Savonia-artikkeli Pro: Toipumisorientaatio ei juurru itsestään – Mielen ry:n työntekijöiden kokemukset kehittämisen tukena
Savonia-artikkeli Pro on kokoelma monialaisen Savonian asiantuntemusta eri aiheista.
This work is licensed under CC BY-SA 4.0
Miksi toipumisorientaation toteutumista oli syytä tarkastella?
Toipumisorientaatio on vakiinnuttanut asemansa mielenterveystyön viitekehyksenä, mutta tutkimusten mukaan sen periaatteet tunnistetaan usein paremmin kuin ne toteutuvat arjen käytännöissä (McCartan ym. 2022). Toipumisorientaation juurtuminen edellyttää muutoksia yksilötason lisäksi organisaation rakenteissa, johtamisessa ja toimintakulttuurissa (Rapeli, Sipilä & Nordling 2024).
Artikkeli pohjautuu Katja Karilaisen ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyöhön, jossa tarkasteltiin Mielen ry:n työntekijöiden kokemuksia toipumisorientaation toteutumisesta asiakastyössä ja työyhteisössä. Tulokset tarjoavat tietoa siitä, mitkä tekijät tukevat toipumisorientaation toteutumista ja millaista kehittämistä sen juurtuminen edellyttää.
Miten toipumisorientaatio näkyy arjen työssä?
Opinnäytetyön aineiston perusteella keskeisiksi teemoiksi nousivat osallisuus ja vuorovaikutus, arvostava kohtaaminen, toivon vahvistaminen sekä toipumisorientaation näkyminen rakenteissa ja johtamisessa. Teemat on havainnollistettu kuviossa 1. Teemoissa on yhteneväisyyksiä CHIME-mallin kanssa, joka kuvaa henkilökohtaisen toipumisen keskeisiä prosesseja yhteyden, toivon, identiteetin, merkityksellisyyden ja voimaantumisen näkökulmista (Leamy, Bird, Le Boutillier, Williams & Slade 2011).
Opinnäytetyön tulokset osoittavat, että työntekijät tunnistavat toipumisorientaation periaatteet hyvin ja kokevat sen työskentelyä tukevaksi, näitä on havainnollistettu kuviossa 2. Tämä on linjassa aiempien tutkimusten kanssa, jossa toipumisorientaatio näyttäytyy ammattilaisille selkeänä ja merkityksellisenä viitekehyksenä (Slade 2009; Nordling, Järvinen & Lähteenlahti 2015). Samalla tuloksista nousi esiin eroavaisuus periaatteiden tunnistamisen ja niiden toteutumisen välillä. Toteutuminen riippuu esimerkiksi perehdytyksestä, resursseista ja esihenkilötyöstä. Vastaavia haasteita on tunnistettu myös kansainvälisissä tutkimuksissa, joissa kiire ja rakenteelliset paineet vaikeuttavat toipumisorientaation toteuttamista (Solomon, Sutton & McKenna 2021).
Opinnäytetyön tulosten mukaan toipumisorientaatio tarjoaa työntekijöille konkreettisia välineitä arjen työhön ja vahvistaa työn merkityksellisyyden kokemusta. Samalla toteutumista rajoittavat rakenteelliset tekijät, kuten resurssit ja perehdytys. Työntekijöiden kokemusten perusteella toipumisorientaatio rakentuu erityisesti luottamuksesta, tasavertaisuudesta ja mahdollisuudesta vaikuttaa omaan työhön.
Miten toipumisorientaatio voidaan juurruttaa pysyvästi?
Opinnäytetyön tulosten perusteella toipumisorientaation juurtuminen edellyttää pitkäjänteistä kehittämistyötä, jossa periaatteet näkyvät arjen työssä, päätöksenteossa ja johtamisessa. Työntekijöiden kokemusten mukaan juurtumista tukevat erityisesti yhteisesti sovitut toimintamallit, systemaattinen perehdytys sekä mahdollisuus joustavaan työskentelyyn. Päätöksenteossa toipumisorientaatio voi näkyä työntekijöiden kokemusten hyödyntämisenä toiminnan kehittämisessä, ja johtamisessa osaamisen tukemisena, yhteisen keskustelun mahdollistamisena sekä työhyvinvoinnin huomioimisena.
Työssä jaksaminen ja kokemus työn merkityksellisyydestä vahvistavat toipumisorientaation toteutumista (Topor , Borg, Di Girolamo & Davidson 2011). Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että toipumisorientaatio juurtuu parhaiten silloin, kun organisaation rakenteet ja johtaminen tukevat työntekijöiden mahdollisuuksia toimia toipumisorientaation mukaisesti (Martin, Nordling, Soronen & Savelius‑Koski 2021; Rapeli ym. 2024).
Opinnäytetyön tulokset ovat monilta osin samansuuntaisia aiempien tutkimusten kanssa ja korostavat erityisesti arjen työskentelyn sekä työyhteisön vuorovaikutuksen merkitystä. Sekä tämän opinnäytetyön että aiemman tutkimustiedon perusteella voidaan todeta, että toipumisorientaation juurtuminen edellyttää selkeitä toimintamalleja, johdon sitoutumista, jatkuvaa oppimista sekä työntekijöiden hyvinvoinnin tukemista (Slade 2009; Nordling, Järvinen & Lähteenlahti 2015). Opinnäytetyön kyselyssä esiin nousseita juurruttamisen menetelmiä on havainnollistettu kuviossa 3.
Mielen ry on tehnyt työtä toipumisorientaation juurruttamiseksi, ja tästä on hyvä jatkaa. Henkilöstön kokemuksiin perustuva tieto tarjoaa arvokasta lisätietoa kehittämistyölle. Kun toipumisorientaation periaatteet nivoutuvat osaksi arkea ja rakenteita, ne tukevat sekä asiakastyötä että työyhteisön hyvinvointia. Lisäksi toipumisorientaation syvempi juurtuminen voi edistää työntekijöiden työssä jaksamista ja luo perustaa pitkäkestoiselle, asiakaslähtöiselle mielenterveystyölle, jossa asiakkaan osallisuus, toivo ja merkityksellinen elämä ovat keskeisiä tavoitteita.
Artikkeli pohjautuu Katja Karilaisen YAMK-opinnäytetyöhön, jossa tutkittiin kokemuksia toipumisorientaation toteutumisesta työntekijöiden työssä ja työyhteisössä.
Kirjoittajat
Katja Karilainen, hyvinvointikoordinaattori (YAMK) opiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu
Juha Peteri, lehtori, Savonia-ammattikorkeakoulu, YAMK MasterSchool
Lähteet
Leamy, M., Bird, V., Le Boutillier, C., Williams, J. & Slade, M. 2011. Conceptual framework for personal recovery in mental health: systematic review and narrative synthesis. The British Journal of Psychiatry, 199(6), 445–452. https://doi.org/10.1192/bjp.bp.110.083733. Viitattu 6.2.2026.
Martin, M., Nordling, E., Soronen, K. & Savelius-Koski, E. (toim.) 2021. Yhdessä toipumisen tukena mielenterveystyössä: toipumisorientaation toimintamallit ja niiden implementaatio. Työpaperi 21/2021. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-664-0. Viitattu 12.2.2026.
McCartan, C., Mallett, J., Murphy, J., Davidson, G., Roulston, A., Scott, J. & Bunting, B. 2022. Recovery-oriented mental health services: An international scoping review. Belfast: Impact Research Centre & Queen’s University Belfast. https://www.impactresearchcentre.co.uk/site/wp-content/uploads/2023/12/Impact-Centre-QUB-Recovery-Scoping-Review.pdf. Viitattu 6.2.2026.
Nordling, E., Järvinen, M & Lähteenlahti, M. 2015. Toipumisorientaatio hoidon ja kuntoutuksen viitekehyksenä. Teoksessa: Partanen, A., Moring, J., Bergman, V., Karjalainen, J., Kesänen, M., Mark-kula, J., Marttunen, M., Mustalampi, S., Nordling, E., Partonen, T., Santalahti, P., Solin, P., Tuulos, T. & Wuorio, S. (toim.) Mielenterveys ja päihdesuunnitelma 2009–2015. Miten tästä eteenpäin? Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen työpaperi 20/2015. 133–141. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3694-2. Viitattu 27.2.2026. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3694-2
Rapeli, S., Sipilä, N. & Nordling, E. 2024. Toipumisorientaation käyttöönoton kulmakivet. Huomioita toipumisorientaation koulutusprosessista Kainuun mielenterveys- ja päihdepalveluissa vuonna 2024. Työpaperi 58/2024. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-399-7. Viitattu 6.2.2026.
Slade, M. 2009. 100 ways to support recovery: A guide for mental health professionals. Rethink recovery series, volume 1. https://healthsciences.unimelb.edu.au/__data/assets/pdf_file/0003/3391716/100-Ways-to-Support-Recovery-Rethink-Slade.pdf. Viitattu 12.2.2026.
Solomon, B., Sutton, D. & McKenna, B. 2021. The experience and meaning of recovery-oriented practice for nurses working in acute mental health services. International Journal of Mental Health Nursing, 30, 963–974. https://doi.org/10.1111/inm.12851. Viitattu 5.2.2026.
Topor, A., Borg, M., Di Girolamo, S. & Davidson, L. 2011. Not just an individual journey: Social aspects of recovery. International Journal of Social Psychiatry, 57(1), 90–99. https://doi.org/10.1177/0020764009345062. Viitattu 6.2.2026.