumpi, ei huono, ei hullumpi, ei paha, ei lainkaan huono tavallisella positiivimuotoisella adjektiivilla hyvä, vaikka alkuperäinen ajatus menettääkin joitakin merkitysvivahteita.

Murteet ja sanonnat

Murteet nähdään tärkeänä kulttuuriperintönä ja niitä käytetään kirjallisuudessa, julkisessa toiminnassa, sosiaalisessa mediassa (Hermo 2021, 5) ja arkikeskusteluissa. Murteiden käyttöä eri tavoin eri konteksteissa on tärkeää lähestyä myös suomen kielen oppimisen ja kielitietoisuuden näkökulmista. Suomen oppijoiden mielipide murteiden käytöstä usein rakentuu kielitaidon kehittymisen mukaan. Alkeistason kielenkäyttäjä ei yleensä pysty erottamaan murteita yleiskielen sanoista, mutta jo keskitason osaaja havaitsee niiden hankaloittavan puheen ymmärtämistä. Myös oppijan kotimaan kielenkäyttöön liittyvä kulttuuri vaikuttaa siihen, näkeekö oppija murteita arvokkaana osana kielimaisemaa vai esimerkkeinä “huonosta” kielenkäytöstä. (Hippi 2023.)

Koska murteet ovat osa jokapäiväistä elämää, myös suomen oppijan on ajan kanssa totuttava ainakin paikalliseen puhetapaan. Jokaisen opettajan olisi kuitenkin syytä miettiä, kuuluvatko murteet oman alansa ammatilliseen viestintään. Sairaanhoitajaopiskelija kieltämättä kuulee murteita työpaikalla potilastyössä, mutta onko tulevan insinöörin tai tradenomin opittava niitä ennen kuin muodollisen ja yleisesti puhutun kielen säännöt on omaksuttu? Mikäli murteiden käyttö vahvasti kuuluu opettajan persoonaan ja mahdollisesti liittyy opetettavaan aineeseen, S2-opiskelijoille kannattaa selittää murteiden merkitystä ja mainita tilanteita, joissa niitä voi kuulla.

Mieli- ja kielikuvat

Mielikuvat heijastavat puhujan kykyä esittää jokin asia erilaisten vaihtoehtojen mukaan, joten samaa tilannetta voi kuvailla monin eri keinoin. Mikäli opettajan kielenkäyttö on rikasta, erilaisten sanontojen ja metaforisten ilmausten käyttö saattaa olla myös runsasta. Kielikuvan lähtökohtana on se, että itsenäisistä kielenyksiköistä muodostuu aikaan ja kulttuuriin sitoutunut uusi tasavertainen, eri merkitystä välittävä, kielenyksikkö. Esimerkiksi pronominista sama ja substantiivista tie suomen kieleen on vakiintunut ilmaus saman tien, joka tarkoittaa samanaikaisuutta (Kielitoimiston sanakirja 2024). (Leino 1993, 50, 61.)

Kielikuvien ymmärtämiseen tarvitaan yleensä useamman vuoden kielenkäyttökokemusta, sillä pelkän sanaston perusmerkityksenkin oppimiseen kuuluu paljon aikaa. Opiskelijoiden abstraktista ajattelua voidaan kuitenkin tukea tutustuttamalla heitä esimerkiksi aikaan liittyviin metaforiin säästää aikaa, aika se rientää tai aika parantaa haavat. Niissä ilmauksissa ajalle myönnetään rahalle tai eläville olennoille tyypillisiä ominaisuuksia, mikä on yleistä myös muissa kielissä (eng. to save time, time flies). Yleensä keskitason kynnyksen ylittäneet oppijat ovat itse kiinnostuneita idiomaattisista ilmauksista, joten erilaisten sanontojen ja metaforien käyttö selityksineen alkaa olla siinä vaiheessa hyödyllistä.

Merkityksettömät sanat

Kielenpuhujat käyttävät paljon täytesanoja kiinnittämättä siihen välttämättä itse huomiota. Nämä niin sanotut merkityksettömät sanat voivat vaikuttaa puheen ymmärrettävyyteen. Täytesanoja ovat esimerkiksi niinku, tuota ja tavallaan. Suurin osa yleisimmistä täytesanoista on suunnitteluilmauksia, joita käytetään puheessa silloin, kun puhuja vielä suunnittelee, mitä on sanomassa. Niillä ei ole varsinaista roolia asiasisällön kannalta. Ne voi siis hyvin jättää pois ilman, että merkitys muuttuu. (Ranta 2020.) Täytesanoja voi vähentää valmistautumalla hyvin, harjoittelemalla, pitämällä tietoisia taukoja täytesanojen sijaan, laajentamalla sanavarastoa sekä keskittymällä. Huomion kiinnittäminen puheen selkeyteen auttaa S2-oppijoita käsittelemään tietoa paremmin ja vähentävät aivojen kuormitusta. (Helsingin yliopisto 2023.)

Seuraavassa on esimerkki opetustilanteesta, jossa on käytetty paljon täytesanoja: ”No niin, hyvää huomenta kaikille. Öö, tänään meillä on siis, tota noin niin, aiheena tämä… hmm, solun rakenne. Eli, tiedättekö, me käydään läpi ensin vähän niitä, niinku, perusosia, ja sitten öö, mennään vähän syvemmälle siihen, tota, solukalvon toimintaan. Ja siis, tiedättekö, se on niinku tosi tärkeää ymmärtää, koska öö, se liittyy sitten tähän… hmm, aineenvaihduntaan. Että, tota noin niin, onko tähän mennessä jotain kysyttävää, niinku, eli öö, onko kaikki mukana?”

Tekstikatkelman perusteellakin voitaneen todeta, että runsas täytesanojen käyttö ei ainakaan helpota puhetta kuuntelevan seuraamista. Täytesanoista voi myös tulla sellainen vaikutelma, että puhuja on epävarma eikä tiedä, mistä puhuisi seuraavaksi. Seuraavassa on esitetty aiempi tilanne ilman täytesanoja: ”Hyvää huomenta kaikille! Tänään aiheena on solun rakenne. Käymme ensin läpi sen perusosat, ja sitten siirrymme syvemmälle solukalvon toimintaan. On tärkeää ymmärtää tämä, koska se liittyy suoraan aineenvaihduntaan. Onko tähän mennessä kysyttävää? Oletteko kaikki mukana?” Kuulostaa heti hiukan selkeämmältä.

Keskity yksityiskohtiin

Toivottavasti tässä artikkelissa esitetyt vinkit ja sanaston ominaisuudet auttavat opettajia kiinnittämään huomiota ammatillisen viestinnän yksityiskohtiin. Suomen kieli on täynnä arvokkaita merkityksellisiä kielenyksiköitä, joita ehdottomasti kannattaa käyttää sekä työ- että arkielämässä. Oppitunti on kuitenkin sellainen tilanne, jossa viestin vastaanottaminen on usein tärkeämpää kuin lähettäminen. Itselle mieluisia puhetottumuksia voi hieman muokata, jotta kansainvälisten opiskelijoiden tutustuminen suomen kielen rikkauteen tapahtuisi asteittain ja turvallisessa ilmapiirissä.

Kirjoittajat:

Veronika Mysheva, suomen kielen lehtori, Savonia AMK

Anna-Beata Koskelo, suomen kielen ja viestinnän lehtori, OAMK

Lähteet

Apropos lingua n.d. Täytesanat: paljon täytettä, vähän sisältöä – Käännöstoimisto Apropos lingua. https://aproposlingua.fi/taytesanat-paljon-taytetta-vahan-sisaltoa/ (luettu 23.5.2025).

Helsingin yliopisto. 2023. Kielitietoinen opetus. https://teaching.helsinki.fi/ohjeet/artikkeli/kielitietoinen-opetus (luettu 23.5.2025).

Hermo, R. 2021. Muuttuva ja muuttumaton murre. Virittäjä. 125(1). DOI: 10.23982/vir.88100.

Hippi, K. 2023. Murteet kielellisessä elämäkerrassa: monikulttuuristen suomenpuhujien käsityksiä itsestään suomen murteiden käyttäjinä. Sananjalka. 65(65). DOI: 10.30673/sja.128497.

Kaksikielinen korkeakoulutus KaksKo. n.d. Tampereen korkeakouluyhteisö. https://www.tuni.fi/fi/tutkimus/kaksikielinen-korkeakoulutus-kaksko (luettu 7.5.2025).

Kielitoimiston sanakirja. 2024. https://www.kielitoimistonsanakirja.fi (luettu 12.5.2025).

Langacker, R. W. 2008. Cognitive Grammar as a Basis for Language Instruction. Handbook of Cognitive Linguistics and Second Language Acquisition. Teoksessa P.Robinson & N. Ellis. New York, London: Taylor & Fransis. 66–88.

Leino, P. 1993. Polysemia – kielen moniselitteisyys. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos.

Mysheva, V. & Koskelo, A.-B. 2025. Kielitietoisen opetus alkaa johdonmukaisesta viestinnästä. https://www.savonia.fi/artikkelit-pro/kielitietoisen-opetus-alkaa-johdonmukaisesta-viestinnasta/ (luettu 29.5.2025).

Ranta, E. 2020. Täytesanat: paljon täytettä, vähän sisältöä. https://aproposlingua.fi/taytesanat-paljon-taytetta-vahan-sisaltoa/ (luettu 23.5.2025).