Kuopion yliopistollisen sairaalan (KYS) opetusvastaanotto Osmo kokoaa yhteen eri alojen opiskelijoita ja asiakkaita. Vastaanotolla hoitotyön, farmasian, sosiaalialan ja muiden sote-alojen opiskelijat työskentelevät yhdessä yhteisen asiakkaan tilanteen äärellä. Osmo toimii samalla sekä palveluna asiakkaille että oppimisympäristönä tuleville ammattilaisille. Tässä artikkelissa keskitymme yhteen keskeiseen kysymykseen: Miten moniammatillinen tiimityö Osmo-opetusvastaanotolla tukee asiakkaan kohtaamista ja auttamista – ja mitä tämä merkitsee sosionomiopiskelijan oppimiselle sekä rakenteelliselle sosiaalityölle?

Moniammatillisuus asiakkaan hyvän palvelupolun tukena

Moniammatillisuudella viitataan tilanteisiin, joissa vähintään kahden eri ammattiryhmän edustajat tekevät työtä yhdessä ja ylittävät omien professioidensa rajat yhdistääkseen osaamisensa asiakkaan parhaaksi (Jeglinsky ym. 2022, 484). Suomessa käsitettä käytetään kuvaamaan laajaa joukkoa yhteistyö- ja vuorovaikutustilanteita, joissa eri alojen työntekijät sitoutuvat yhteisiin tavoitteisiin asiakkaan tai potilaan tukemiseksi (Kekoni ym. 2019, 15).

Tiimi-käsite on keskeinen sosiaali- ja terveysalalla, tiimiä voidaan pitkälti käyttää moniammatillisen yhteistyön synonyymina (Isoherranen 2012, 31). Tiimi ei tarkoita pelkkää työntekijäjoukkoa, vaan ryhmää, jossa jäsenillä on toisiaan täydentävää osaamista ja yhteinen suunta (Jabe 2017, 86). Tiimin sisäisiä rooleja voidaan ajatella jatkumona: asioita, joissa henkilö on selkeästi vahvoilla, tehtäviä, joista selviää tarpeen tullen, sekä kokonaisuuksia, jotka ovat järkevintä antaa jonkun toisen hoidettavaksi (Jabe 2017, 87). Tällainen roolien tietoinen sanoittaminen ja näkyväksi tekeminen tukee sekä työnjakoa että asiakkaan kokonaisuuden hahmottamista.

Pärnä (2012, 4, 48) korostaa, että moniammatillinen tiimityö ei ole yksi muotti ja malli toimia, vaan sen sisältö muotoutuu organisaation, toimintaympäristön ja suhteiden mukaan. Moniammatillinen tiimityö voidaan ymmärtää yhtä aikaa käytännön työtapoina ja konkreettisina rakenteina sekä päämääränä, johon toimintaa kehittämällä tähdätään (Pärnä 2012, 48). Isoherranen (2012, 22, 144) tuo esiin, että jotta moniammatillista työtä voidaan johtaa ja kehittää tarkoituksenmukaisesti, on tärkeää määritellä sen luonne selkeästi: työskentelyn tulisi olla asiakas- ja potilaslähtöistä, ihmisen elämän kokonaisuutta huomioivaa ja eri asiantuntijoiden tietoa yhdistävää.

Asiakkaan suunnasta katsottuna moniammatillisen tiimityön keskeinen idea on, että hänen tilanteensa ja palvelupolkunsa nähdään mahdollisimman laajana kokonaisuutena. Tutkimusnäytön perusteella moniammatillinen työskentely voi parantaa hoidon vaikuttavuutta, lisätä sekä asiakkaiden että työntekijöiden tyytyväisyyttä ja samalla tuoda kustannussäästöjä erityisesti kuntoutuksen alueella (Jeglinsky ym. 2022, 485). Koska palvelujärjestelmä on usein pirstaleinen ja palveluketjut monimutkaisia, on tarpeen kehittää koordinointia ja vuorovaikutusta, sillä palvelujen rakenteellinen kehittäminen tekee asiakkaan polusta sujuvamman ja saavutettavamman (Hustoft, 2020, 14; Hustoft, 2020, 8).

Vuorovaikutus, psykologinen turvallisuus ja yhteinen oppiminen

Moniammatillista tiimityötä ei voi tarkastella pelkkänä organisaatiokaaviona tai työnjaon ratkaisuna – sen ytimessä on ihmisten välinen vuorovaikutus. Toimiva yhteistyö rakentuu keskinäisen kuulemisen, arvostuksen ja jatkuvan yhteisen keskustelun varaan, jossa opitaan toisilta ammattilaisilta ja etsitään ratkaisuja asiakkaan tilanteeseen yhdessä (Nousiainen 2021, 2, 83–85). Jos tiedon kulku eri ammattiryhmien välillä takkuaa tai vastuut jäävät epäselviksi, vaarana on, että työskentely muuttuu ”peräkkäiseksi ketjuksi”, jossa jokainen tekee oman osuutensa erillään muista ilman yhteistä ymmärrystä (Kekoni ym. 2019, 146–147). Moniammatillinen tiimi rakentaa yhdessä käsitystä asiakkaan tilanteesta: kyse on yhteisen tiedon kokoamisesta ja jaetun ymmärryksen muodostamisesta (Isoherranen 2012, 22, 144).

Osmo-opetusvastaanotto moniammatillisen oppimisen paikkana

Osmo-opetusvastaanotto Kuopiossa on esimerkki ympäristöstä, jossa yllä kuvattu moniammatillinen tiimityö konkretisoituu. Vastaanotolle kokoontuu samanaikaisesti eri alojen opiskelijoita: hoitotyön, farmasian ja sosiaalialan lisäksi tiimissä voi olla esimerkiksi fysioterapian tai muiden terveysalan opiskelijoita. Asiakkaille Osmo näyttäytyy yhtenä vastaanottona, mutta taustalla vaikuttaa useiden ammattialojen yhteinen työ.

Päivä Osmon vastaanotolla alkoi meidän sosionomiopiskelijoiden näkökulmasta perehtymisellä ja yhteisen rungon rakentamisella. Ensin tutustuimme toisiimme ja keräsimme yhteen taustatietoja asiakkaasta. Tämän jälkeen jaoimme rooleja: kuka aloittaa vastaanoton, kuka vastaa mittauksista ja lääkityksestä, kuka keskittyy toimintakykyyn ja arjen sujuvuuteen, kuka ottaa päävastuun sosiaalisen tilanteen, talouden ja palvelujärjestelmän tarkastelusta.

Tiimissä vallinnut ilmapiiri oli lämmin ja kannatteleva. Huumori ja avoin keskustelu madalsivat kynnystä tuoda esiin myös epävarmuuksia – esimerkiksi sitä, miten jokin kysymys olisi hyvä muotoilla tai miten oma näkökulma liitetään luontevasti hoitotyön tai farmasian arvioon. Luottamus tuo lämpöä ja vapaata tilaa keskusteluun – ammattilaisten yhteisymmärryksen tuoma ilmapiiri voi tukea myös asiakkaan asiantuntijuutta ja vuorovaikutusta tiimin kanssa. Tällainen psykologinen turvallisuus on keskeinen osa hyvin toimivaa tiimityötä ja tukee sekä opiskelijoiden että taustalla olevien työntekijöiden työhyvinvointia. (Isoherranen 2012, 5, 147.)

Asiakkaan kohtaaminen Osmossa – moniammatillinen tiimi käytännössä

Sosionomiopiskelijoina keskityimme asiakkaan elämäntilanteeseen laajemmasta näkökulmasta. Kysyimme arjen sujumisesta, asumisesta, taloudesta, läheisistä ja tukiverkostoista. Tavoitteena oli saada esiin, miten asiakkaan terveyteen liittyvät kysymykset kietoutuvat hänen arkeensa, ihmissuhteisiinsa ja mahdollisiin huoliin. Samalla pohdimme, millaiset sosiaalipalvelut, vertaistuki tai järjestötoiminta voisivat tukea häntä.

Osmossa korostui myös se, että opiskelijat oppivat toinen toisiltaan. Hoitotyön opiskelijoiden kysymykset auttoivat meitä sosionomiopiskelijoita tarkentamaan omaa ymmärrystämme esimerkiksi sairauksien kulusta ja lääkehoidosta. Vastaavasti sosiaalialan näkökulma avasi muille opiskelijoille konkreettisesti, miten asiakkaan talous, asuminen tai sosiaalinen verkosto vaikuttavat hoidon toteutumiseen. Tämä vastaa aikaisempia havaintoja siitä, että moniammatillinen tiimityö toimii oppimisympäristönä, jossa jaetaan asiantuntijuutta ja kehitetään yhteisiä toimintatapoja (Kekoni ym. 2019, 18).

Yhteinen reflektio – oppimista ja rakenteellista sosiaalityötä

Vastaanoton jälkeen kokoonnuimme yhteiseen reflektiokeskusteluun, johon osallistuivat opiskelijat, Savonian lehtori sekä eri ammattiryhmien johtajia ja taustatyöntekijöitä. Kävimme läpi, miten asiakastilanne eteni, mitä havaintoja teimme ja mitä olisimme voineet tehdä toisin. Keskustelussa tarkasteltiin sekä asiakkaan saamaa apua että tiimin toimintaa. Reflektoinnissa nousi vahvasti esiin, että asiakkaan kohtaaminen syvenee, kun eri ammattiryhmät avaavat havaintojaan toisilleen.

Sosionomiopiskelijoina näimme, että Osmo ei ole vain yksittäinen oppimiskerta, vaan myös rakenteellisen sosiaalityön areena. Rakenteellisella sosiaalityöllä tarkoitetaan sosiaalialan työtä, jossa asiakkaiden kokemuksia, havaittuja palvelun aukkoja ja kehittämistarpeita tuodaan näkyväksi ja viedään eteenpäin päätöksenteon ja palvelujen kehittämisen tasolle. Osmossa opiskelijoilla on mahdollisuus sanoittaa yhteisesti sitä, millaisia ilmiöitä asiakastilanteissa näkyy – esimerkiksi palveluiden saavutettavuuteen, taloudelliseen eriarvoisuuteen tai ikääntyvien arjen tuen riittävyyteen liittyen – ja pohtia, miten näihin tulisi rakenteellisesti vastata. Sosionomiopiskelijan näkökulmasta Osmo tuo näkyviin rakenteellisen sosiaalityön ulottuvuuden: yksittäisistä kohtaamisista voidaan nostaa esiin palvelujärjestelmän vahvuuksia ja puutteita ja välittää tätä tietoa sekä koulutuksen että käytännön työn kehittämiseen.

---

Kirjoittajat:

Sini Auvinen, sosionomiopiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu

Ulla Nuutinen, lehtori, YTM, Savonia-ammattikorkeakoulu

Elina Pekonen, lehtori, YTL, Savonia-ammattikorkeakoulu

Ahti Ryhänen, sosionomiopiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu

---

Lähteet:

Hustoft, M. (2020). Do interprofessional teams matter? A survey-based study of patients and team members in hospitals and rehabilitation centres in secondary health care in western Norway. Väitöskirja, Bergenin yliopisto. Skipnes Kommunikasjon. Saatavilla: https://bora.uib.no/bora-xmlui/bitstream/handle/1956/22292/archive.pdf?sequence=1&isAllowed=y Viitattu 08.11.2025.

Isoherranen, K. (2012). Uhka vai mahdollisuus – moniammatillista yhteistyötä kehittämässä. Akateeminen väitöskirja, Helsingin yliopisto. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/37493/isoherranen_vaitoskirja.pdf Viitattu 15.11.2025.

Jabe, M. (2017). Erilaisten ihmisten johtaminen. Kauppakamari.

Jeglinsky, I., Kukkonen, T., & Melkas, S. (2022). Moniammatillinen yhteistyö kuntoutuksessa. Teoksessa I. Autti-Rämö, A-L, Salminen, M. Rajavaara & S. Melkas (toim.), Kuntoutuminen. Duodecim.

Kekoni, T., Mönkkönen, K., Hujala, A., Laulainen, S., & Hirvonen, J. (2019). Moniammatillisuus käsitteinä ja käytänteinä. Teoksessa K. Mönkkönen, T. Kekoni & A. Pehkonen (toim.), Moniammatillinen yhteistyö, vaikuttava vuorovaikutus sosiaali- ja terveysalalla. Gaudeamus.

Nousiainen, K. (2021). Moniammatillinen tiimityö ja sen johtaminen sote-keskuksissa: Kartoitettava tapaustutkimus esimiesten tietoisuudesta ja käsityksistä Päijät-Hämeessä. Pro gradu -tutkielma, Vaasan yliopisto. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021121360310 Viitattu 10.11.2025.

Pärnä, K. 2012. Kehittävä moniammatillinen yhteistyö prosessina – lapsiperheiden varhaisen tukemisen mahdollisuudet. Turun yliopisto. https://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/77506/AnnalesC341Parna.pdf?sequence=1&isAllowed=y Viitattu 09.11.2025.