Digitalisaatio on viime vuosina ollut yksi maailmanlaajuisista megatrendeistä ja näytellyt merkittävintä kehityssuuntaa niin kuntoutuksessa kuin yhteiskunnassa yleisesti (Dufva & Rekola 2023, 48). Teknologisen kehityksen rinnalla kuitenkin myös kiinnostus luontoperusteisten menetelmien, kuten koira-avusteisuuden, hyödyntämiseen kuntoutuksessa on kasvanut 2000-luvun alkupuolelta lähtien (Hautamäki, Ramadan, Ranta, Haapala & Suomela-Markkanen 2018, 15–16).

Koira-avusteisessa kuntoutuksessa koira on mukana täydentämässä perinteistä, terveyden-huollon ammattilaisen toteuttamaa kuntoutusta. Sen tarkoituksena on edistää ihmisen toimintakykyä niin fyysisillä, kognitiivisilla kuin sosiaalisilla osa-alueilla. (Hautamäki ym. 2018, 4.) Koira-avusteisen kuntoutuksen toteuttamiseen on olemassa kansainvälisiä ohjeistuksia ja suosituksia liittyen toiminnassa mukana olevien eläinten soveltuvuusarviointiin sekä sitä hyödyntävien ammattilaisten täydennyskoulutukseen (IAHAIO 2018, 7–8; Winkle, Rogers, Gorbing & Vancoppernolle 2022, 8, 45). Näiden suositusten toteutumista ei Suomessa kuitenkaan valvota, minkä koettiin Kelan tutkimuskatsauksessa lisäävän riskiä puutteellisesta koulutuksesta tai eläinten soveltumattomuudesta johtuviin ongelmatilanteisiin. Pahimmillaan riskit voivat johtaa toimivan terapiamenetelmän käyttämisen kieltämiseen kokonaan. (Hautamäki ym. 2018, 51.)

Mitä hyötyjä täydennyskoulutus ja koiran soveltuvuusarviointi tuo koira-avusteiseen kuntoutukseen?

Rutasen (2025) opinnäytetyön tutkimuksessa haluttiin selvittää, millaisia hyötyjä koira-avusteiseen kuntoutukseen liittyvä täydennyskoulutus ja koiran soveltuvuusarviointi tuottaa terapeutin näkökulmasta. Tutkimuksen aineisto kerättiin verkkokyselyn ja yksilöllisten teema-haastatteluiden avulla.

Tulosten mukaan täydennyskoulutukseen osallistuminen vahvisti terapeuttien osaamista sekä tuki ammatillista kasvua. Sen koettiin lisäävän erityisesti koira-avusteisuuden tavoitteellista hyödyntämistä kuntoutuksessa. Hyödyllisiksi koettiin niin käytännön vinkkien saaminen asiakastyöhön kuin koiran kouluttamiseen liittyvien taitojen vahvistuminen sekä verkostoituminen ja vertaisoppiminen opiskeluryhmän kanssa.

Yhdessä täydennyskoulutuksen kanssa koiran soveltuvuusarviointi teki toiminnasta virallista ja sen koettiin lisäävään toiminnan laadukkuutta ja turvallisuutta. Merkittävimpänä hyötynä esiin nousi asiakkaiden vahvempi motivoituminen kuntoutukseen koira-avusteisuuden ansiosta.

Koiran soveltuvuusarvioinnista saadut hyödyt vaikuttivat olevan riippuvaisia terapeuttien omista koirien käsittelyyn ja kouluttamiseen liittyvistä taidoista. Osalle soveltuvuusarvioinnin suurin hyöty oli arvioinnista saatu todistus ja ”virallinen” lupa hyödyntää koiraa kuntoutustoiminnassa, kun taas osa koki oppineensa soveltuvuusarvioinnin aikana uusia asioita omasta koirastaan ja sen toiminnasta. Soveltuvuusarvioinnista saadun palauteen koettiin myös toimivan tukena koiran jatkokoulutukselle. Yleisesti koirien soveltuvuuden arviointia kuntoutuskäyttöön ulkopuolisen arvioitsijan toimesta pidettiin tärkeänä niin koiran kuin asiakkaan näkökulmasta ja sen katsottiin lisäävän työskentelyn turvallisuutta.

Lisää motivaatiota ja mielekkyyttä kuntoutukseen

Rutasen (2025) tutkimuksen mukaan menetelmän suurimmaksi hyödyksi terapeutit nostivat asiakkaan vahvemman motivoitumisen kuntoutukseen. Menetelmän koettiin lisäävän kuntoutuksen mielekkyyttä niin asiakkaan kuin terapeutinkin näkökulmasta. Motivaation lisääntyminen kuntoutukseen koira-avusteisuuden ansiosta on tunnistettu yhdeksi eläinavusteisuuden tuomaksi hyödyksi niin potilaiden kuin terapeuttien näkökulmasta myös aiemmissa tutkimuksissa (ks. esim. Hediger, Thommen, Wagner, Gaap, & Hund-Georgiadis 2019, Hautamäki ym. 2018, 20).

Motivaation tutkiminen on kuitenkin haastavaa ja sitä on tutkimuksissa harvemmin suoraan mitattu (Arnskötter, Martin, Walitza, & Hediger 2024). Koiran osallistumisen terapiatilanteisiin on arvioitu toimivan epäsuorana motivaatiotekijänä lisäten harjoitteiden mielekkyyttä ja siten toimivan pohjana sisäisen kuntoutusmotivaation syntymiselle (Wohlfarth, Mutschler, Beetz, Kreuser, & Korsten-Reck 2013).

Selkeiden motivaatiomittareiden puuttuessa terapeutit kuvasivat lisääntyneen motivaation näkyvän vahvana sitoutumisena osallistua terapiatapaamisiin, joissa koira on läsnä. Se myös näkyi jaksamisen lisääntymisenä toistoja vaativissa harjoitteissa. Toisaalta koiran avulla koettiin saavutettavan myös sellaisia kuntoutuksellisia, usein vuorovaikutukseen liittyviä tavoitteita, joiden saavuttamista ilman koiran mukana oloa ei nähty mahdolliseksi.

Koira-avusteisen kuntoutuksen tuottamien hyötyjen osoittamiseksi tarvitaan kuitenkin vielä jatkotutkimusta. Rutasen (2025) tutkimuksen jatkokehittämisehdotuksena nousi esiin koira-avusteisen kuntoutuksen tehokkuuden osoittavien mittareiden etsiminen tai tarvittaessa niiden kehittäminen. Tällä hetkellä suomenkielisiä, motivaation arviointiin keskittyviä mittareita ei ole vielä tarjolla.

Tiedollista osaamista ja rohkeutta työskentelyyn sekä virallinen pätevyys menetelmän käyttöön

Rutasen (2025) tutkimuksen mukaan terapeuttien halu toteuttaa koira-avusteista kuntoutusta laadukkaasti ja turvallisesti oli yksi merkittävimmistä tekijöistä täydennyskoulutukseen ja koirien soveltuvuusarviointiin hakeutumisen taustalla. Täydennyskoulutus ja soveltuvuusarviointi vastasivat hyvin niille asetettuja odotuksia antaen tiedollista osaamista ja rohkeutta työskentelyyn sekä virallisen pätevyyden menetelmän hyödyntämiseen. Osaamisen vahvistumisen katsottiin lisäävän erityisesti koira-avusteisen kuntoutuksen laatua ja turvallisuutta.

---

Kirjoittajat:

Minna Rutanen, fysioterapeutti AMK, monialaisen kuntoutuksen asiantuntija YAMK-opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu

Minna Hoffrén, lehtori, FT, Master School, Savonia-ammattikorkeakoulu

---

Lähteet:

Arnskötter, W., Martin, S., Walitza, S. & Hediger, K. 2024. Effects of including a dog on treatment motivation and the therapeutic alliance in child and adolescent psychotherapy: study protocol for a randomized controlled trial. Trials 25. https://doi.org/10.1186/s13063-023-07854-4 Viitattu 22.10.2025.

Dufva, M. ja Rekola, S. 2023. Megatrendit 2023. Ymmärrystä yllätysten aikaan. SITRAN selvityksiä 224. Helsinki. https://www.sitra.fi/wp-content/uploads/2023/01/sitra_megatrendit-2023_ymmarrysta-yllatysten-aikaan.pdf Viitattu 6.1.2025.

Hautamäki, L., Ramadan, F., Ranta, P., Haapala, E. & Suomela-Markkanen, T. 2018. Eläinavusteinen terapia. Katsaus tutkimuskirjallisuuteen ja toimintaan Suomessa. Kela. Työpapereita 140/2018. Helsinki. https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/73194ea1-7d02-435d-86af-824dbe2d25fe/content Viitattu 28.9.2024.

Hediger, K., Thommen, S., Wagner, C., Gaap, J. & Hund-Georgiadis, M. 2019. Effects of animal-assisted therapy on social behaviour in patients with acquired brain injury: a randomised controlled trial. Scientific Reports 9 (5831). https://doi.org/10.1038/s41598-019-42280-0 Viitattu 22.10.2025.

IAHAIO 2018. The IAHAIO Definitions for animal assisted interventions and guidelines for wellness of animals involved in AAI. IAHAIO White Paper 2014, updated for 2018. The International Association of Human-Animal Interaction Organizations. https://iahaio.org/wp/wp-content/uploads/2021/01/iahaio-white-paper-2018-english.pdf Viitattu 29.9.2024.

Rutanen, M. 2025. Täydennyskoulutuksen ja koirien soveltuvuusarvioinnin hyödyt koira-avusteisessa kuntoutuksessa. YAMK-opinnäytetyö. Monialaisen kuntoutuksen asiantuntijan tutkinto-ohjelma. Savonia-ammattikorkeakoulu. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025111928625 Viitattu 19.11.2025.

Winkle, M., Rogers, J., Gorbing, P. & Vancoppernolle, D. 2022. Animal Assisted Intervention International Public Document: Standards of Practice and Competencies for Animal Assisted Interventions. https://aas-int.org/wp-content/uploads/2025/03/AASI-Standards-and-Comp-June-24-2022-Copy.pdf Viitattu 8.3.2025.

Wohlfarth, R., Mutschler, B., Beetz, A., Kreuser, F., & Korsten-Reck, U. 2013. Dogs motivate obese children for physical activity: key elements of a motivational theory of animal-assisted interventions. Front. Psychol. 4. https://www.frontiersin.org/journals/psychology/articles/10.3389/fpsyg.2013.00796 Viitattu 22.10.2025.