Traumat ovat osa lähes jokaisen ihmisen elämää. Ne syntyvät tilanteissa, joissa kokemus ylittää yksilön kyvyn käsitellä tapahtunutta. (Siltala 2016, 32–33.) Trauma voi olla seurausta äkillisestä tapahtumasta, kuten onnettomuudesta, vakavasta sairaudesta tai väkivallasta (Haatainen 2023). Toisaalta trauma voi kehittyä myös pitkän ajan kuluessa erityisesti silloin, kun lapsuudessa esiintyy niin sanottuja ACE-kokemuksia (Adverse Childhood Experiences). Näitä voivat olla esimerkiksi vanhempien ero, mielenterveysongelmat, päihteiden käyttö, kaltoinkohtelu tai emotionaalinen laiminlyönti. Tällaiset kokemukset voivat jäädä kehittyvään mieleen ja kehoon elämään traumaattisina muistoina, jotka vaikuttavat aikuisuuteen asti. (Kuvajainen & Linner Matikka 2019.) Trauma voi myös siirtyä ylisukupolvisesti, kuten esimerkiksi sotatrauman tai muun käsittelemättömän kriisin kautta (Siltala 2016, 32–33).

Traumojen ollessa yleisiä, niiden vaikutukset ulottuvat väistämättä myös työelämään. Työyhteisöissä tämä voi näkyä turvattomuuden tunteena, väärinymmärryksinä ja konflikteina. Traumataustan omaavilla ihmisillä voi ilmetä esimerkiksi yliherkkyyttä, vetäytymistä, poissaoloja tai tunnekuohuja. Näitä voi olla vaikea ymmärtää ilman traumatietoista lähestymistä, joka perustuu ymmärrykseen siitä, että suuri osa ihmisistä kantaa traumaattisia kokemuksia, jotka voivat vaikuttaa heidän toimintakykyynsä ja työssä jaksamiseen (Leicht 2017; Hales, Nochajski, Green, Hitzel & Woike-Kanga 2017.) Se luo lähtökohdan toimintakulttuurille, jossa korostuvat psykologinen turvallisuus ja ihmisen arvostava kohtaaminen (Leicht 2017; Hales, Nochajski, Green, Hitzel & Woike-Kanga 2017.) Traumatietoisuus työelämässä tarkoittaa kykyä kysyä “Mitä sinulle on tapahtunut?” sen sijaan, että etsittäisiin vikaa ihmisestä itsestään. Se edellyttää ymmärrystä siitä, miten traumat syntyvät, miten ne voivat vaikuttaa yksilöön ja miten niitä voi kohdata myötätuntoisesti (Sarvela 2023). Yksilöllisten tekijöiden ohella työhyvinvointia vahvistavat yhteisöllinen ilmapiiri ja kokemus psykologisesta turvallisuudesta. Turvallisessa työyhteisössä työntekijät uskaltavat tuoda esiin ideoitaan, pyytää tukea ja puhua avoimesti myös epäonnistumisista ilman pelkoa kielteisistä seurauksista (Edmondson, 2019).

Savonia-ammattikorkeakoulun asiantuntijatiimi on järjestänyt Työ ja mielenhyvinvointi Mieliteko 2.0 -hankkeessa traumatietoisen kohtaamisen koulutusta useassa työyhteisöissä Pohjois-Savossa. Esihenkilöille ja työntekijöille suunnatuissa erillisissä koulutuksissa on syvennetty ymmärrystä haavoittavien kokemusten vaikutuksista yksilöihin, työyhteisöihin ja asiakaskohtaamisiin. Tavoitteena oli edistää työhyvinvointia ja vahvempien työyhteisöjen rakentumista. (Mielitekomedia n.d.)

Tutkimusta varten haastateltiin työntekijöille suunnattuun koulutukseen osallistuneita työntekijöitä kolmesta työyhteisöstä. Tavoitteena oli kuvata heidän kokemuksiaan siitä, mitä vaikutuksia koulutuksella oli työyhteisössä.

Turvallisuutta, lempeyttä ja ymmärrystä arjen keskelle

Tutkimuksen mukaan traumatietoisen lähestymistavan koulutus osoittautui merkittäväksi työyhteisöjen vuorovaikutuksen ja ilmapiirin parantamisessa. Osallistujat kokivat, että koulutus lisäsi heidän myötätuntoaan ja sensitiivisyyttään sekä asiakkaita, että kollegoita kohtaan. He kuvasivat empaattisen ajattelun ja ymmärryksen vahvistuneen, mikä edisti avointa vuorovaikutusta ja loi työyhteisöön turvallisemman ilmapiirin. Osallistujat kertoivat oppineensa tunnistamaan ja ymmärtämään erilaisia käyttäytymismalleja sekä niiden taustalla vaikuttavia tekijöitä. Yksi osallistuja kuvasi muutosta näin: ”On sallittua sanoo, että on tänään huono päivä, että sori siitä, että ei siitä kukkaan nokkiin ota.” Tämä kertoo psykologisesta turvallisuudesta parhaimmillaan; työyhteisössä on tunne siitä, että voi olla oma itsensä, pelkäämättä torjutuksi tai naurunalaiseksi tulemista.

Osallistujat kokivat, että koulutus tarjosi osallistujille ymmärrystä trauman vaikutuksista ja konkreettisia työkaluja, joiden avulla he pystyivät siirtämään opitua arjen työhön. He oppivat tunnistamaan oman vireystilansa, pysähtymään haastavissa tilanteissa ja toimimaan tietoisemmin. He kokivat ammattitaitonsa vahvistuneen erityisesti vaikeiden asiakastilanteiden kohtaamisessa ja saivat varmuutta ottaa haastavia asioita puheeksi.

Pienet teot – suuret vaikutukset

Tutkimuksen keskeisiä havaintoja oli koulutuksen vaikutuksien olevan merkittävämpiä silloin, kun koko työyhteisö oli mukana koulutuksessa. Osallistujat kokivat, että yhteinen kokemus koulutuksesta lisäsi ymmärrystä toisia kohtaan ja vahvisti yhteistä kieltä. Tämä näkyi heidän mielestään parempana vuorovaikutuksena, avoimempana ilmapiirinä ja lisääntyneenä luottamuksena työyhteisössä. He kertoivat, että aiemmin työelämässä kohdatut tilanteet ja käytösmallit saivat uusia selityksiä ja ymmärrystä traumatietoisen ajattelun lisääntyessä. Osallistujat kokivat koulutuksen lisänneen toisten reaktioiden ymmärtämistä ja heidän lempeyttään toisia ihmisiä kohtaan.

On ilmeinen tarve lisätä traumatietoisuutta

Suomalaista työelämää kuormittavat kiire, henkinen kuormitus ja työsuhteiden epävarmuus. Työkyvyn ja työhyvinvoinnin edistämiseksi työyhteisön psykologinen turvallisuus on merkittävä tekijä työssä jaksamiselle (Airila & Savinainen 2023; Edmonson 2019.) Tämän tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta traumatietoisen lähestymistavan omaksumisen lisäävän psykologista turvallisuutta, varmuutta olla oma itsensä ja kohdata kollegat myötätuntoisesti. Työyhteisön omaksuessa traumatietoisen toimintakulttuurin, se parantaa vuorovaikutusta, lisää luottamusta ja vahvistaa sekä yksilöiden että organisaation hyvinvointia.

Traumatietoinen lähestymistapa on vielä juurtumassa suomalaiseen työelämään, sen tarve on kuitenkin ilmeinen. Tämä näkyy erityisesti aloilla, joissa toimitaan ihmisten kanssa. Juurtuminen työyhteisössä vaatii aikaa, sitoutumista ja yhteistä kouluttautumista. Turvallinen työyhteisö syntyy yhteisestä ymmärryksestä ja vastuusta.

Artikkeli perustuu mielenterveys- ja päihdetyön kehittäjä YAMK -tutkinto-ohjelmasta valmistuneiden Niina Björnin ja Anne Lappalaisen opinnäytetyöhön. Tutkimus toteutettiin Savonian Työ ja hyvinvointi mieliteko 2.0 hankkeessa, joka järjesti traumatietoisen lähestymistavan koulutuksia työyhteisöihin.

Opinnäytetyö on luettavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025060219396

Kirjoittajat:

Niina Björn, opiskelija, mielenterveys- ja päihdetyön kehittäjän tutkinto-ohjelma (yamk), Master School, Savonia, s2305016@edu.savonia.fi

Anne Lappalainen, opiskelija, mielenterveys- ja päihdetyön kehittäjän tutkinto-ohjelma (yamk), Master School, Savonia, s2321926@edu.savonia.fi

Teija Korhonen, yliopettaja, Master School, Savonia, teija.korhonen@savonia.fi

Lähteet:

Airila, Auli ja Savinainen, Minna 2023. Varma. Tietoa työkyvystä 1/2023. Sosiaali- ja terveysala tutkittua tietoa ja keinoja työn kuormittavuuden hallintaan. Verkkojulkaisu: https://www.varma.fi/globalassets/tyonantaja/tietoa-tyokyvysta-sosiaali-ja-terveysala.pdf. Viitattu 17.7.2025.

Edmondson, A 2019. The Fearless Organization. Creatingin psychological safety in the workplace for learning innovation and growht. Verkkojulkaisu: https://chools.in/wp-content/uploads/2021/03/The-Fearless-Organization_-Creating-Psychological-Safety-in-the-Workplace-for-Learning-Innovation-and-Growth.pdf. Viitattu 31.3.2025.

Haatainen, K. 2023. Trauman ja kehityksellisen trauman ero. Blogi. 15.10.2023. https://katjahaatainen.com/blogi/osa-1-trauman-ja-kehityksellisen-trauman-ero/. Viitattu 31.05.2025.

Hales, T. W., Nochajski, T. H., Green, S. A., Hitzel, H. K. & Woike-Kanga, E. (2017) An association between implementing trauma-informed care and staff satisfaction. Advances in social care. Vol. 18. No. 1. 300-312. Verkkojulkaisu: https://advancesinsocialwork.indianapolis.iu.edu/index.php/advancesinsocialwork/article/view/21299/20840. Viitattu 9.3.2025.

Kuvajainen, M. & Linner Matikka, J. 2019. ACE-tutkimukset ja traumainformoitu työ . LAMK Pro. https://www.lamkpub.fi/2019/11/05/ace-tutkimukset-ja-traumainformoitu-tyo/. Viitattu 31.05.2025

Lauren, K., & Malinen, A. 2021. Shame and silence: Children’s emotional experiences of insecurity and violence in post-war Finnish families. Paedagogica Historica, 57(3), 193–220. https://doi.org/10.1080/03071022.2021.1892314

Leicth, L. 2017. Action steps using ACEs and trauma-informed care: a resilience model. Health and Justice. Springer nature. Verkkojulkaisu: https://healthandjusticejournal.biomedcentral.com/articles/10.1186/s40352-017-0050-5.9.3.2025. Viitattu 9.3.2025.

Mielitekomedia n.d. https://www.mielitekomedia.fi/fi/traumatietoinen-lahestymistapa.15.5.2025

Siltala, P. 2016. Taakka siirtymä. Trauman siirto yli sukupolvien. Kirjapaino Hermes Oy. Tampere.