Työhyvinvointi ja työtyytyväisyys ovat yhteydessä röntgenhoitajien työpaikassa ja alalla pysymiseen (Nightingale, Burton, Appleyard, Sevens & Campbell 2020). Työhyvinvointi vaikuttaa terveydenhuoltoalalla myös organisaation talouteen sairaspoissaolojen ja sijaistarpeen muodossa (Työterveyslaitos n.d). Röntgenhoitajien työhyvinvoinnilla on lisäksi yhteys hoidon laatuun (Walta 2022, 93–94). Röntgenhoitajan työn kuormitustekijät ovat puolestaan lisääntyneet tutkimusvalikoiman laajennuttua ja tutkimusmäärien lisäännyttyä erityisesti magneetti- ja tietokonetomografiatutkimusten osalta (Verrier & Harvey 2022).

Sirosen (2025) opinnäytetyössä tarkoituksena oli selvittää tietokonetomografiatutkimuksia tekevien röntgenhoitajien näkemyksiä työhyvinvoinnistaan ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Lisäksi tutkimuksessa oli tarkoitus selvittää, millainen vaikutus työhyvinvointiin on ollut tietokonetomografian työprosessiin aiemmin tehdyillä muutoksilla. Tavoitteena tutkimuksessa oli tuottaa tietoa röntgenhoitajien työhyvinvoinnista tutkimuksen yhteistyötaholle työhyvinvoinnin seurantaa ja kehittämistä varten. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja sen aineisto kerättiin teemahaastatteluilla.

Röntgenhoitajien työhyvinvointiin vaikuttavat monet tekijät

Sirosen (2025) tutkimuksessa tietokonetomografiatutkimuksia tekevien röntgenhoitajien työhyvinvointiin todettiin vaikuttavan useat eri tekijät. Merkittävimpinä tekijöinä esiin nousi työn sosiaalisen ympäristön sekä työnkuvan mielekkyyden merkitys. Kuormituksen määrä oli tässä tutkimuksessa haastateltujen röntgenhoitajien näkemyksen mukaan maltillinen, minkä katsottiin olevan työhyvinvoinnin kannalta myös tärkeää. Tulosta tukee aiemmat tutkimukset, joissa on todettu röntgenhoitajien työhyvinvointiin vaikuttavan muun muassa suhteet työkavereihin, työnkuvan ja työssä koetun kuormituksen määrän. (Lehman, Meystre & Mamboury 2014; Kennedy ym. 2024.) Sirosen (2025) tutkimuksessa työyksikössä kuormituksen vähentämiseksi toteutettujen muutosten seurauksena työhyvinvoinnin voitiin todeta parantuneen aiemmasta. Lisäksi työhyvinvoinnin paranemiseen olivat vaikuttaneet röntgenhoitajien näkemyksen mukaan osaamisen ja tiimitoiminnan kehittyminen. Myös aiemmin on todettu osaamisella olevan merkitystä työhyvinvoinnin kannalta (Raj 2006). Samoin sujuvan tiimityön todettu vaikuttavan röntgenhoitajien työhyvinvointiin (Lehman ym. 2014).

Kiinnostava työ, vaihtelu ja yhdessä tekeminen keskeisiä tekijöitä työhyvinvoinnin kannalta

Sirosen (2025) tutkimuksessa haastatellut röntgenhoitajat kokivat työhyvinvointinsa hyväksi ja olivat tyytyväisiä työhönsä sekä työpaikkaansa. Jokainen tutkimukseen haastatelluista röntgenhoitajista koki haluavansa jatkossakin työskennellä samassa työpaikassa ja tietokonetomografiatiimissä. Toisin on yleisesti sosiaali- ja terveysalalla, jossa työpaikan vaihtoaikeet ovat korkealla (Laitinen, Selander, Nikunlaakso & Ervasti, 2025). Sirosen (2025) tutkimuksen perusteella työtyytyväisyyteen ja työhyvinvointiin positiivisesti vaikuttaa itse tietokonetomografiatyö, jota pidetään kiinnostavana ja jonka koetaan tarjoavan riittävästi haastetta ja opittavaa. Kuitenkin myös mahdollisuus saada välillä vaihtelua tietokonetomografiatyöhön nähtiin tärkeänä työhyvinvoinnin kannalta. Mahdollisuudet työskennellä kuvantamisyksikön muissa työpisteissä, työkiertoon pääseminen ja vuorotyö tuovat tutkimuksen mukaan sopivasti vaihtelua ja ehkäisevät röntgenhoitajien näkemyksen mukaan leipääntymistä työhön. Työhyvinvoinnin kannalta merkittävänä pidettiin lisäksi mahdollisuutta tehdä työtä yhdessä toisten röntgenhoitajien kanssa ja sitä, että työkavereilta saa tukea aina tarvittaessa. Tärkeänä pidettiin myös sitä, ettei työ kuormita jatkuvasti liikaa.

---

Kirjoittajat:

Annika Sironen, YAMK-opiskelija, radiografian kliinisen asiantuntijan tutkinto-ohjelma

Heli Intke, lehtori, YTM, Savonia-ammattikorkeakoulu

---

Lähteet:

Kennedy, E., Ryan, M., England, A., Sarkodie, B., Khine, R & McEntee M.F. 2025. “High Workload and Under-Appreciation Lead to Burnout and Low Job Satisfaction among Radiographers.” Radiography 31 (1): 231–40. https://doi.org/10.1016/j.radi.2024.11.019. Viitattu 5.12.2025.

Laitinen, J.; Selander, K., Nikunlaakso, R. & Ervasti, J. 2025. Mitä kuuluu sosiaali- ja terveydenhuollon työhyvinvoinnille 2024. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/150218/TTL-978-952-391-199-4.pdf?sequence=1&isAllowed=y. Viitattu 5.12.2025.

Lehmann, P., Richli Meystre, N., & Mamboury, N. 2015. Factors for lifelong job retention among Swiss radiographers. Radiography, 21(2), 181–187. https://doi.org/10.1016/j.radi.2014.11.002. Viitattu 6.12.2025.

Nightingale, J., Burton, M., Appleyard, R., Sevens, T., & Campbell, S. 2021. Retention of radiographers: A qualitative exploration of factors influencing decisions to leave or remain within the NHS. Radiography, 27(3), 795–802. https://doi.org/10.1016/j.radi.2020.12.008. Viitattu 5.12.2025

Raj VV. 2006. Occupational stress and radiography. Radiologic Technology, 78(2), 113–122.

Työterveyslaitos n.d. Miten hyvinvointialueesta tehdään myös työhyvinvointialue? Verkkojulkaisu. https://www.ttl.fi/miten-hyvinvointialueesta-tehdaan-myos-tyohyvinvointialue. Viitattu 6.12.2025

Verrier W, & Harvey J. 2010. An investigation into work related stressors on diagnostic radiographers in a local district hospital. Radiography, 16(2), 115–124. https://doi.org/10.1016/j.radi.2009.09.005. Viitattu 4.12.2025.

Walta, L. 2012. Potilaan hoitaminen diagnostisessa radiografiassa ja sen kuormittavuus röntgenhoitajan arvioimana – tavoitteena inhimillinen ja turvallinen kuvantamistapahtuma. Väitöskirja. Turun yliopisto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-4999-1. Viitattu 4.12.2025.